sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Autokatos

Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot, ei koskaan, eikä kiinnosta vieläkään. Mutta turvallisuus sitäkin enemmän. Aamusin, kun aina on kiirus, halusi tai ei, niin auton putsaaminen lumesta ja jäästä on aika hanurista. Ainakin ite tulee rapsuteltua laseja aivan liian vähän ja syynkin tiedostan: Aamulla, just kun on herännyt ja hyppää pihalle jossa tuulee, tuiskuttaa ja pakkasta on -30, niin ainakaan minua ei huvita seisoskella kovin kauaa ulkona, etenkin jos pitäis vielä töihinkin keretä.

Ratkaisu tähän on siis autokatos, jota päätin ruveta askartelemaan. Katos ei taida kyllä tulla edes mulle, vaan emolle, joka lähtee ajelemaan töihin varhain aamulla.

Rahaa tässä talossa ei ole koskaan ollut, ei ole nytkään, eikä varmasti koskaan tule olemaankaan. Näillä lähtökohdilla lähdettiin siis liikenteeseen, halvalla hyvä, tai edes asiansa ajava, se riittäisi.

Meillä on pihassa aitta, jonka taakse olivat edelliset asukkaat rakentaneet jatkokatoksen, koska heillä oli siellä hevostalli. Me jatkettiin viime syksynä katos koko aitan mittaiseksi, mutta se onkin toinen tarina se.

Aitan katoksen alla on myöskin kaikki polttopuut, joten piti vähän kikkailla. No niin ja sitten aloitellaan.



Eka piti lähteä suunnittelemaan oviaukkoa. Löin parilla naulalla listanpätkän ohjuriksi moottorisahaa varten. Huomatkaa kaunis ja puhtoinen ympäristö.



Kauneus ja järjestys jatkuu myös katoksen sisällä. Toi vino ramppi oli hevosen kulkusilta talliin. Sekin pitäisi jotenki repiä irti.


No ny ois sahattu. Vähä näkyy tässä kuvassa huonosti, mutta on se.



En nyt saa päähäni, millä nimellä tuommosta laudotusta kutsutaan, jossa on pohjalla pystylaudat ja niiden päällä rimat. No, jokatapauksessa purkutyö jatkui.


...Ja jatkui. Emo ja pojatkin oli välillä apuna.


Nyt rupee oviaukon muoto pikkuhiljaa paljastumaan. Tein noista irroitetuista seinänpalasista jatkon tohon entisen oviaukon päälle. Joku jos olis tässä vaiheessa tullut paikanpäälle viisastelemaan ja arvostelmaan, niin olis varmaan suositellut mittanauhaa tai vatupassia.



Mut onneksi Huskylla saa paikattua pahimmat heitot. Tämä nyt oli itseasiassa tarkoituskin.



Semmonen siitä sitten tuli. Vuorilaudat tein kans irroitetuista seinälaudoista. Oikean puoleinen pystylauta jäi vähän lyhyeksi, mutta jatkettiin se myöhemmin. Maahan asti sitä ei kylläkään saatu, sillä siinä alla oli joku siirtolohkareen kokoinen kivi, joka oli ilmeisti jäänyt kivijalan valun allekin vielä osittain.


Eka päivä oli hyvä lopettaa, kun hevosramppi oli saatu työn ja tuskan kanssa irti. Nojaa siis kuvassa puuvajan seinää vasten.


Nikkaroin lopuista seinän purku tavarasta tommosen tason, jonne on hyvä nostella kaikenlaista roinaa.


Näkymä parvelta. Vähäkö ois hyvä maja pikkupojille? Meinasin muuten nukahtaa tonne, kun vähäksi aikaa oikaisin ruotoni.


Sitten olikin vuorossa todella hidas ja masentava homma. Viime syksynä rakentamaamme puuvajan yhtä seinää pitäisi siirtää metrillä, jos aikoo saada koko auton mahtumaan katokseen. Tässä hommassa oli pikkupojista apua ihan niinku oikeesti. Vaja oli täynnä sauna- ja hellapuita melkein kattoon asti, joten ne oli heiteltävä eka kauemmas, purettava seinä ja rakennetteva se uusiksi. Tossa heittelyssä jätkät oli isoksi avuksi. Tässä kuvassa siis ex-seinä miltei purettuna.


Päivän kun heittelee puita, siirtää seinää ja kantaa ja repii noi kivet irti maasta jotka näkyvät tossa oikealla, niin alkaa ukko olemaan aika valmista kamaa nukkumaan, saunan kautta toki.


No, nyt on katoksen pohja tasotettuna ja seuraavaksi ulkohommiin. Naapuri kävi traktorin etukauhalla, vai mikäsenyo, kaapimassa nurmikon ja multakerroksen pois. Traktorilla homma kävi kätevästi ja nopeasti. Ongelmaksi muodostui vaan pihan ahtaus ja keskellä pihaa oleva sähkötolppa. Tolppa muuten lähtee ens keväänä tai kesänä ja hyvä näin. On sitä meinaan odotettukin jo pitkään. Pian saamme sähköt taloon oikein maakaapelia pitkin, aika Amerikkaa, ei tarvi pelätä ukkostakaan enää niin hysteerisesti. Eikä talvisia puunkaatumisia linjoille.

Ps. Noi maalit tossa aitan seinässä, ovat kokeiluja jollain jämäpurkeilla, kun yritimme joskus miettiä väriä, joka joskus on tarkotus vetää pintaan. Ei ainakaan mikään noista, mut ei tota tommoseksi sinapinväriseksikään oikein viitti jättää. Ihan järkyttävän ruma väri.



Eli koska traktori, ei taipunut joka paikkaan, jouduin turvautumaan "Fiskarssin etukuormaajaan". Olihan siinäkin hommansa. Pala kerrallaan nurtsia irti ja kottareilla metän reunaan. Kyl siinä useampi sataa kiloa tuli irrotettua.


Maan tasauksen yhteydessä löytyi myös tommonen jytky kivi, jota ei yksi kupariseppä nostele, vaikka kuinka retuuttaisi. Kivi oli niin rumasti kohollaan, että pelkäsin sen osuvan auton pohjaan vielä joskus. Vanhemman pojan kanssa, jonka tuossa kuvassakin seisoskelee, saatiin kakkosnelosen ja lapioiden avulla sekä vipuvartta hyödyntäen kivi nostettua just ja just montusta. Koska se oli niin raskan siirreltävä, otin lapion taas käteen ja kaivoin monttua syvemmäksi ja pyörittelimme kiven takaisin koloonsa.


Muutaman kymmenen kottikärryllisen jälkeen rupes näyttämään jo hyvältä. Tasottlin maata lapion ja rautaharavan kanssa ja heittelin suurimmat kivet pois.


Sitten tulikin pihaan kovasti odottelemamme auto, mukanaan lähes 15000kg 0-31mm mursketta. Heittelin muutaman lapiollisen ja lopetin. Eikö tähän nyt ihan oikeesti ole mitään oikotietä. Ei ollut. Ei muuta kuin lapio heilumaan vaan uudestaan.


Alottelin eka katoksen pohjista. Laitoin tommosen lankun aina pystyyn, vähän niinkuin ohjuriksi, että saa suunnilleen kymmenen- viisitoista senttiä tavaraa joka paikkaan. Nostin maanpinnan vasemmalla näkyvän kahdesta kyllästetystä kakkosnelosesta tehdyn alajuoksun tasalle. En tiedä miten olisi ollut fiksuinta homma toteuttaa, mutta ajattelin, että tälleen saan varmasti hyvän. Olisihan sitä soraa voinut heitellä sinne ja tänne, mutten usko että olisi tullut hyvää jälkeä. En yksinkertaisesti jaksanut enempää, vaan tähän oli pakko lopettaa siltä päivältä. Olihan päivän aikana kuorinut jo puoli pihaa.


Seuraavan päivänä, eli tänään, jatkoin katoksen loppuun ja siirryin "ulkotöihin". Koska pihamaamme kallistaa vähän joka suuntaan, yritin tasata sitä samalla ja käytin tavallaan ohjureina sorasta tekemiäni viivoja ja kumpuja. Kasasin aina tommosia ruutuja ja pötköjä, joita kävin sitten kauempaa kattelemassa ja arvioimassa.


Katoksen pohjasta tuli kyllä parempi, kuin olisin ikinä osannut odottaa. Täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen.


Sain urakan loppuun vasta illan jo hämärtyessä. Tyytyväisyys jatkui. Kehtaa tätä nyt esitellä, ainakin näin pimeessä kuvassa ;) Ai niin, enhän mä tätä nyt ihan ite tehnyt. Emon veli kävi kans tunnin verran lapioimassa iltasella.


Huomenna pitäis vielä ajella autolla edestakaisin, tampata maata ja tasata rautaharavalla mahollisimman tasaiseksi. Lopuksi vielä suikutella puutarhaletkulla kivistä enin tuhka pois. Näin ainakin sorakuski neuvoi, ei tule sitten kivituhkaa kenkin mukana tupaan. Kuten kuvasta näkyy, loistaa seinällä yksi halogeni-lamppu. Meinasin laittaa toisen myös ulkopuolelle, oviaukon yläpuolelle. Semmosen liiketunnistimella varustetun, kun tuo toinenkin. Ajattelin myös viritellä tangon ja siihen pressun tuohon oviaukon eteen, mutta se sitten taas joskus, jos ja kun tilistä jää jotain käteen. Mutta nyt en murehdi sitä, nyt on taas ihmisen hyvä olla.