ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 16 Lattia hahmottumassa

Mammalla oli tänään vapaapäivä, joten ei liene vaikeaa arvata minne karkasin. Ei siksi, että emäntä olisi niin pirttihirmu, vaan koska sain käyttää melkein koko päivän rakenteluun. Eilen suunnittelin myös ihan vakavissani, että pitäisiköhän kaivaa kalavehkeet esiin ja käydä koskella, todella todella pitkästä aikaa. Möksis voitti tällä(kin) kertaa. Aloittelin päivän eristämällä loppuun kesken jääneen lattiarunkovilloituksen. Siivoilinkin taas. Oli pakko.

Toisestakin suunnasta kuva. Tuo ovi on siis kämpän ainut ovi.

Tämän jälkeen aloin hahmottelemaan vaaka- tai poikittaiskoolausta, ihan miten vaan. Sovitaan vaikka vaaka. Jossain asioissa oon kyllä niin huono, ettei mitää rajaa. Muutamia esimerkkejä. Peräkärryn kanssa peruuttamisessa, rumpujen soittamisessa ja kaikenlaisessa geometrisessa hahmottamisessa, kuten nytkin. Muutaman kerran kun laulattaa Makitaa puolen metrin ruuvien kanssa ja huomaakin, että kaikki on päin persettä, niin jippii ja jee. Niitä kun ruuvaili auki, niin kylläpä oli taas hauskaa. Aika moni asia pitää kyllä tehä vaikeimman kautta ennekö oppii. Niin raksahommissa kuin muutenkin. Ai niin. Nythän mä muistinkin. Mähän rakennan mökötysmajaa. Tämähän on just oikea paikka noille elämyksille! Tarpeeksi kauan kun haki ja kokeili, niin kyllä se oikea jako sieltä löytyi. Suurimman ongelman aiheutti jälleen kerran "vanhat pohjat." Se on AINA sama juttu, kun rintamamiestalon tai jonkun muun vastaavan kanssa touhaa. Kun ei saa mistään kiinni. Tarkoitan siis, kun ei ole suoraa seinää, lattiaa, ei mitään, mistä saisi jonkun, minkä mukaan alkaisi jatkamaan.

No ny o suorassa, linjassa ja jako oikea. Kai?

Tämän jälkeen Sitruunan keula taas kohti rautakauppaa. Onneksi matkaa ei ole edes viittä kilometriä. Ystävällisesti olisivat lainanneet peräkärryäkin, mutta mitäs mä just tossa ylempänä kirjoitin...
Sitruunasta penkit nurin ja lasti kyytiin, täs mitää kärryä tartte. Hyvin mahtui kaksi kappaletta 2400mm x 600mm lastulevyä ja kolme paalia villaa tilaihmesitruunan kyytiin. Olis mahtunut enemmänkin, mutta tämä riitti. Huomenna sitten lisää.  

Joo-o, hyvin näin oikeastakin klasista. Eikä se täällä maalla ole niin justiinsa.

Ja eikun hommiin vaan.

Villoja vailla. No joo joo, nostelin mä noi painuneet villat tohon yläreunaan, ennenkö laitoin vaakavillat.

Vaakavilloitus kävikin joutuisasti kun oli millilleen sopivat koloset. Ei tarvinnut puukkoa näyttää juurikaan. Tuli kyllä just sen näkönen ku pitikin. Tuli oikein hyvä miäli, vaikkei sais. Pitäisi vaan pitää suupieleä alaspäin ja leukaa tiukasti rinnassa, sillä ei täs edelleenkään mitään HopLopia tehä.

Sitten pitikin kokeilla, että miten ne lattialevyt tuonne oikein istuu. Oli se poijjaat hiano tunne. Aivan mahtava. Tuolla kun on tasapainoillut ja kikkaillut lattiavasojen ja laudanpätkien päällä. Vähän kuin olisi ollut kuukauden merellä ja astunut maihin. Tuossa sitä tulikin istuskeltua ja mm. tutustuttua kunnanvaltuuston tuoreeseen esityslistaan, jonka posti tänään toi. Tuo valkonen kirjekuori tuossa vasaran ja akkuporakoneen vieressä ;)

Huomenna onkin sitten edessä homma, jolla voin pilata koko paskan. HERRA HÖYRYNSULKU. Oon miettinyt tätä tosi paljon ja tullut tulokseen, että matkaan tarvitaan sekä taitoa & onnea, etenkin onnea. Koska Suomen huippuinsinööritkin saavat koulut ja muutkin rakennukset homeeseen, niin ei auta kuin luottaa vaistoonsa ja toivoa parasta.  Päädyin sitten kompromissiin ja ostin höyrynsulkupaperin, jossa on muovia. Saas nähä miten käy. Ongelmana on vieläpä se, etten voi laittaa paperia koko kämppään, sillä puolethan on jo valmiiksi eristetty purulla ja siellä rakenteissa on vaikka mitä sulkua.

Ja vielä yksi juttu. Koska toivon mukaan saan huomenna höyrynsulu osittain vedetyksi ja lattiaa editymään, niin päätin että vietän huomenna Mökötysmajani avajaisia. Kutsun sinne vain itseni. Ajattelin juhlan kunniaksi syödä alasti rapuja ihan oikean lattian päälle. Nakupellenä rapujen syöntihän lattian valmistuessa on wanha ruotsalainen perinne, jonka juuret johtavat aina 1600- luvulle. Kaikkihan tietävät, että Kaarle IX, perusti Mustasaaren kaupungin 2.lokakuuta 1606 vanhalle kauppa- ja satamapaikalle Mustasaaren kirkonkylään, nykyiseen Vanhaan Vaasaan. Mutta poijjaat grillillä kertoivat eilen, että samassa yhteydessä Kaarle toi Ruotsista mukanaan myös nakupetterinä rapujen syönti lattian valmistuessa-kulttuurin tänne karuun jääkarhujen maahan. Tätä kuninkaallista traditiota on juhlava jatkaa.