ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 8 Siperiafiilis

Mököttää. Ahistaa. Väsyttää. Voisin nukkua aamusta iltaan. Aamulla, kun kello soi, niin se on ihan perseestä. Ei millään jaksaisi nousta ylös. Ei vois vähempää kiinnostaa, mut on melkein pakko, että saa koululaisen koulumatkalle ja pitäähän tuolle juniori-terrosistillekin olla vahtina, ettei se räjäytä koko taloa.

Tänä aamuna herääminen kiinnosti suunnilleen yhtä paljon kuin kakkosdivarin koripallo. Valehtelin. Olisin voinut luvata lähteä katsomaan tuota typerää peliä vaikka Ivaloon, jos olisin saanut nukkua tunnin pitempään.  Ekana kun kävin laittaas pannuun tulet, niin mittari näytti -22. Puolentunnin päästä kun laitoin turbodieselin lohkolämppäriin, näytti auton, anteeksi Sitikan, mittari -24. Voihan nyt perseensuti, mikä ikinä se sitten onkaan. Tänään olisi kylmä päivä mököttää.

Paska.

Vein terroristin puoleen päivään päiväkerhoon. Menisikö sitä sohvalle vetämään kuolaköllöö kahdeksi tunniksi vai ryömimään rossinpohjalle? No rossinpohjalle tietenkin, sillä se parasta mitä ihminen voi tehdä. Ei tarvitsisi hymyillä, saisi mököttää. On se ihmismieli vaan ihmeellinen. Jos tuo olisi pakko rakentaa, niin en varmasti olisi rakentanut tällä kelillä, mutta kun tämä on vapaaehtoista, niin ei muuta kuin menoksi. Miehen logiikkaa? Vai onko mun aivot jäätyneet lopullisesti?

Lattian tuulensuojat asennettuna.

 No nyt se sitten on tehty. Tuntui hyvältä. Tuntui todella hyvältä päästä pois sieltä. Kissikin kävi moikkaamassa, mutta ei sentään paskantanut viereen. Nyt sitä sitten pääsee siisteihin sisähommiin. Heh heh. Voi olla, että siellä on puoliastetta lämpimämpää ja se siisteyskin on vähän tulkinnanvaraista.

Vielä kerran tuonne alle on silti tetsattava, mutta ei nyt. Pitäisi käydä lyömässä jonkinnäkönen harvalaudotus, mutta tällä kertaa nostelinkin jokusen laudan sisäpuolelle liikkumista helpottamaan. Mulla on silti aika vahva fengshui, että tulen vielä horjahtamaan tuosta läpi. Mallasin yhteen koloseen villanpalaa, joka pyöri jaloissa, hyvinhän se sinne asettui.

Kerkesin vielä lyömään parit tuulensuojalevyt sisäpuolellekin, ennenkuin piti lähteä hakemaan terrosisti, joka tietysti oli esittänyt kerhotädeille vain ja ainostaan enkelipuoltaan, hymyillyt leveästi, pitkät mustat silmäripset vaan räpsyen. Mutta joo, kyl tuli mukavan näköstä. Vielä kun saisi loputkin levyt seinille, niin nostelen sitten tosiaan ylijääneet yläpohjaan rakennussuojaa antamaan. Pakkasen pitäis pikkusen hellittää. Huomenna 15 ja viikonloppuna viitisen astetta. Ei haittaa kyllä yhtään. -20 on liian kova keli, myönnetään. Kädetkin on vissiin paleltuneet. No, itepähän kerjäsin. Tänään tosiaan vaan tommonen parin tunnin setti. Huomenna varmaan jatkuu taas.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 7 Lattiavasoja ja tuulensuojaa

Pakkasta -12 ja lunta taivaan täydeltä. Hyvä syy mököttää. Jännä homma muuten, ettei tullut kylmä ollenkaan. Oikeesti. Pysty touhaamaan hyvin ilman hanskojakin, ainoastaan kaikki metalliset osat ja työkalut tuntui tietenkin kylmiltä. Nyt sitten illalla, kun tätä kirjoittelen onkin kädet ja naama aikamoista hiekkapaperia. Joutu oikein rasvaamaan.

Alottelin päivän sahaamalla loputkin lattiavasat. Hankalaa vaan kuljettaa ja saada paikoilleen tuommoset 457cm kakkosneloset. Mutta aikani kun kikkailin, niin siitähän tuli komia rivi. Vatupassin ja poikittaisen kakkosnelosen kanssa hain linjaa, ja ihme ja kumma, tämän kanssa ei tarvinnut juurikaan kikkailla, komiasti tulivat vaateriin. Ihan riittävän suoraan mökötysmajaan, ei meillä tuvassakaan varmaan ole mikään lattia noin suorassa.

Nättiä, nättiä!

"Betonipäätyyn" laitoin 2X4 pätkät nostamaan linjan kohalleen, passi tykkäsi. Koska valu ei ole millintarkka, jouduin korottamaan muutamia laittamalla bitumihuovan palasia korokepalan alle. Samanmoiset palikat laitoin myös noin puoliväliin betoniosaa.

"Rossipäädyn" kiinnityksen hoidin noilla palkkikengillä. Appiukko vinkkasi mulle tommosista ja hainkin niitä sitten Biltemasta n.1,5€:n kappalehintaan, ei todellakaan paha, sillä nämä olivat kyllä käteviä. Tajusin asentaessani, että oho, olin ostanut vahingossa 2X5 kenkiä, kuten kuvasta näkee. Mutta ei tämä onneksi tähän kaadu. Rungon päälle tulee vielä ristikkäiskoolaus 2X2, niin sinnepähän jäävät piiloon. Nuo eivät ole kiinni toistaiseksi kuin muutamilla ruuveilla ja nauloilla. Kiinnitän nuo vielä kunnon täkkipulteilla, kunhan löydän räikkäni jostain. Lenkkiavaimella oli vähän tuskasta ja hidasta hommaa. 

Palkkikengät.

Mietin tuota tuulensuojalevyjen asentamista. Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko ryömiä tuolla alla kaikessa paskassa ja naputtaa levyt kiinni, tai naputtaa alle harvalaudoitus ja pudottaa leikatut levyt yläkautta. Päädyn ekaan vaihtoehtoon. Tuskin on mikään niin mukavaa, kuin ryömiä selällään hiekassa, lumessa, puruissa ja kissankusessa ottaen vielä huomioon myyräkuumeen riski. Siellä kun makoili, ja yritti leikiä akrobaattia pitämällä levystä kiinni jaloilla ja toisella kädellä ja vapaalla kädellä naulata levyä, niin se oli kyllä kokemus sekin. Itepähän halusin. Enkä edes mököttänyt.

En muuten tiedä, että mikä ihme tuolle liiketunnistimella varustetulle halogeenille oikein tuli. Välillä kun sen piti syttyä, niin se vaan räpsähti kerran ja hyytyi. Teki samaa myös eilen. Siksi nuo kuvat on on noin pimeitä ja sumeita, täytyy huomenna napsia parempia.

Eka levy paikallaan.

Sain 3/4 levytettyä. Huomisellekin jäi vielä tuota ihanuutta jäljelle. Huomiselle on veikkailtu lähes kahenkympin pakkasta, jee jee. Sitten käyn vielä kerran ryömimässä ja naputtelen muutamat laudat tuonne kannattelemaan varmuuden vuoksi noita levyjä. Vuosien saatossa kun saattavat painua, siitäkin huolimatta että huopanauloja en kyllä säästellyt. Niitä on tuolla ja paljon. Lisäksi pitää leikellä semmosia pikkusoiroja, joilla saan paikkailtua noita rakoja joita jäi väkisin, sillä kun rakentaa "vanhoille pohjille" niin ei niitä saa laitettua niinkuin uudessa, se on selvä se. Ja urtsia sitten liitoksiin, talvilaatua tarttui kans Biltemasta mukaan.

On se vaan hienoa, kun syntyy jotain valmista, eikä aina vaan purkua. Vielä kun muistaa ettei nuo kestä kävelyä, niin hyvä. Mitenköhän nuo pikkupojat saisi tuon asian vielä ymmärtämään, ei varmaan mitenkään. Kerran kun astuvat läpi ja kolauttavat kulkuset oikein huolella, niin ehkä sitten, tai sitten ei. Täytyy katella jotain levyjä tai lautoja tuohon väliaikaisesti, että pääsee itekin jatkamaan seinän rungon rakentamista vähän turvallisemmin. Oihan tietty voinut eka tehdä rungon lattiasta katoon ja levyttää sitten vasta, mutta tälleen saa paikasta pikkusen mukavemman, kun pahin veto ja tuisku vähenee.

Huomenna tosiaan varmaan sitten jatkan tuon lattian levytyksen loppuun ja sitten levyjä seinille. Laskeskelin, että levyjä pitäisi jäädä vielä jokunen ylikin. Jos jää, niin laitan yläpohjaan muutaman poikittaispuun ja nostan levyt sinne. Ehkä sitten mehupullokaan ei jäätyisi umpijäähän, kuten tähän asti.

Kissinkestävä. Pikkusen oli muuten ihmeissään, kun maisema oli muuttunut.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 6 Vihdoinkin rakentamaan

Kauan odottamani rakennustouhu pääsi tänään viimeinkin alkamaan. Paljon en kylläkään saanut aikaan, mutta enää ei tarvitse raivata, siivota ja purkaa. Aamu, tai oikestaan päivä, alkoi lapioimalla noin 15 kottikärryllistä puumoskaa rossin pohjasta. Ei ollut hauskaa, mutta nyt se on sitten tehty!

Sinnepähän maatuvat.

Oli outoa nähdä paljasta ja puhdasta betonia. Otin käyttöön vielä vanhat rikkalapion ja kihvelin ja lakaisin pois kaiken purun, pölyn ja muun sotkun.

Tuosta alla olevasta kuvasta saa hyvän käsityksen siitä, että rakennelmasta tulee kaksiosainen ja tuo mukanaan haasteita. Eli puolet rakennuksesta tulee betonilaatalle ja puolet rossille. Rossipuolelle tulee varasto ja betonille oleskelutila.

Huomasin, että puhelimessani on myös tommonen panoraama toiminto. Voi kun ois joskus aiemmin tuon tajunnut. Saa huomattavasti enemmän pinta-alaa samaan kuvaan ja pystyy paremmin hahmottamaan kokonaisuutta.

No siinä siivoamisessa ja raivaamisessa menikin sitten useampi tunti. Sitten pitikin lähteä ruuantekoon jne. joten itse rakentamiseen jäi vain pieni hetki. Pimeyskin tuli, joten iskin seinään kiinni yhden halogeenilampun ja johan rupesi näkymään.

Levitin puhdistetun betonivalun päälle bitumihuovan. Harmittavasti jäi puuttumaan viisi metriä. Täytyy käydä shoppailemassa lisää. Onneksi hommat eivät kuitenkaan lopu tähän, vaan saan pujoteltua huopaa lisää noiden lattiavasojen alle. Huovan idea on siis toimia jonkinlaisena kapilaarikatkona varmuuden vuoksi vaikka betoni vaikkuttaisikin siltä, ettei kosteus nouse sitä pitkin, sillä joka paikka vaan pölisee kuivuuttaan. Mutta toisaalta, jos kattoo kuvan edellistä blogauksestani alajuoksusta, niin taitaa olla parempi vaan laittaa se bitumi.

Ai jai jai, miten on mukavia kuvia. Nautin kyllä koko sydämeni pohjasta, kun pääsin asentelemaan lattiavasoja paikalleen. Hei, täähän rupee näyttämään jo työmaalta, eikä miltään kaaokselta! Mallailin noita vasoja paikoilleen, välien ollessa 600mm, näyttäisi käyvän jako kivasti kohalleen. Lähdin jakamaan vasoja poikkeuksellisesti keskeltä lattiaa, sillä saan keskimmäisen tuettua aitan alla olevaan betoniseen pilariin. Muut isken kiinni tolppakengillä, joita ostelin eilen Biltemasta kymmenkunta kappaletta.

Meinasin huomenna saada nuo vasat paikoilleen ja asentaa tuulensuojalevyt lattiaan. En ole vielä satavarma laitanko levyt ala vai yläkautta. Pitää vähän tuumailla ja testailla, miten ne parhaiten saisi laitettua.

Vaikka pakkasta oli 13 astetta, ei tuolla tullut edes kylmä touhatessa, kun ei tuullut juurikaan. Alkuviikolle on povattu lähemmäs -20 asteen pakkasia. Täytyy yrittää lyödä levyä pintaan mahollisimman paljon. Ei kuitenkaan kiireellä, vaan sen mukaan miltä tuntuu. Tästä pitää naatiskella. Huomista ootellessa.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 5 Siivoilu, raivaus & suunnittelu

Ei pitäis kuukletaa. Uskalla rakentaa enää mitään! Kaikki tulee homehtumaan, radon hyökkää keuhkoihini, mikrobit tulee perässä, viikatemies jo virnuilee pirullisesti. Kauheeta pelottelua ja kauhukertomuksia. Varmasti näissä on paljon hyvää pohdittavaa ja ääriesimerkkejä, mutta toisaalta: Meidä talo, siis ite päärakennus, on rakennettu joskus 50-luvulla. Vatupassina on toiminut kossupullo, materiaalit ihan mitä sattuu pula-ajan juttuja, ei rännejä, ei salaojia ja hengissä ollaan. Ei allergioita, ei sisäilmaongelmia, ei mitään. Eli tottakai otan rakennusasiat vakavasti, mutta silti tolkku päässä ja sitä kuuluisaa maalaisjärkeä käyttäen. Katotaan miten käy. No kuiteskin. Tänään ajelin rautakaupan pihaan ja marssin sisään. 150m 2x2, 70m 2x4 ja 15kpl 12mm tuulensuojalevyjä, paketti huopanauloja ja toinen rakennusnauloja, kiitos. Alle tunti ja kuorma-auto kurvasi pihaan. Huomenna pitää sitten käydä hakemassa vielä tolppakenkiä ja bitumihuopaa.



Olis kova hinku päästä jo rakentelemaan, mutta yks paskahomma olis vielä edessä, kaikkien paskahommien äiti. Oikeen norovirusripulimegapaska. Lapioida tuolta rossin pohjasta kaikki eloperäinen aines pois. Ihan sysipaskaa hommaa. Kokeilin jo tänään vähän aikaa. Tuonne alle kun on ollut vuosien saatossa aina kiva heittää kaikkee törkyä pois silmistä. No pääasiassa se nyt oli ihan vaan puuta eri muodoissaan, eli ei nyt kuitenkaan sitä itseään. Ja koska tuo tila on toiminut meillä vuosia myös puuvajana, niin sitä silppua on sitten tippunut sinne alle ihan törkeesti.

Keräilin suurimpia puita ja laudanpätkiä talteen ja sahailin pätkiksi. Pientä silppua lapioin saaviin ja kippasin notskiin. Aaika ällö haju lähtee tommosesta setistä palaessaan. Ja on se kumma, jossei se myyräkuume pian tartu.

Sen lisäksi, että työ oli niin älyttömän mukavaa oli hyvä ystäväni, talvinen pimeys, seuranani. No kyllä sen pimeydenkin kanssa vielä jotenkin pärjäsi, mutta -11 astetta on aika kylmä keli tommoseen hommaan. Ja kyllä sen pimeyden ja pakkasenkin kanssa vielä pärjäsi, kun puki lämpimästi ja sahaili täysikuun valossa, mutta se tuuli! En tajua miten se voikaan olla noin kylmä. Ei auttanut kerrospukeutuminen, ei mikään. Tuuli puri kyllä ihan luihin saakka. No se on semmosta, karu Pohjola. Viikonlopun aikana pääsee sitten hyvin todennäkösesti ihan oikeisiin rakennushommiin. Kuhan sais rungon kasaan ja tuulensuojalevyt paikalleen, niin loppuisi veto. Se olis ameriikkaa se. Loppuis mökötys, tai oikestaan sittenhän olisi vasta hieno ja vähän lämpimämpi paikka mököttää.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 4 purkutyöt tehty

Tänään sain purettua majani loputkin laudat ja parrut. Hyvä näin, sillä  huumori ei olisi enää riittänyt enempään. Tuolla kaaoksen keskellä kun touhaa ja repii vanhaa puuta irti seinästä, purujen tippuessa JOKA PAIKKAAN, niin vähämmästäkin alkaa mököttää.

Pääsin mä muuten jo siihen vaiheeseen, että käytin vasaraa niinkuin vasaraa nyt yleensä käytetään, eli naulaamiseen. Purin muutaman väliseinän pystytolpan ja korvasin ne uusilla. Tai no en nyt ihan kaupan tavaralla, vaan niillä kakkosnelosilla joita olin purkanut muualta ja läpaisseet tarkastukseni. Jätän neljä tolppaa pystyyn kannattelemaan kattoa. Kaksi molemmille puolille. Näihin teen sitten uudet väliseinän pätkät. Alunperin ajattelin tehdä vain toiselle puolelle huonetta, sänky/sohva nurkkaukseen, mutta rakenne nyt vaan tuntuu vaativan tätä, että se kestää.

Joskus oon nähnyt pahempiakin alajuoksuja, mutta en nyt kyllä muista missä...

Löin eka uuden tolpan pystyyn, ennenkö purin vanhan, ettei olisi käynyt vanhanaikaiset.

Siinä ne nyt on uudet tolpat, ou jee.

Ja tuolla missä tuo ghettoblasteri roikkuu, on toisen väliseinänpätkän paikka.

Ja vielä yksi löytökin tuli tehtyä. Talo jossa asumme on ollut joskus aikoinaan (50-70??? -luvulla) kauppa. Kaikki tuntee tän meidän talon tällä kylällä, KAIKKI.  -Niin asutkos sää siinä keltasessa talossa, joka oli ennen kauppa. -Voi kuule, mää oon käynyt siellä monta kertaa, muistan kerrankin kun...

Eli löysin pahvilaatikosta tehdyn purujen vuoraus pahvin, joka oli lähetetty Kauppias Eskolle ja lähettäjänä oli ollut Mäen Makkara OY. Puhelinnumero tuohon fimaan on/oli muuten 1932, jos joku haluaa shoppailla.

Huomisaamu kuluukin sitten tuon kasan parissa. Ei oikein kiinnostaisi. Tai jos totta puhutaan, niin ei yhtään. Toisaalta. Pakkaset rupee taas paukkumaan ja tuossa on ilmaista energiaa. Palaa ja paukkuu iloisesti pannuhuoneessa. Tänään muuten lämpesi saunakin iloisesti noilla jämillä.

Onneksi tuo purkutyö on nyt ohi ja pääsee vihdoinkin rakentelemaan. Paitsi, että pitäis eka siivota tuo kaaos. Siivoiskohan pikkupojat, jos lupaisin 2€ mieheen, tai paistella lettuja illalla? Tuossa samalla kun on purkanut, niin tulee vähän väliä vilkuiltua seinille, kattoon ja lattiaan sillä silmällä. Ei kuitenkaan "sillä silmällä". Vaan silleen, että välillä kaivaa mitan taskustaan ja suunnittelee, ideoi, visio jne. Aion ekana hyödyntää kaiken puretun puutavaran, mikä ei ole joutunut moottorisahan uhriksi ja askarrella niistä mahdollisimman paljon, sillä kun nehän jäävät rakenteiden sisään, niin sinne vaan. Semmosta. Öitä.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 3 testimökötystä, purkua ja siivousta.

Kävinpäs taas riehumassa pari tuntia majalla. Kyl se vaan siitä edistyy pikkuhiljaa ja kiirehän mulla ei ole, kuten olen sanonutkin. Tommonen perus purkaminen on ihan nopeeta hommaa, mutta tuo siivoaminen vie eniten aikaa. Varsinkin naulojen irroittaminen, on muuten ihan älyttömän hidasta. Mut onpahan nyt sitten taas mitä poltella, viitti minnekään kaatopaikallekaan noita kuskata, se nyt olis kaikkein hölmöintä.

Hevostallin seinän jämät.

Nyt rupee näyttämään jo huomattavasti paremmalta. Lakaisin lattiat semmosella lumentyöntimellä. Purut yritin saada talteen mahollisimman hyvin ja hyötykäyttöön, mutta sitten tuli aika paljon kaikkee epämääräistä moskaa, jotka työnsin rossin pohjalle, sielläpähän maatuvat. Pahvit ja kaikenlainen puunsilppu on poltettu pihan tulipaikassa.

Parin tunnin kikkailun jälkeen alkoikin jo näyttämään ihan hyvältä. Huomenna en jouda hommiin, mutta ensi viikolla jatkuu loppu purku ja sitten pääsisikin jo ihan oikeisiin rakennuspuuhiin.

En muista koska olen nauranut viimeksi ääneen ja vedet silmistä valuen. Mutta nyt repesin ihan totaalisesti. Harvemmin sitä tulee myös naurettua itselleen. Testasin millaista tuolla majassa nyt sitten on mököttää ja mamma napsi kuvia. Oli hienoa hommaa. Kunnolla kun mököttää, niin sen jälkeen on kuin uusi ihminen. Velat muuttuu saataviksi ja on taas kevyt hengittää.

Olispa jo kesä, marraskuu on ihan perseestä!

Pitäis tankata auto, laskupino kasvaa, lapset kiukuttelee, tili on kuiva!

Miksen mä osaa soittaa kunnolla kitaraa?!

Kaikki on paskaa!

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 2 purua, akuankkapatentteja ja suunnittelua

Pari päivää menee vielä purkaessa ja siivotessa. Enhän mä ole oikestaan purkanutkaan vielä kuin 2-3 puolikasta päivää, kun on pitänyt käydä töissäkin välillä valvomassa ja päivät on menneet nukkuen. No, eihän tässä mitään kiirusta ole. Polte päästä itse rakennusvaiheeseen on vaan kova. Toisaalta hyvä, ettei tule hosuttua ja saa mukavasti kulutettua näitä marraskuun pimeitä ja ankeita päiviä. Yksi tavoite on saada eristettyä maja ennen pakkasia, niin siitä on sitten mukava jatkaa, tai jos ei jatkaa, niin ainakin mököttää lämpimässä.

Vähän aikaa kun kattelin ja muistelin, että minneköhän oon vanhan Ghettoblasterin hukannut, niin löytyihän se, ja Radio Suomi soi... Kuuntelen 90% Radio Suomea. Oon vissiin jo niin vanha. Emmä tiä. Kiva sieltä on aina kuunnella tuoreimmat uutiset ja urheilut. Joskus tulee käännettyä radio Rockin puolelle, mut ei sitäkään kauaa jaksa. Kyl ne jutut hetken naurattaa. Nova on kirosana. En ymmärrä mitenkään, miten ihmeessä se voi olla niin suosittu kanava. En vaan tajua. Semmoset tekopirteät juontajat heittää jotain mukahauskaa läppää ja Mamban Vielä on kesää jäljellä soi. Huh huh.

Tän väliseinän tekijälle pitäisi antaa jokin palkinto. On ainakin kierrätetty. Ei sillä tietty oo mitään väliä mikä ei näy, mut jotain rajaa nyt kuitenkin. Pystytolpiksi on jostain kaivettu jotain sotasaaliita talvi- tai jatkosodasta. Tolppien molemmat päät on ihan lahoja, hiiltyneitä tai jtn. ja niiden kylkeen on sitten lyöty metrin pätkä parempaa puuta tueksi. Puut ovat olleet siis valmiiksi lahoja, eivätkä ole kastuneet rakenteiden sisällä. Tästä kertoo mm. täysin ehjä alajuoksu, jonka alle on muuten vedetty bitumia, hyvä näin.

Tolppien yläosat olivat myös kauhean kuntoisia. Hyvin varmaan tukee tuo huullos tuota poikkihirttä. Tai no, on se ainakin tähän asti kestänyt.

Purun seasta löytyy taas aarre. Palanen sanomalehti Keskisuomalaista. Näyttänyt Kekkonen olleen vallassa silloin, kun joku on purut laittanut paikoilleen.

Pikkupojat iltavuorossa. Rupes taas seinät kaatumaan sisällä päälle, niin lähettiin pariksi tunniksi hommiin. Pojat purkivat lattiaa ja mä napsin kuvia, suunnittelin ja tietysti mökötin alahuuli pitkällään.

Tässä kuvassa näkyy yläpohja, joka on siis eristetty purulla. Tästä pitäisi sitten jatkaa noita yläpohjan runkopuita ja laittaa villa väliin.

Yläpohja. Täällä ne meidän kissit aina nukkuu. Varmasti on mukava paikka köllötellä. Ei oo pojat huutamassa ja kiusaamassa, vaan saa makoilla pehmosissa puruissa ja kuunnella kuinka sade ropisee pellikattoon.

Napsin naulat irti kaikista laudoista, tai en nyt ihan kaikista. Kolmasosa odottaa vielä nurkassa. Parhaimmat säästin ja laitoin jemmaan. Saa sitten hyödyntää vaikka rossipohjassa pitämässä tuulensuojalevyjä paikallaan. Suurimman osan pätkin moottorisahalla. Noilla on sitten lämmitetty pannuhuonessa mökkiä monen päivän ajan.

Vasemmalta oikealle 200mm, 100mm, 150mm

Mallailin vähän tuota lattiaa, että hahmotan paremmin kokonaisuutta. Kaikki ei mennytkään ihan niinkuin ajattelin, sillä sekä tuo väliseinän alajuoksu että rossin toinen pääty rajoittaa vähän vaihtoehtoja. Ajattelin että saan lattiavasat ( vai mitä ne nyt onkaan ) aitan alajuoksuna olevan parrun päälle. Tai saisihan ne, mutta sitten lattia tulisi nousemaan 200mm korkeudelle betonin päälle. 20cm villaa on jo aika paljon varastokäyttöön eikä se taida olla ihan ilmaistakaan. Puran todennäkösesti tuon vanhan alajuoksu pois ja vedän noi vasat sen päälle, jolloin korkeus tulee olemaan 150mm.

Soittelin appiukkoakin kattomaan suunnitelmia ja hain vähän niinkuin varmistusta ajatuksilleni. Kateltiin tuota väliseinää ja arvottiin montako tolppaa siitä uskaltaisi ottaa pois. Päädyimme siihen, että kaksi riittää kannattelmaan yläpohjaa. Eli jos blogiin ei tule vähään aikaan uusia tarinoita, niin laskimme väärin...

Mallailin myös villaa varaston seinään. Eli tuolla laudoituksen alla on siis 100mm purua ja siihen kun koolaa kakkoskakkosilla 50mm villaa, niin eiköhän se riitä. Jos ei riitä, niin sit on kylymä.

Se on muuten jännä juttu miten nälkä kasvaa aina syödessä. Ihan ekana ajattelin, että teen tästä vaan semmosen perus varaston minne saa työnnettyä kaikkea romua ja laitan sängyn nurkkaan. Mutta mutta, nyt olen päänyt siihen että puolet tulee olemaan varastona ja puolesta tulee sitten paikka missä mököttää ja fiilistellä. Mulla on jo selkeä visio millainen teema tähän oleskelutilaan tulee, mutta enpäs kerrokaan sitä vielä. Arvauksia ja kommetteja otetaan toki vastaan =)