Ahventa ja ukkosta.

En jaksa muistaa miten monta kertaa olen toivonut ja yrittänyt löytää parven hyvänkokoisia ahvenia ja vielä saada niitä koukutettua, varmaan satoja. No, tänään oli kuitenkin yksi sellainen harvinaislaatuinen päivä. Keli +28, tuskasen kuuma ja hikinen keli, veden lämpö varmaan samaa kakskasin luokkaa.

Kävin toissa iltana soutelemassa paikkaan, josta on saatu vuosien mittaan, juurikin näin heinä-elokuun vaihteessa verkoilla hyvän kokosia ahvenia ja verkot täyteen. Soutelin ottimestalle, jota ei harmikseni ollutkaan merkattu tänä vuonna. Yleensä joku rannalla asuva henkilö, käy luotaamassa paikan ja jättää mehukattipöntön merkiksi. Muistin paikan suunnilleen ja hain kohtaa katselemalla maamerkkejä, toisella puolella järveä on yksi kaislikon kohta ja toisella puolella joku punanen mökki, pituussuunnassa myös toinen mökki. Mutta kun suunnilleen ei riitä. Järvi on kilometrejä pitkä ja ehkäpä yhden kilometrin leveä. Syvyyttä on 4-6 metriä paitsi siinä pienessä kuningaspaikassa on 3-4metrin penkka ja siitähän ne ahvenet ( ja hauet ) tykkää.

Toissailtana tosiaankin aika meni etsimiseen ja palkinoksi sain kaksi kappaletta n.250g ahvenia valkoiseen toukkajigiin. Muut värit eivät kelvanneet. Hmm.. oliskohan parveutuminen pikkuhiljaa alullaan.

Tänään sitten pääsin kalalle yhentoista aikoihin ja keli oli siis sellainen kuin tuossa alussa höpäjin. Tuulta oli sen verran, että vedenpinta rikkoutui juuri ja juuri. Ja sitten asiaan. Valkoinen 4,5" toukkajigi. Heitto- ahven, heitto-ahven, heitto-tärppi, heitto-ahven, heitto-tärppi, heitto-ei mitään, heitto- tärppi... Tätä jatkui ja jatkui ja kalojen kokokin oli mukava. 100g- 300g, pääosin yli 200grammasia. Tätä lystiä kesti aika tarkalleen tunnin verran. Seurasin koko ajan tarkkaavaisesti lähestyviä tummia pilviä, ekat sadepisarat alkoivatkin jo varovaisesti rikkoa pintaa.

Jatkoin heittelyä, kunnes: T-Ä-R-P-P-I ja kiinni oli. Siiman päässä sähkötti tuttu tirinä, mutta vähän voimakkaammalla taajuudella. Onko se ahven taitaa olla, no jos on niin on kyllä iso. Ei **%&#¤¤** hauki se taitaa olla, kun vetää tuolleen veneen alle...ei kun...Polaroidien läpi näin, että oma enkka-ahvenhan se siellä on. Joutui jo varmuuden vuoksi ottamaan haavin esiin. Muut kalat olin nostanut suoraan vavalla veneeseen.

Tulihan se sieltä. Tiedän ja tunnen henkilökohtaisesti monia kalamiehiä, jotka ovat väsytelleet tuollaisia ja paljon isompiakin, joillekin lähes arkipäivää. Mutta se ei todellakaan saanut mieltäni matalaksi. Se oli siinä.

Ennätys ahveneni. 720g ja 38 cm. 4,5" toukkajigi näyttää melko pieneltä.

Elämäni ahven ja mahtava syönti, tarinahan ei voi loppua onnellisesti, eihän? Kaksi minuuttia siitä, kun olin papittanut appuran jyrähti taivas ensimmäisen kerran. No niinpä tietysti! Joka helekutin päivä saa pelätä tuota helekutin ukkosta. Ei siinäkään vielä, että joka päivä, vaan kun se hyökkii päälle jo monta kertaa päivässä. Eikö jo riitä?!

Kuparisepästä tuli hetkesi perttikarppinen. Soudin niin kovaa, kuin ikinä vaan jaksoin rantaan. Mustat pilvet olivat jo ihan päällä ja taivas murisi. Kerkesin onneksi rantaan ennen myräkkää. Siitä sitten vaan nöyrästi kotia kohti, johan sitä tunnin kerkesi pois olemaankin.

13 ahventa ja AHVEN

Kotona perkasin kalat. Pienimmät pakastin odottelemaan savustusta ja suurimmat fileoin. Huomenna meillä syödään valurautapannulla voissa paistettua ahvenfilettä ja oman maan pottuja. Niin paitsi jos ei tule ukkonen joka vie sähköt!

On siinä ny filettä.

Sen verran jäi harmittamaan keskeytynyt reissu, että käväsin vielä alkuillasta uudelleen. Syöntipiikki oli poissa, eipähän hirveesti yllättänyt. Kokeilin vaikka minkävärisiä jigejä, vaappuja ja lippoja. Viimein löysin ilmeisen hajallaan olevan parven josta onnistuin huijaamaan kylmälaukkuun 5 kappaletta aavistuksen pienempää keskikooltaan olevaa ahventa. Yhen kerran oli huomattavasti isomman kokoinen ahven kiinni, mutta kuten kaikki tietää, isot karkaa aina.

Niin ja sitten vielä tuosta jigauksesta. Opinpas taas jotain uutta. Jos olisin jigaillut perinteisesti jigi pohjaan, pari kammen pyöräytystä, odotus, pari pyöräytystä- taktiikalla olisi saalis jäänyt varmasti pariin vaivaiseen kalaan. Kun vesi on lämmintä voisi(n) olettaa, että kalat möllöttävät pohjassa, viileämmässä vedessä. Mutta nämä ahvenetpas uiskentelivatkin välivedessä tai jopa ihan pinnan tuntumassa.

Heiton jälkeen en odotellutkaan aina jigin pohjaan painumista, vaan ainostaan sekunnin tai kaksi. Sen jälkeen alkoi hirveä kikkailu. Mitä eloisanpaa ja vilkaanpaa uinti oli, sitä paremmin kalat iskivät. Niitä piti oikein ärsyttää, mutta ei se mitään, niin ärsyttää minuakin, ukkonen..