Mulla on Ääs-Markettia kohtaan vähän semmoset ristiriitaiset fiilikset. Kaikella on aina puolensa. Jos ei pidä yllätyksistä ja on vaille tuttua ja turvallista, keskihintaista kauppaa, niin kannattaa suunnata S-markettiin. Siellä on AINA samat tuotteet, EI KOSKAAN mitään erityisiä tarjouksia tai kampanjoita. Hyvänä puolena on se, ettei mukaan tartu vahingossakaan mitään heräteostosta, koska niitä ei yksinkertaisesti vain ole siellä!! No, ohan siellä ne normi miinus kolkyt prossaa laput, mut niin ne on muuallakin. Mut on siellä myös yksi helmi, mikä hyppää ostoskärryihin miltei aina, kun siellä käyn. Usein käy vielä niin hyvä tuuri, että sen Ääsmarketin helmen kylkeen on lyöty punainen lappu, silloin siitä tuleekin oikein megahelmi. On tota samaa lihaa ja vieläpä samalta valmistajaltakin toki muissakin kaupoissa, muttei kuitenkaan kaikissa, eikä aina. Äässissä on kaikissa ja aina.
Kyseessä on siis tuo kuvissa oleva Atrian porsaan ulkofilee. Siinä on kyllä hintalaatu-suhde kohallaan. Täyttä tavaraa. Jos ton löytää vieläpä punasella lapulla, tai muuten vaan tarjouksesta, niin kilohinta on samaa luokkaa kuin jauhelihalla. Tästä tulee kyllä meidän keittiössä tehtyä vaikka ja mitä. Pihvejä, leikkeitä, patoja, karjalanpaistia, kastikkeita, uunilihaa sekä tietenkin routapaistia, jonka ohje löytyy täältä.
Tällä kertaa tuli pitkästä aikaa tehtyä leikkeitä. Ekana hommana tässä, kuten aina tämän ulkofileen kanssa on leikellä läskit pois. Ja mähän en läskiä syö, enkä muuten piimää enkä viiliä, oikeestaan kaikki muu melkein sitten meneekin. Eiku ei meekkään. Kaikki kaupan valmismarinoidut lihat/kanat/kalat pitäis kieltää laissa. Kaikenmaailman paskalihat ja jännemössöt piilotettu sen "teollisuudenmakuisen ja näköisen" punaisen marinadin alle. Se siitä.
Yleensä toisella puolella filettä on ohut kerros pläskiä. Samaa valkoista lihaa löytyy aina myös lihan toisesta reunasta ohut kaistale. Läskit lähtee aika nätisti hyvässä terässä olevalla fileerauspuukolla. Toki siinä lihaakin menee pikkusen hukkaan, muttei nyt mahottomasti kuitenkaan. Koska en läskiä pysty, enkä kylläkään edes halua, syödä, niin mun mielestä ne on kaikkein helpointa leikellä tässä vaiheessa pois, ennekö alkaa kaivelemaan niitä lautaselta kastikkeen seasta.
Huomaan muuten, että mua taas pikkusen nukuttaa. Kello on pian neljä aamulla, kai silloin saakin vähän nukuttaa? Huomaan väsymykseni siitä, että lauserakenteet ja pilkkujen paikat on vähän kummallisissa paikoissa. Vähä huonosti ajatus luistaa. Ei anneta sen häiritä.
Ku läskit o saatu veisteltyä pois, niin sitten vaan puukko heilumaan ja ulkofilee on muuttanut muotoaan ja leikkuulaudalla on 20-30 piffiä. Nyt muuten väsyttää ihan tosisnansa. Kolme tuntia vapauteen + kotimatka + koulutaksinodotus =4,5 tuntia. Jaksaa jaksaa, kestää kestää!
Sen ison pläskin kun saa veisteltyä pois, niin toiseen reunaan jää tosiaankin vielä tommonen pikkubläski. Sen voi veistellä pois tai antaa olla. Voi tehdä myös kompromisseja, ja leikellä tarkasti viiltelemällä ja kaivelemalla vain tuo valkonen pois. Vähän riippuu minkämallinen ulkofilee sattuu olemaan, joskus onnistuu, joskus ei.
Seuraavan vaiheenkin voi tehdä tai jättää tekemättä, eli nuijiminen. Annoin näille pihveille hellästi rystysiä. Tota alla olevaa kuvaa kun kattoo, niin ei siinä hirveesti muuten valkostalihaa näy ja hyvä niin, sillä se tappaa.
Voi kauhia mitä ruuan tuhlausta! Mitä sää nynne läskit leikkasit, olisit syäny vaa! Silloon ku mää olin nuari, niin se oli oikeen suurta herkkua! No enhän mää ny niitä roskiin heittänyt vaan laitoin kippoon ja nelikko: Aivovamma, Tennissukka, Paska-Jaakkoo ja Misu saivat gurmeeta.
 |
| Misu ja tennissukka. |
Eikös toi nyt näytä vähän liukuhihnatyöltä. Jos ei näytä, niin kokeile. Kolomisenkymmentä pihviä kun pyörität ton läpi, niin tiijjät. Eli homma menee näin:Varaa neljä lautasta. Ekaan pihvit. Toiseen Vehnäjauho (Älä kysy miks? En tiijjä). Kolmanteen 3-5 munaa jotka vispataan haarukalla rikki. Neljänteen korppujauhot. Sitten siitä vaan pihvi haarukanpiikkeihin ja liukuhihnalla eteenpäin. Kannattaa käännellä ja siirrellä haarukalla tai muulla vastaavalla. Jos touhaa paljain käsin, niin pian on kädet semmosessa tönkkö-smäimä-taikinassa, ettei se lähe pois millään paisi kulumalla. Mistäköhän sitä Kulumaa muuten voi ostaa? Ei ainakaan Ääs-marketista.
Sit vaan pannulle paistumaan. Muutama minuutti molemmin puolin voi-öljy-seoksessa ja keskilämmöllä. Oo tarkkana lämmön kanssa. Liian kuumassa pinta palaa tai ainakin kärhähtää. Meillä ku on semmonen wanha ihan perusmallin hella, niin kolmosen ja nelosen välillä kun veivaa, niin on aika jebajee.
Harmi vaan, että oli toi öljy melkein loppu ja jouduin paistelemaan voi painoitteisesti. Tommonen kuvassa oleva kylmäpuristettu öljy on myös usein ostoslistallamme. Öljyssä paistaminen tekee leikkeen pinnasta oikeanlaisen, semmosen rapsakan-napakan-pehmeän.
Mausteina käytin mustapippuria, paprikamaustetta, jauhelihamaustetta ja tärkeimpänä näistä, kurkumaa. Kurkuma antaa leikkeelle pehmeän maun sekä kivan värin.
Otin pakkasesta sulamaan syksyllä keräämiämme kanttiksia, joista pyöräytin kermaisen kastikkeen. Otin myös pitkästä aikaa parit Habanerot, jotka antoivat kivasti potkua lautasella.
Tää kuva nyt ei ole oikein edukseen. Vissiin salaman valo jotekin sai noi leikkeet näyttämään tommosilta sottasilta, eikä toi pannukaan oikeesti noin järkky ole. Reilusti voita ja öljyä aina ennen uutta satsia ja tarvittaessa myös kääntäessä, jos on lihat o imassu kaikki. Jos rupee pelkäämään veritulppaa ja sepelvaltimotautia, niin sammuta vaikka valot ja lisää rasvoja salaa pimeässä. Voita ja öljyä pitää olla reilusti, muuten kusee koko homma.
Lisukkeeksi paistelin pariisinperunoita, keitin tuorepastaa sekä tein perus-salaatin. Niin ja kanttis-kermakastikkeen. Kyllähän tota söi ja niin muuten syödään huomennakin. Vaikka melko suuriruokainen olenkin/olemmekin, ei tommosta melkein puolentoistakilon lihaa nyt kerralla syyä.
