Puolukkaa Kanadaan?!

Kerronpas tässä nyt erään puolukkatarinan.

Eivät arvanneet nämä puolukat millaiselle matkalle pääsevät.

 Juttu alkoi sillä tavalla, että pörrään muutamilla netin keskustelualueilla. No, eräällä sivustolla oli sitten marjastus aiheinen ketju, jossa voi jutustella saaliistaa, marjapaikoistaan, neuvoa ja kysellä. Kerroin siellä sivuilla, että olen kerännyt ja myynyt mustikkaa ja puolukkaa mummoille. Hetken kuluttua eräs nimeltä mainitsematon henkilö kirjoitti, että hän voisi maksaa vaikka 200€ jos saisi ämpärillisen puolukkaa. Henkilö on suomalainen, joka oli joskus muuttanut Kanadaan.

Makutesti.

Päätin heti, että vaikkei mulle jäisi tästä touhusta penninjeniä, niin toteutan sen. Oli kuitenkin niin hauska jo juttunakin, puolukkaa Kanadaan...

Fiilistelyä.

Sanottakoon nyt vielä tähän väliin, että tämä kyseinen henkilö, mies tai nainen, halusi ehdottomasti säilyttää anonyymisyydensä, joten sen mukaan edetään. Ja takaisin asiaan. No mä sitten vastasin hänelle, että kyllä mä sulle puolukat lähetän, jos maksat postit. Ei mennyt kuin hetki ja sain yksityisviestin, jossa henkilö vakuutti olevansa tosissaan ja antoi yhteystietonsa ja pyysi tilinumeroani. Heti kun rahat tulivat tilille aloitin toiminnan.

 

Tai oikeastaan en aloittanut heti, vaan kävin keräämässä puolukat eräänä sunnuntaina ja laitoin paketin postiin maanantaina, ettei paketti jäisi viikonlopuksi makaamaan postiin. Vaikka puolukka onkin erinomainen säilymään, halusi tilaaja että lähetän paketin pikana. Normi lähetys olisi maksanut hieman alle 60€ ja pikana tämä lysti maksoi sitten 100€. 

Pakkasin marjat kahteen kannelliseen ämpäriin jotka vielä teippasin varmuudeksi. Toisen ämpäreistä jätin varmuudenvuoksi pikkusen vajaaksi, ettei 10kg:n painoraja ylittyisi. Vajaaseen tilaan laitoin sitten pari pakasterasiaa. Toiseen kuivatettuja suppiksia ja kanttiksia ja toiseen kuivatettuja mustikoita.

Marjat ja muut pakattuina.

Sienet ja mustikat.

Luin postin sivuilta ohjeita ja kieltoja lähettämisen suhteen. Kaikki tuotteet oli punnittava ja lueteltava suomeksi sekä englanniksi. Joutu vähän käyttämään sanakirjaa, ei tullut nyt ihan ekana esim. suppilovahveron englanninkielinen nimi mieleen. Ja tarkkana piti olla muutenkin. Eri mailla kun on erilaiset käytännöt, lait ja asetukset. No luonnollisestikaan mitään myrkkyjä tai aseita ei saa lähettää, mutta Kanadan säännöissä kiellettiin mm. maataoustuotteet. Onneksi nämä tuotteet olivatkin metsästä.

Uskokaa tai älkää, niin meidän perheessä ei ole ainuttakaan puolukkaa, vaan ne odottavat vielä metsässä...

Puolukoiden matka maapallon toiselle puolelle, kesti tasan viikon. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, monellako eri koneella tai laivalla marjat matkustivat. Pikaisesti tämä Suomen pää ainakin toimi. Reilu 13 tuntia postissa asioinnista oli paketti jo poistunut maasta. Sain vielä myöhemmin tilaajalta viestin, että perille olivat tulleet ja hyvässä kunnossa.

Tuosta alta voi seurata paketin kulkua. Semmonen tarina tällä kertaa.

Lähetys on vastaanotettu kuljetettavaksi. Rekisteröinti: 17.9.2012 klo 14:17:43 Paikka: HANKASALMI 41520 Lähetys on lajiteltu. Rekisteröinti: 17.9.2012 klo 20:19:36 Paikka: JYVÄSKYLÄ 40000 Lähetys on otettu käsittelyyn ulkomaanterminaalissa. Rekisteröinti: 18.9.2012 klo 03:36:11 Paikka: HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI 01000 Lähetys lähtenyt maasta. Rekisteröinti: 18.9.2012 klo 03:42:27 Paikka: HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI 01000 Toimitettu tulliin kohdemaassa. Rekisteröinti: 20.9.2012 klo 16:04:00 Paikka: Ulkomaa/Foreign country 01000 Lähetys on saapunut kohdemaahan. Rekisteröinti: 20.9.2012 klo 16:04:00 Paikka: Ulkomaa/Foreign country 01000 Lähetystä on yritetty luovuttaa, mutta vastaanottajaa ei tavoitettu. Rekisteröinti: 24.9.2012 klo 08:50:00 Paikka: Ulkomaa/Foreign country 01000
Lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Rekisteröinti: 24.9.2012 klo 09:41:00 Paikka: Ulkomaa/Foreign country 01000

Lähetys on rekisteröity. Rekisteröinti: 25.9.2012 klo 00:00:00 Paikka: Jälkitallennuspiste 00000

Syksyn satoa

Valmiina lähtöön.

3,5 tuntia myöhemmin.

Ohan noita.

Onneksi on iso peräkontti.

Siivottuna.

Suppiksia ja jokunen kanttis & rousku.

Kanttarellit pannulla.

10l suppiksia & litra kanttarelleja.

Se on syksy nyt.

Heinäseiväs-sisustelua, maalausta ja puuhommia

No, päivitellääs tätä plokiakin välillä. Vaikka marjastuskausi onkin juuri nyt parhaimmillaan, en jaksa tällä kertaa höpötellä marjoista mitään. Enkä ensi kerralla sitten.

Heinäseipäistä on aina mukavaa askarrella kaikenlaista. Miedän taloudessamme niitä on hyödynnetty ainakin Piha-aidan tolppina, saunan kaiteina, ulkolyhtyjen telineinä, oven ja ikkunan karmeina. Niinpä kävimmekin hakemassa niitä viitisentoista kappaletta lisää.

Sain vasta muutaman seipään tuhottua ja niistäkin vain päät. Viime talvena laitoimme olkkarin uuteen uskoon ja pintaremppasimme sitä. Homma on edelleen kesken, muttei pahasti. Enää taitaa olla vain leivinuunin pinnoittaminen toiseen kertaan. Laitan sitten kuvia ja juttua kunhan aikanaan valmistuu.

Emo tilasi hyllyn valokuville. Tein heti kaksi. Aikaa meni varmaan reilu puolituntia. Yksikertaiset hyllyt, ilman sen kummenpaa hifistelyä. Ite tykkäsin, samoin mamma.

Näissä kuvissa näkyy samalla olohuoneemme seinien väri, jota tuli arvottua pitkään. Maalit on vedetty seiniin jo kevättalvella. Aika rohkea väri, mutta emme ole katuneet. Väri oli just se mitä haimmekin. Kauneus on kuulemma katsojan silmässä, siitä en tiä, mut mulla ainakin on silmissä just nyt pari kiloa väsyä.Taustalla näkyy myös tuommonen voikukka-seinäjuttu, jonka ihan ite suunnittelin ja maalasin. Piirsin ja leikkasin weetabix-paketin pahviin vapaalla kädellä tommosia höttösiä ja sitten superlonin palalla töpöttelin. Pitäisköhän soitella jonnekin tv-yhtiöön ja kysyä olisko niillä hommia yhelle sisutushomolle ;)

Vaikka lupasinkin, etten kirjoita marjastuksesta mitään, niin vähän kuitenkin. Halusin käyttää edes pienen osan mustikkarahoistamme johonkin hyödylliseen ja kivaan, ettei kaikki menisi vain ruokaan ja laskuihin. Ostin sitten kaksi kymppilitrasta maalipönttöä ja päätin maalata aitan.

Kuten kuvista näkee, oli maalipinta todella pahassa kunnossa. Luonnollisesti alaosat olivat hilseilleet pahoin ja räystään alla sitten oli pikkusen paremmassa kunnossa.

Ripsraps rapsutellen.

Kauhia homma rapsutella noita vanhoja öljymaaleja pois. Ihan paskaa hommaa. Päätin heti alkuunsa, että rapsuttelen aina muutaman neliön kerrallaan ja vedän maalin päälle. Jos olisin eka raapinut kaiken maalin, olisi usko varmasti loppunut matkanvarrella ja loppuajasta olisi varmasti tullut hutiloitua.

 

On muuten jollain ollut aikoinaan oikein sisustushomon silmää, joka on tommoset c-kadetin oranssin maalit sutinut. Kai se joskus on ollut komia väri? Ja kai tälle uudelle sävyllekin joku vielä joskus nauraa.

Päätyä vaille valmis.

Tämä pääty se olikin sitten sen pahempi. Aurinko kun pääsee paistelemaan esteettömästi, niin siinäpähän rapsuttelet koko matkalta. Emmä tiä onko mulla varsinaista korkeanpaikankammoa, mutta sanotaan nyt vaikka niin, ettei tuolla ihan ylhäällä juurikaan naurattanut.

Melekeen valamis.

Semmonen siitä sitten tuli, mutta eihän homma tähän jää. Pitäisi nuo vuorilaudat vielä rapsutella ja maalata, mutta taitaa jäädä ens kevääseen. Harmillinen homma, mutta pakko varmaan jättää. Ilmankosteudet alkavat olemaan sitäluokkaa, etten viiti kyllä enää maalata. Jos meinaa että maalit pysyy jonkun vuoden seinässä, niin parempi varmaan ootella kuivempia kelejä ja niitä tuskin syksyn mittaan enää tulee. Niin ja sitten tekisi mieli ostaa jotain halapaa pellikattomaalia ja sutia tuo katto kans. Sit rupeis näyttämään hyvältä.

Maalina oli muuten Teknoksen Panu-maali. Juurikin se, mitä aikoinaan mainostettiin: Kestää isältä pojalle tai jotain sinnepäin. Ihan älyttömän hyvä maali. Kestosta en osaa sanoa mitään, vasta vuosien päästä, mutta maalattavuus, valumattomuus ja peittävyys olivat huippuluokkaa.


Sitten oli vielä grillikodan vuoro. Ja sama homma kuin aitassakin, mutta maalit irtosivat helpommin. Toisaalta taas maalaaminen oli tuskaisen hidasta, sillä tuossa rakennelmassa riittää noita nurkkia.

Jätkä maalasin kodan lisäksi myös vaatteensa, itsensä ja vuorilaudat...

Piti käydä leikkimässä metsuriakin taas. Vajaa kymmenkunta haapaa nurin. No okei, appiukko kaatoi puut, mutta mulle jäi pätkiminen karsiminen. Niitä kun siinä sahaili, niin muistui taas mieleen miksi teen puuhommat aina kevät talvella. On toi niin hikistä hommaa.

Kaikki talteen. Noilla oksillakin saunoo aika monta kymmentä kertaa.

Semmosta tälläkertaa. Seuraavat päivät ja viikot menevätkin sitten taas vaihteeksi metässä. Puolukkakausi tärähtää käyntiin huomenna, tai siis tänään.

Sienestystä, marjastusta ja fiilistelyä.

Ylläoleva kuva on miltei jokapäivänen juttu meillä. En ole pitänyt kirjaa, mutta arvelisin että nyt voisi olla vähän alle 250litraa kasassa. Ja jos laskee, että se on karkeesti tunti / ämpäri ja 30min ämpärillisen siivoaminen, niin ohan siinä. Tai sitten on parempi ettei laske mitään. Mut homma edelleenkin maistuu, paitsi toi siivoaminen. Vielä kun saa muutaman ämpärin kerättyä, niin se oli sitten siinä mustikan osalta.

Heteroita vai mitä haperoita ne nyt olikaan.

Tänään tuli taas käytyä aamulla. Oli muuten mahtava keli poimia. Kevyt tuuli ja lämpötila alle 10 astetta. Aamuyöllä mittari oli käynyt +5 asteessa. Mettä alkoi olemaan jo syksyisen raikas. Toivottavasti silti kelit vielä lämpiää. No jokatapauksessa pienempi pojista lähti mukaan mettään, isompi kun lähti kouluun. Tää jätkä on mahoton sienimies, oikein sienikeisari. En tiä miten se niitä oikein bongaa, kun mä vaan kävelen ohi tai yli, niin takaa kuuluu: - Isi, sieni! Onko syötävä? Osittain varmaan perustuu siitä, että toinen kattelee maailmaa vajaan kahen metrin korkeudesta ja toinen reilusta metristä.

Sienikeisari

Mukaan lähti mustikkaämpärillisen lisäksi rouskuja, isohaperoita, keltahaperoita ja kanttarelleja. Kanttikset ja haperot lähti kuivaukseen ja rouskut ryöppäsin. Tein ekaa kertaa elämässäni sienisalaattia. Mä oon aina luullut, että sienisalaatin teko on jotenkin vaikeaa tai työlästä, mutta kaikkea sitä näköjään oppii. Sehän oli tosi helppoa ja kaiken lisäksi hyvää. Tein ihan perussetin, ilman mitään hifistelyä, eli: Ryöppäsin rouskuja 10 min. ja huuhtelin kylmällä vedellä siivilän läpi. Reilusti suolaa. Sitten pilkoin sienet sekä yhden sipulin pieneksi ja sotkin pari purkkia smetanaa sekaan. Se oli siinä. Sen verran opin, että purkillinenkin olisi riittänyt, tuli sen verran löysää. Riippuu tietty minkä kokosen satsin tekee. Voihan niitä sieniäkin laittaa enemmän.

Kanttikset kuivurissa.

Heterot saunassa.

Joo tosiaan, kohta on mustikka-aika ohi ja pääsee vihdoin ja viimein poimimaan puolukkaa. Joutuu kuitenkin vielä oottelemaan, sillä ovat vielä sen verran raakoja. Käytiin joku päivä sitten ajelulla kattelemassa miltä tutuilla puolukkamestoilla näyttää ja siellähän näytti enemmän kuin hyvältä! Puolukkaa on ihan järjettömät määrät. Nyt täytyy vaan toivoa, ettei Thaimaalaiset tai ketkään muutkaan löydä mestojani.

Tähän lopuksi vielä. Harmittaa, kun suurin osa mustikkarahoista on mennyt ihan normi elämään, ruokaan ja polttoaineisiin jne. Olis kiva laittaa kaikki marjarahat jemmaan ja ostaa niillä sitten jotain mukavaa, vaikkapa etelänmatka, auto tms. Mutta nyt on tyydyttävä tähän, kun tili on yllättäen taas ihan kuiva. Ollut sitä jo viimeiset 36vuotta...

On noilla rahoilla kuitenkin vähän päässyt naatiskelemaankin. Olen ostanut rahoilla em. lisäksi ison kasan vaatteita, ulkorakennuksen maalaukseen 20 litraa maalia, käyty pizzalla jne. Puolukkarahoja yritän jollain ihmeen keinolla saada vähän jemmaan, ois yks nikkarointisuunnitelma...

Tee-se-itse-hyötykasvikuivuri

Ostin viime syksynä halvan hyötykasvikuivurin. Maksoi muistaakseni alle 40€. Sanontojen mukaan: Köyhän ei kannata ostaa halpaa ja Halpa ja hyvä myydään eri paketeissa. Totta. Taas.

Eli ongelma on se että useat, etenkin halppiskuivurit joissa ei ole termostaattia puhaltavat liian kuumaa ilmaa. Lämpötila ei saisi  nousta yli 50 asteen, sillä muuten sienet tai marjat kuivuvat liian nopeasti, eivätkä ne ime sitten liotettaessa kunnolla vettä sisään.

Joten sainpas idean. Ei ihan viitti ostaa 300€ Evermattia, niin päätin kokeilla taas vähän tee-se-itse-meininkiä. Vanhasta kuivurista hyödynsin puhaltimen. Varmasti joku muukin puhallin tai tuuletin käy. Tässä kohtaa on muuten pakko sanoa, etten sitten ota minkäänlaista vastuuta, jos joku kopio tästä idean ja polttaa talonsa.

Tässäpä tämä. Kuva kuvalta.

Vanha ylimääräinen kaappi.

Ovi auki.

Vanhoista hyllyistä mitat ja sirkkellillä sopivia rimoja.

Hyllyn kehikko.

Nips naps nitojalla kiinni. Vahvistin vielä varooksi ruuvi / liitos.

(Näkyy vähän huonosti) Hyttysverkko nitojalla napsutellen melko tiukalle.

Hyllynkannattimiksi ruuvit.

Kaapin kattoon rasiaporalla reikä.

Kuivurin puhallin reikään.

Ilmanpoistoreikiä reilusti kattoon.

Ja lisää reikiä kylkiin ja oveen.

Semmonen siitä sitten tuli.

Kokemuksia kuivurista on nyt vasta muutama tunti, mutta vaikutti sen verran toimivalta, että uskalsin laittaa jutun plokiin. Mittailin lämpöjä ja keskimmäisillä hyllyillä mittari oli 35-40 astetta, eli aika bueno. Ylähyllyn lämmöt olivat liian korkeat, joten joko hyllyä alaspäin tai lisää reikiä.