Sateinen, tuulinen ja kylymä mp-ilta koskella

Käväsin eilen koskella päästelemässä pahimpia höyryjä pihalle. Vettä satoi taivaan täydeltä ja lämpömittari näytti kesäiset +9. Eli kamat autoon ja menoksi.
100km koskelle ja saman verran takasin. Ja pallit pataan. Tää on taas tätä.
Koko talvi ja kevät olikin mennyt liian hyvin saaliiden suhteen, joten ei tullut mitenkään yllätyksenä.

Räpsin sitten aikani kuluksi muutamia kuvia ja otin pienen viteonpätkän.

Keli oli aika ihqu.



Ei, ne eivät ole hyttysiä, vaan pääskysiä. Mitä lie tuolla yläilmoissa kaatosateessa touhasivat? Eihän siellä ollut edes mitään syötävää, kai? Ensimmäistäkään hyttystä tai mäkäräistä ei näkynyt koko iltana, varmaan kuolleet kylmyyteen.




Ei löytynyt kaloja niskalta, ei...




Ei myöskään toisen haaran imusta.




Eikä tuon kiven takaa





Tuolla pajupuskan varjossa olisi taimenen varmasti hyvä olla, mutta kun ei niin ei. Eihän ne tietty mitään varjopaikkaa vesisateella ja kylmällä kelillä edes tarvi.




Mutta arvatkaapas löytyikö sillan alta? No ei tietenkään.




Siinä on kylmän, sateisen ja tuulisen viisi tuntisen saalis. No päästinhän mä ton reppanan pikaisen kuvaamisen jälkeen takasin uimaan. Pitäähän sitä muillekin kalamiehille jättää jotain ongittavaa.




Komiahan tuo koski on vaikka synkkänäkin iltana, siitä ei pääse mihinkään.

Luontokuvia ja fiilistelyä

Käväsin eilen illalla Konnekoskella muutaman tunnin. Eka kerta tälle vuodelle. Reissu sujui just sillä tavalla, kuten aina ennenkin. Ei mitään kotiin vietävää, paitsi nättejä kuvia.

Kalastelin nelisen tuntia, ei tärpin tärppiä. Ei auttanut uistimien vaihtelu, ei mikään. Mutta ei saanut kukaan muukaan, ei lohduttanut kyllä sekään. Täytyy varmaan vaihtaa mestaa. Harmi sinänsä, sillä tykkään Konnekoskesta ihan hirveesti. Paikka on ihan älyttömän komee ja rännimäisyydestä huolimatta monipuolinen ja...emmä tiä.. siinä on vaan sitä jotain, paitsi mittakaloja.

Päätinpäs sitten kalastelun lomassa napsia muutamia kuvia luonnon kauneudesta ja ihmeellisyyksistä.

Kattokaa ny! Kyllä Suomalainen kouvumettä voi olla sitten hieno! Valkoiset koivut, vihreät lehdet ja sininen taivas. Jos jollekin ulkomaalaiselle pitäisi esitellä jotain suomesta, niin tätä kuvaa muiden muassa voisin näyttää. Jukka Kuoppamäen Sininen ja Valkoinen, juu nou..


On se vaan jotenkin niin komia ja jylhä. Konnarin sillan alaosaa, loppuliukua.


Iloinen yllätys. Mustikkasadosta näyttäisi tulevan mahtava. Kevät on varmasti ollut metsämarjojen mieleen, kuten myös luonnon yleensäkin. Vettä ja aurinkoa, molempia sopivasti, eikä pahempia hallaöitä.


Viimekesän Asta- tai Veeramyrsky, vissiin Asta teki tuhojaan myös Konnekoskella.


Ja Kuoppamäen laulusta taas: Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen..


Ja sitten niitä luonnon ihmeellisyyksiä. Ei näillä vielä Avaraan Luontoon tai uutisiin päästä, mutta kiva noita erikoisuuksia on aina miettiä.

Millä juurilla sääkin maharat siinä oiken pystyssä pysyä?

Hä? Niinku oikeesti.


Kumpi oli ensi muna vai kana? Jaa,a? Mutta mites tässä? Onko kallion reunalta tippunut lohkare stopannut ihmeelliseen puumuodostelmaan, vai onko ihmeellinen puumuodostelma syntynyt, koska lohkare on pudonnut siihen jo vuosia sitten? Varmaan kuitenkin eka vaihtoehto, tai mistä sen tietää.

Saunaremppa osa VI, VIHDOIN VALMIS!

On ollut muuten tuskaiset puoltoistaviikkoa ILMAN SAUNAA!!! Kyllä on ollut vaikeeta. Sen vuoksi olenkin yrittänyt ahkeroida remontoinnin kanssa niin kovaa vauhtia kuin vain olen jaksanut ja se on ollut teknisesti mahdollista. Yllättävän hyvin on kuitenkin järki pysynyt mukana. Organisoin hommat silleen, että toinen paikka sai kuivaa rauhassa ja duunaili sillä aikaa toista.

Eilen polttelin kiukaasta varastorasvat pois. Tänään sahalilin ja asensin loput listat paikoilleen. Täytyy vielä huomenissa laittaa ovilistojen saumoihin ym. ziligoonia ja tehä kaikenlaisia viimeistelytöitä.

Mutta tänään oli se suuri päivä. Tänään lämpesi oma tuunattu saunamme ekan kerran. Oli poijjaat komiaa istua haapapölkynpäällä ja nauttia mukavan pehmosista löylyistä ja kattella mitä kaikkea sitä on tullut askarreltua.

Kaikkeen muuhun olen erittäin tyytyväinen paitsi harmaiden liuskekivien ja mustan saumausmassan väliseen kontrastiin. Muutenkin ovat jotenkin sottaisen näkösiä ja viimeistely kusee. Täytyy yrittää parannella, joitain ideoita onkin jo käynyt mielessä. Mutta en anneta sen häiritä.

ENNEN-JÄLKEEN



Lauteet




Lauteet seinä ja kaiteet






Ovi




Ovi auki





Seinä




Tässä vielä joitain yksityskohtia joita ei ollut ennen, mutta höpistään nyt niistäkin joku sananen. (Tossa ihan ekassa kuvassa näkyy hyvin toi heinäseiväs-ikkunankarmi- viritys)


Alusta asti oli mielessäni tehdä heinäseipäistä yksinkertaiset kaiteet. Sopii hyvin mustien seinien ja vaaleiden lauteiden kanssa.




Koska tuota haapatukkia oli reilusti, niin ajattelin hyödyntää ne ja tein tommosen alatason.




Iltavalaistus. Tämmönen valaistus on mun mielestä riittävä saunaan. Semmonen sopivan hämyisä.




En tiedä onko ledit in vai out, ihan sama, mutta ite tykkään. Tässä kuvassa näkyy kiuasledien valaisemat verhoilukivet.




Heinäseiväs sirkkelillä halki ja tein siitä tommosen valojutun.

Oli kyllä kiva remppa. Enkä mukavin mitä olen tehnyt ja hyvin onnistunut, siis omasta mielestäni ja sehän riittää. 7-vee poika tuumas, notta: -Edes Tarja Halosella ei ole näin hienoa saunaa..

Saunaremppa osa V

Pian on viikon verran vietetty pitkiä päiviä työmaalla, siis saunassa. Jos meinaa tehä hyvän, eikä sinnepäin, niin se vie aikaa.

En ala vähättelylinjalle, vaan totean suoraan, että tulee ihan järjettömän komia bastu!!!

Työ on jo aikalailla loppusuoralla ja viiimeistään ens viikonloppuna saunotaan sitten kunnolla ja pitkään. En ole ottanut kuvia tämänhetkisestä tilanteesta, vaan tässä olevat kuvat ovat muutaman päivän takaisia. Esittelen seuraavaksi sitten valmiin saunan.

Kyllä mä oon nauttinut tuommosesta nikkaroinnista. Ratio hiljaa päällä puhelimen kautta. Jaloissa pyörii pari poikaa ja työkalut ovat sikinsokin, laastia ja pölyä löytyy seinistä ja vaatteista ja vaikka mistä. Olis hieno aina lopettaa työpäivä saunomiseen, mutta kun ei niin ei.

Askartelin uudet tuennat lauteille. Koska ne painavat n.30 kg kappale ja ovat muutenkin niin järeät, niin ajattelin tehhä heti kunnon tuennat, ei mitään tyttömäistä näpertelyä. Kakkoskutonen kiinni koolauksiin kuudella 120mm täkkipultilla.

Ei muuten lauteet notku tai heilu, vaikka T-72 jyräisi yli.

Tiiliseinä oikaistuna. Ihan riitävän suoraksi tuli.

Jag tykker mycket bra. Jättekiva! Kyllä tota kelpaa fiilistellä. Alalauteiden tukipuuksi arvelin kakkosnelosen riittävän, kolmella 120mm täkkipultilla kiinnitettynä.

Hieno toi mustien seinien ja vaaleiden lankkujen välinen kontrasti. Just semmonen kuin haaveilinkin. Joskus onnistuu, joskus ei. Nyt onnistui. Oikeestaan kaikki tähänastiset työvaiheet on sujuneet pelottavan vaivattomasti. Pelottavan siitä tekee se, että AINA tulee jotain ongelmia kun remppaa, etenkin rintsikassa jossa mikään, ei sitten yhtään mikään, ole suorassa. Varmaan oon muurannut piipun umpeen tai jotain..

Saunaremppa (satasella) osa III

No joo. Ton satasen saa unohtaa heti. Olishan sen rempan tehnyt satasellakin ja varmasti olis tullu hyvä ja komia, muttaku muttaku...Nälkä kasvoi syödessä. Budjetti hyppäskin jonnekin noin 300-600 hujakoille. Ainut ongelma on vaan se, ettei ole rahaa.

Rahan puute on oikeastaan hyväkin asia. Tulee tehtyä hommia rauhassa, suunniteltua ja fiilisteltyä. Pitää nauttia joka hetkestä, ei vain lopputuloksesta. Työt taas lisääntyi sen verran, että joku euro saattaa jäädä itellekin. Saattaa. Ehkä ja joskus.
Toivon mukaan saamme testailla tuunattua bastuamme ennen juhannusta. Laitetaas semmonen varovainen tavoite.

Puut ovat siis kuivahtaneet ulkosalla noin vuodenpäivät ja halkaistuina noin viikon-pari. Ovat kyllä keventyneet ja kuivuneet oikein silimissä, muttei ainakaan toistaiseksi pahempia halkeamia ole ollut, propellille menoon en uskonutkaan, enkä usko vieläkään. Toivottavasti ei tule yllätyksiä. Kuulin tutulta metsurilta (joka kävi kaatelemassa tontiltamme arveluttavat puut pois, siitä juttua myöhemmin) että tässä samaisessa kyläpahaisessa oli joku tehnyt haapalankusta lauteet jo parikymmentä vuotta sitten ja hyvin on palvellut hanurin alla. Välillä voi hiekkapaperilla pyyhkästä, jos haluaa vaalean pinnan. Siis lankkuja...

Kaikkea sitä tulee kans kikkailtua. Saunotin sitten yhtä haapapölliä pari päivää.. Otin digipuntarilla lähtöpainon joka oli 21,1kg. Polttelin kiukaassa kaikenlaisia roskapuita mitä löytyy puuvajan vierestä riesaksi asti. Tulipahan samalla siivottua pihaa. Paino laski nopeasti 800 grammaa jonka jälkeen hidastui huomattavasti, loppupainon ollessa 19,4 kg. Sitten kuivuminen loppui. Koputtelemalla kuulostaa kyllä kuivalta.

Moottorisaha käteen ja silmämääräisesti lovesin kaikki 10 pöllinpuolikasta. Saa sitten hienosäätää käsisahan ja kirveen kanssa kohilleen.


Höyläsin vielä viimeisen oikohöyläyksen. Pyöristin reunat ja viimeistelin hiekkapapruilla. Eka 80 ja sitten 180-paprulla. Tuli tosi siloset. Yllättävän komiat, komeemmat kuin uskalsin odottaa. Huomiseksi jäi vielä puolet,5kpl viimeistelemättä.

Ja sitten itse sauna joka pitäisi päivittää 2000-luvulle.

Ovi.

Saunan tiiliseinää, joka jo muutama vuosi sitten maalattiin. Ja vanha Vikin kiuas joka alkaa jo irvistelemään vähän sieltä ja tuolta.

Lauteet ja seinää.

Lauteet on ihan kohtuu kunnossa. Muutama laude vaan on päässyt pikkusen irti ja niitä olen ruuvaillut välillä kiinni.

Katto.

Ja sitten hetki jota olen odottanut siitä lähtien, kun ekan pöllin halkaisin. Eka paikalleen sovitus, karkea sellainen. Aj jai jai, kun teki gutaa silmälle ja sytämelle. Hyvä meinaa tulla vaikka ihan vaan tavallista yritin.

Ja toisesta kulmasta. Istumakorkeus putosi viitisen senttiä, puoli panelinmittaa, joka oli myös tarkoituskin. Ihan tuurilla sattui. Tarkoituksena pehmentää pikkusen löylyä.

Mamma tosiaan antoi vapaat kädet tehä semmonen remppa, kun haluan. Koska haluan yllättää emon, niin enpäs viitikään paljastaa ihan kaikkea mitä on tullut osteltua, tilattua ja suunniteltua. Kaikki ajallaan.

Lusikan tekoa ja koskikalastusta

Innostuin uistimien valmistamisesta jokunen vuosi sitten. Arvelen, että olen tehnyt erilaisia uisimia, lusikoita, vaappuja, liitsejä, lippoja, poppereita ja ties mitä, satoja, ehkä 300-500 kappaletta. Innostus ei ole laantunut, päinvastoin. Välillä on ollut hiljaisempiakin aikoja, kuukausiakin, mutta taas mennään..

Tekemistäni uistimista suurin osa on omassa käytössäni, noin neljäsosan olen myynyt tai vaihtanut ja muutama kymmenen on jossain kosken pohjassa kivien välissä tai uppotukissa.

Uistimien valmistaminen ei vaadi suuriakaan panostuksia. Alla oleva kuva sen todistaa.


No tarvii tietty muutakin, mutta nuo värkit ovat välttämättömät. Ovat muuten alkuperäiset. Pari putkenpätkää, vasara ja koverreuttu puunpalanen. Lisäksi tarvitaan vaikka mitä. mm. viila, akkuporakone, poranteriä, lakkaa, hilettä, maalia ja kynäruisku. Spraykin käy alkuun ihan hyvin, mutta nälkä kasvaa helposti syödessä.

Innostuin tässä muutama päivä sitten taas askartelemaan.


Maalattuja ja/tai teipattuja Häjyy-lusikoita.
Alla lisää kuvia ja pohdintaa muutamista eri värityksistä.


Uusi kokeiluväritys. Violetti, hopealla teippauksella. Violetti on ollut etenkin talvi- ja kevätaikaan taimenten herkkuväri numero 1.


Perinteinen väri Pu-Mu kultahileellä. Tuli ihan tyylikkään näkönen.
Ainakin ite tykkään. Kalojen mielipidettä en vielä tiedä.


Tuli maalailtua joku ihme väri. Or-Mu, pilkutettuna ja hiletettynä. Toimii...


Jokaisen miehen ja etenkin kalamiehen sisällä asuu herkkä prinsessa joka pyrkii tulemaan ulos jossain muodossa. Kohdallani ulostulo tapahtui uistimen väreissä. Tätä samaa väritystä piti maalailla lisää, sillä se toimii. Yksi kalakaverini huomasi kyseisen värin toimivaksi, eräällä koskireissullamme. Erittäin hyvä väritys talvisella koskella.


Toissapäivänä oli polte taas sitä luokkaa, että oli pakko lähteä testailemaan uusia värejä. Ekaa kertaa tänä vuonna lähdin vasta iltapäivällä, talvella kun ei ole muita mahiksia kuin aamulla, ku tuloo pimiä nii aikaasi.

Vajaa kolmisen tuntia sain piiskata koskea ilman minkäänlaista kontaktia tai havaintoa kaloista. Koska kalastustyyliini kuuluu ronkkia uistimilla koskien pohjat ja etenkin hyväksi todetut kohdat, olin taas kahta Häjyytä köyhempi. Koukut kun jäävät kivenkoloihin sopivasti, niin ei mitään mahiksia saada irti. Ei vaikka käyttäisi siimana teräsvaijeria. Vastakkaiselle suunnalle kiertämäänkään, kun ei aina pääse. No se on taas semmosta.

Heittelin moneen otteeseen yhteen monttuun koskenniskalla. Heti koskelle tullessani sekä iltapäivän mittaan. Ei mitään, ei yhtään mitään

Hei, mikä toi oli. Ihan kuin joku morsettaisi siimaani pitkin. Oliskohan se, eeeei kuitenkaan. Pysäytin taas jo ennalta hitaan kelaukseni ja annoin uistimen leijailla.. KIINNI!

Ja vastuksesta päätellen, nyt en ollutkaan tekemisissä minkään pikkusintin kanssa. Vapa oli aivan solmussa ja jarru huusi, oikeesti, ilma lapin lisää. Arvelin kalan olevan ennätykseni, ehkä reilusti yli kaksi kiloinen. Taistelu ja väsytys jatkui.

Vapautin haavini selästä, joka oli kiinni pyykkipojalla takin niskaosassa. Vois varmaan joskus sijottaan oikein magneettiversioonkin. Ei voi olla totta onko se salarakkkaani, herra koskihauki, näyttää niin tummalta.

Viimein kala alkoi väsähtämään ja sain kuin sainkin haavittua sen. Olihan se taimen! Mutta miten ihmeessä noin pienessä tanessa voi olla noin paljon virtaa? Onkohan tämä edes mitallinen. Oli se. 43cm ja pikkusen reilu kilo painoa. En ole muistaakseni milloinkaan saanut noin oudon väristä taimenta. Talvikkohan se oli, joka sinänsä on outoa tähän aikaan vuodesta, vatsa oli lähes oranssi ja pilkut tosi voimakkaan punaset.

Uusi ottiväri ja kala olivat miltei saman värisiä.



Pyysin jotain nuorta perhostelijaa ottamaan kamerallani kuvan ja korostin että haluan kalapaikan pysyvän salassa, tämmönen perus kateellinen kalamies kun olen.