Tämä kuva kertoo kaiken olennaisen reissusta. Aitoa onnistumisen riemua ja hieno luonnontaimen. Olo oli kuin pikkupojalla. Vaikka taimen olikin vain 35 senttinen oli se yksi harvoista saamistani luonnonkaloista, jonka olen onnistunut vuosien varrella onnistunut koukuttamaan. Takasinhan se pääsi kasvamaan. Entä jos mittaa olisi ollutkin kymmenen senttiä lisää? Olisiko kala kokenut vapauden..jaa-a. Olishan se hyvä päästää takaisin turvaamaan Keski-Suomen heikkoa luonnontaimenkantaa. Päästäisikö moni verkkomies luonnonkalan takaisin... jaa-a. Vaikea vastata siihenkin.
Mietiskelin kysymystä moneen kertaan yön tunteina. Voisin vaikka kuvauksen jälkeen päästääkin. Yleensä luontainen saalistusvietti on tyydytetty, kun kala on huijattu, koukutettu, väsytetty ja haavissa. Ei se enää niin hauska ole auton perällä kylmälaukussa. Kalamiehet tietää mistä puhun, enempää en edes yritä selittää.
Mutta mutta, palataan ajassa vähän taaksepäin. Olen toteuttanut jo vuosien ajan, ehkä vajaa kymmen vuotta aina kerran kesässä koskireissuja Vaasalaisen kalakaverini ja ex- bändikaverini kanssa. Ne on semmosia kesän tähtihetkiä. Ne on niin hienoja fiilistely- ja kalastelureissuja, etten osaa oikein sanoin kuvailla. Päivät nukutaan ja yöt kalastellaan, termarikaffia ja makkaranpaistoa, joskus saadaa jopa kalojakin. Vaasan kaveri on hurahtanut perhokalastukseen, mutta vielä on toivoa jäljellä, sillä kyllä se virvelilläkin välillä kalastelee ja niin vain virveli voitti taas perhon.
Ei silti harmittanut vapauttaa.
Mutta tämä harmitti minua. Tiesin yhden kohdan koskenniskalla, jossa taimen on usein päivystämässä. En tiedä kohtaa ihan tarkkaan, mutta kun kärsivällisesti uittaa useaan kertaan sopivaa uistinta, niin silloin voi onnistuakin. Se ei ollutkaan kala vaan MÖRKÖ! Minuutin tai kaksi tappelin sen kanssa. Kiristin jarrun niin tiukalle, kuin ikinä vaan uskalsin, mutta mörökölli vaan tappeli vastaan ja pääsi kuin pääsikin kosken koviin kuohuihin ja kiven taakse. Kaveri kerkesi ottaa pienen videonpätkän tästä ehkäpä elämäni kalan väsyttelystä, kunnes siima sanoi NAPS! Sanotaanko nyt näin, että lievästi harmitti. Hetken joutui istumaan ja keräämään ittestä kasaan, ennen kuin pystyi jatkamaan kalastusta.
Mutta onnisti se minuakin. Mustaan itse sidottuun liitsiin iski samaiselta koskelta ja niskalta komia 46cm taimen.
Olen elämässäni saanut ehkä noin viisi kappaletta kuhia. Johtuu varmaan siitä, etten ole koskaan ollut uistelemassa tai jigailemassa kuhia, vaan ne ovat tulleet aina "sivutuotteina", kuten myös nyt. Meininki vaan oli ihan älytön, en ole koskaan kokenut vastaavaa. Kävimme kaverimme kanssa yön pimeimpinä hetkinä kosken loppuliuússa. Laitoin siiman päähän pu-va Romosen, omatekemän vaapun, eka heitto ja 40cm kuha, toinen heitto ja n.35 cm kuha, kolmas heitto ja 300g ahven, neljäs heitto ja tärppi, viides heitto ja kuha. Kaveri kattoi vieresä epäuskoisena mun touhua ja samoin ihmettelin kyllä itsekin. Kaveri heitteli vieressä jollain tehdastekoisella vaapulla ( en nyt muista merkkiä) eikä saanut tärppiäkään. Vinkkasin, että kokeiles lainata mun pakista Romonen ja ei mennyt kauaa ja kuhahan se sieltä nousi. Yhteensä saimme yli kymmenen kuhaa joista mukaan lähti 3. Muut olivat niukasti alamittaisia ja yksi n.1,5-2kg karkasi haavivaiheessa. No, isot karkaa aina, kuten jo aiemminkin olin saanut todeta.
Pari mitallista kuhaa tuli sitten muualta päin koskea. Toinen alkuillasta ja toinen aikaisin aamulla.
Vaikka taimenet olivatkin lujassa paikkasivat isot ahvenet ja kuhat taimenten jättämää aukkoa. Mukaan lähteneet ahvenet olivat 250- 500 grammaisia. Ja niitä tuli vähän sieltä ja täältä ja iso kassillinen on pakkasessa odottamassa savupönttöä.
Yhestä kohtaa erästä koskea ( täys paskiainen kun olen, en paljasta koskia tai tarkkoja ottipaikkoja, vaikka moni pystyy kuvista mestat tunnistamaankin) sain huijattua hienon taimenen. Tarpeeksi kauan kun ronkin vaikeasti kalastettavaa kiventakaista akanvirtaa, iski Häjyy lusikkaan hieno taimen. Voimakkaasta virrasta johtuen, oli taistelu taas kova, mutta lyhyt. Lyhyt, sillä nyt oli jarru enemmän kuin tiukalla ja koska vaihdoin kesken yön monosta kuituun, kesti siimakin tämän taistelun. Pikainen mittaus ja yhdellä kädellä vaarallinen puhelimen kaivelu taskusta, että sain edes jonkinnäkösen kuvan napattua.
Siinäpä kolmen yön isoimmat tapahtumat nopeasti tiivistettynä. Hyvin pysyi yöt hereillä, kun oli paljon tapahtumia ja tekemistä. Ensi kesänä uusiksi, viimeistään. Toki mä omia reissuja teen varmaan ihan tässä lähipäivinä...
Kalakaveri perhostelee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti