Tyhjänpyyntiä Nokisenkoskella (+video)

Koska olin käynyt perjantaina aamukalassa Majalla, niin ajattelin sitten vastavuoroisesti käydä yökalassa Nokisella. Keli oli upea ja saavuin rantaan 20:30 aikoihin. Parkkipaikalla vastaan tuli perhostelija, joka oli juurikin lopettelemassa. Pikaiset kuulumisen vaihdot ja kyllä koskessa kuulemma kalaa on. Paikalla oli myös toinen perhostelija joka oli myös lopettelemassa ja lompsi autolleen. Koski oli siis minun. Saisin olla "kosken herra". Kauaakaan ei tarvinnut siinä ihmetellä, kun huomasinkin etten ollutkaan yksin. Mäkäräiset olivat saapuneet ja niitä oli ihan riittämiin. No, mäkäräisten kanssa pärjään kyllä, mutta hyttysten kanssa en. Mäkäräiset kun eivät pidä juurikaan ääntä, ovat muuten vaan ärsyttäviä, kun tunkevat naamaan ja korviin. 

Odotukset olivat siis kohtuulliset, mutta EI.  Ei kalan kalaa, ei tärpin tärppiä. Mutta koska se on koskikalastuksessa tuttua hommaa, en ressannut siitä, vaan naatiskelin kesäyön hiljaisuudesta ja termarikaffista. Kiirus ei ollut minnekään ja autosta noudetun takin ja off-sprayn kanssa pärjäsi kohtuullisen mukavasti. Tuli taas kokeiltua vaikka minkälaisia & värisiä uistimia ja tulos oli aina sama. Tällä kertaa tuli muuten uitettua KH-liitsejä tosi paljon. Vaikka roikottelin niitä uskaliaasti pohjia pitkin, oli pohja paikoitellen vaikea saavuttaa, juurikin korkean veden vuoksi. Kerrankin Nokisenkoski näytti oikein Koskelta. Pakkailin kamat kasaan vähän puolenyön jälkeen ja lähdin nöyrästi mamman viereen pötkölleen. Ehkä sitten ensikerralla olisi jotain kotiin viemisiäkin, ehkä...

Vesi oli myös Nokisella todella ylhäällä. Tuskin tulee täälläkään ongelmia kesän aikana veden vähyyden kanssa. Yksi heittolaitureistakin oli joutunut tulvaveden uhriksi, irronnut ja ajautunut niemen kärkeen.

Kaloja kun ei näkynyt, niin oli aikaa napsia tämmönenkin plokintäytekuva. Taustalla näkyy muuten meneillään oleva siltaremontti.

On tuo Suomen kesäyö sitten kaunista katseltavaa. Tätäkin kuvaa kelpaa katella pimeinä ja kylminä talvipäivinä ja palauttaa mieliin kesäyön tunnelma ja naatiskella ja fiilistellä.

Puhelimella kuvattu pätkä Nokiselta. Vettä riittää.

Toukokuinen koskireissu

Käväsin tänään koskella pitkästä aikaa. Keli oli komia ja vesi tapissa. En ole koskaan nähnyt Majakoskella vettä noin korkealla. Sama tilanne on ilmeisesti myös muilla koskilla. Se hyvä puoli asiassa on, että toivottavasti vettä riittää sitten koko kesäksi, jos vaikka sattuisi kuivempi kesä.

Mutta mutta, ei mitään uutta alla auringon. Rauhassa sain kalastella, taimenet eivät kiusanneet, eivätkä tosin ihmisetkään. 

Itestäni sain taas paiskia kuparia koskeen.

Päivän saalis oli perinteinen koskihauki ja 3 kpl ahvenia, sekä naamarin tummuminen.

Vuosi SAUNA-remontista fiilistelyä.

Huomenna 20.5 tulee tasan vuosi saunaremontista. Asia tuli mieleen, kun muistelin, että remppa valmistui juurikin lätkän mm-finaalin aikoihin. Muistan, että kyselin kavereilta ja virtuaalikavereilta kalastusfoorumilla kokemuksista haapalauteista. Ennusteet olivat lohduttomat. Haapalauteet kuulemma vääntyvät propelille jne. Nyt kun lauteet ovat olleet kovassa käytössä vuoden päivät, osoittautui arvioni oikeaksi. NE MIHINKÄÄ VÄÄNNY! On ne niin järeestä tavarasta tehty, että ihme olisi jos olisivat menneet kieroon. Aivan eri asia olisi varmaan, jos lauteet olisivat standardipaksuiset.

Suorat lauteet ja pikkupoikien tekemä vihta, joka näyttää enemmänkin vastalta.

125 löylyt.

Otin tavaksi merkata aina joka saunomiskerran kaiteiden tukilautaan, ihan muuten vaan. Nyt kun remontista on tosiaan kulunut tasan vuosi, niin täytyy todeta että onhan tuolla tullut istuttua. 125 kertaa vuoden aikana, eli karkeasti kolme kertaa viikossa. Lukema yllätti kyllä minut.

Ledit toimii hienosti. Joka lamppu palaa.

Kiuasmakkarat. Koko paketti vaan kiukaalle. Ei se muovi sula, jos et usko, niin kokeile ja ylläty.

Eilen tuli taas saunottua...ja fiilisteltyä... On se SAUNA vaan hiano keksintö. Vaikea kuvitella millaista elämä olisi ilman bastua. Siinä kun muiden jo lähdettyä makoilee haapalankkujen päällä ja katselee avonaisesta ikkunasta miten tuuli heiluttelee nuoria koivunlehtiä sinistä taivasta vasten, niin silloin sitä on aikalailla relax. Ei ahista. Monta kertaa on tuntunut pahemmaltakin. Paljon pahemmalta. Paljon paljon paljon pahemmalta! Mutta juuri silloin, lauteilla makoillessa, on täydellisen rentoutunut olo.

Juttua remontista. Ennen-jälkeen kuvia. 

Superkuu

Ekaa kertaa blogailen kaksi kertaa saman päivän aikana, mutta onpahan nyt tehty sekin. Tänä aamuna huomasin YLEn teksti-tv:stä, että tänään pitäisi taivaalla möllöttää "superkuu". Viimeksi kun superkuu oli taivaalla, sattui Japanissa se megajäristys ja tsunami. Saas nähä mitä tänään. Toivottavasti ei mitään kummempaa.

Aina nuo luonnonilmiöt ja etenkin taivaansysteemit kiinnostaa ja ihmetyttää. Hetken kun päivystin ulkona, niin sieltähän se oranssinpunainen kuu ilmestyi pilvien takaa. Lainasin pojalta kaukoputkea, jonka läpi sitten tsuumailin kuuta ja napsin kameralla muutaman kuvan. Oli lähes taianomaista katella, kun kuu välillä katosi pilvien taakse ja tuli sieltä taas esiin. Komia oli show.

Puuhommia osa II

Puuhommat jatkuu. Nyt ois sitten kolme traktorikärryllistä tukkeja sahattu ja pilkottu klapeiksi. Suurin osa pannupuiksi ja osa pienemmiksi, jotka sopivat sitten leivinuuniin, saunaan ja puuhellaan.

Homma on kyllä edelleenkin mukavaa ja äärimmäisen addiktoivaa. Tekohaluja olisi vieläkin, mutta nyt alkaa oikean käden kyynärpää olemaan aikalailla hellä. Samaten pari kertaa on vihlaissut tosi ilkeästi jostain olkapään ja hauiksen välistä. Kipu on ollut inhottavan viiltävää, suunnilleen sellaista kuin joskus hammaslääkärissä kun puudutus ei olekaan vielä kunnolla purrut ja pora tuikkaa hermoon. Kipu on outo, sillä se iskee vain ihan sillointällöin arvaamatta, esim. 1-2kertaa päivässä.

Pannupuut.

Saunapuut.

Jotta ei pääsisi ihan laiskistumaan, niin pihaan ilmestyi neljäs kuorma puita. Tälläkertaa ylivuotisia, pääasiassa koivua ja haapaa. On siinä taas sahaamista.

Ylivuotiset.

Olen heitellyt tuoreet puut suoraan latoon. Alkoi sitten arveluttamaan, että mitäs jos puut eivät kuivakaan kunnolla kesän aikana tai peräti homehtuvat, sitten ei naurattaisi ei. Sorkkarauta käteen ja purin päätyseinästä joka kolmannen laudan pois. Nyt ainakin ilma kiertää ja aurinkokin pääsee paistamaan paremmin. Voi sitten syksyllä naputella laudat takaisin talven lumituiskuja varten, jos jaksaa, jos muistaa.

Kevätretki lintutornille.

Muutaman kilometrin päässä meidän kotoa on mukava luontopolku, jossa tulee käytyä pari kertaa vuodessa. Luontopolku kiertää Keskisenlammen ympäri. Reitinvarrelta löytyy myös lintutorni, jonne myös eilenkin suunnistettin pikkupoikien kanssa eväitä syömään ja testailemaan kaukoputkea.

Lammen rannoilta löytyy syksyisin myös karpaloita. Tämän uskallan paljastaa, sillä itse en ole mikään innokas karpaloiden poimija, se on niin tuskaisen hidasta puuhaa. Puolukan kanssa onkin sitten toinen juttu, niitä on mukava poimia ja niitä mestoja en paljastakaan.

Pitkospuut olivat tarpeen useassa kohdassa, sillä näin tulva-aikaan vettä oli paikoin reilusti.

Joku myräkkä oli puhaltanut puita nurin.

Lintutorni näkyvissä!

Vettä tosiaan riitti, hyvä että kumppareiden varret riittivät.

Lintuja ei pahemmin näkynyt, joku telkkä ja jotain pikkutirpusia, mutta löysin muuta mielenkiintoista. Hauethan ne siellä polskivat kutupuuhissa, selkäevät ja pyrstö vaan vilahteli pinnan yläpuolella ja molskinta oli kovaa. Kunnon kuvaa en kuitenkaan onnistunut nappaamaan.

Räpsyripsi bongaa synttärilahjallaan.

Evästä naamaan.

Tuo kaukoputki oli muuten ihan huikea! Suurennnos oli 60 kertainen.

Vastarannalla, keskellä kuvaa näkyy radiomasto, kun tarkkaan katsoo.

Tässä kuvassa on kameran zoom täysillä. Ihan normi pokkari, Canon Ixus.

Ja tässä näkymää kaukoputken läpi. Aika huikeeta. Satojen metrien päässä olevasta männystäkin erottuu kävyt ja jopa havunneulaset. Kiva lelu.

Luonnossa törmää aina kaikkeen mielenkiintoiseen, kun pitää silmänsä auki. Vielä kun tietäsi, mikä ötökkä tuosta on nakertanut kuoren irti.

Ja tällainen, ilmaisesti jonkin linnun ruokailupaikka, löytyi puun alta. Oli siinä muutama sata käpyä.

Puuhommia ja kuulumisia.

Jotain kuulumisia lyhyesti.

Lunta sataa eikä kevät meinaa edistyä. Kalalla ei ole tullut käytyä, enkä ole puuhaillut oikein mitään muutakaan järkevää. Kunhan vaan ollaan ollamöllötelty, sairasteltu ja välillä on pitänyt töissäkin käväistä hoivaamassa mummoja.

Uistimia on tulossa hirvee satsi, ehkäpä noin sata kappaletta. Noin 70 aihiota on jo taottu ja lisää on valmistumassa, mutta hitaasti. Ei vaan jostain syystä nyt meinaa innostaa ja silloin kun ei kiinnosta, niin silloin ei kannata kyllä tehdäkään, siitä ei tule mitään.

Pihaan ilmestyi tommonen pläjäys.

Onhan tossa hommaa. Noi kun sahailee moottorisahalla ja pilkkoo kirveellä, niin huh huh. Joka keväinen juttu. Ja on muuten mukavaa hommaa. Vauhtiin kun pääsee ja saa sopivan lämmön päälle, niin ei meinaa viittiä lopettaa ennenkö on ihan puhki. Ja mielelläänhän noita tekee, ennenkuin ostaisi vastaavan määrän öljyä tai lämmittäisi sähköllä. Noissa kuvissa on kaksi traktorikuormallista. Yhden kuorman olen jo tehnyt klapeiksi, jotka emon ja poikien kanssa ollaan paiskittu latoon.

Eipäs mulla muuta tällä kertaa. Täytyy yrittää hinata perseeni koskelle taas joku päivä.