Aloitimme kalastuksen Laukaan Tarvaalankoskella. Kävin kyseisellä koskella ekaa kertaa vasta viime kesänä, vaikka olenkin ajanut sen yli kymmeniä jos en satoja kertoja. Lunastimme luvat ja vuokrasimme myös pari venettä. Luvat alkoivat klo 18 ja tarkoitus oli kalastella pitkälle seuraavaan päivään, mutta toisin kävi. Saimme neljään mieheen ainoastaan muutamia pieniä ahvenia ja säyneitä. Puutarhurilla oli tosin puoli minuttiia kiinni joku isompi, mutta kuten kaikki tietää, isot karkaa aina...
En omista veden lämpömittaria, mutta kahlatessa joutui valitettavasti toteamaan, että liian lämmintähän se oli taimenta ajatellen. On se kumma etten opi, että koskelle on aikalailla turha mennä lämpimän veden aikaan. Kivahan siellä on olla kalastelemassa mukavassa kesäsäässä, mutta saalis on tiukassa, turhan tiukassa. Niinpä luovutimmekin kalastuksen jo puolenyön aikoihin ja lähdimme ajelemaan vesisateessa meille päin nukkumaan. Vettä tuli oikein kunnolla ja musta asfaltti imi kaiken valon. Pimeetä oli kuin mörön perseessä.
Valitettavasti kuvia ei tullut otettua näköjään ainuttakaan, mutta eipähän olis kyllä ollut mitään kuvattavaakin.
 |
| Sateenkaari kuusaalla. |
Jatkoin etelänpellen, Romon, kanssa seuraavana päivänä kohti Kuusaata. Se on semmonen koski, josta kalaa löytyy AINA, se on sitten eri juttu miten ne saa sieltä huijattua.
Kuusaan reissu aloikin väkevästi. Kalakuvaa ottaessani katsoin samalla kelloa. Kolmessatoista minuutissa olimme saaneet kaksi mittakuhaa, 3 ahventa ja säyneen. Ei paha.
 |
| Romo ja säyne. |
 |
| 48 & 45 cm Kuhat. |
Rauhoittuihan se meiniki siitä tietenkin. Jatkoimme matkaamme kosken niskalle, josta minulle oli viime kerrasta jäänyt jotain hampaankoloon. Se mörkö, joka katkoi siimat väsytyksen päätteeksi. Uhosin Romolle, etten tarvi kuin kolme heittoa ja taimen on koukutettu. Kaksi ekaa heittoa olikin tyhjiä, mutta kolmannella taimen otti ja iski ohi. Se on vaan kova sana tuo paikallistuntemus, kun tietää mistä, miten ja milloin. Mutta tällä kertaa taimen ja lämmin vesi veivät jälleen voiton.
Paistelimme makkarat ennen kuin ilta hämärtyisi ja voisimme keskittyä kuhan kalastukseen. Luovutimme taimenien osalta suosiolla. Siirrymme viime kerralla hyväksi todettuun ottimestaan alkoihan siellä tapahtua. Kuhia, ahvenia ja niintä kirottuja koskihaukia nousi. Yön aikana meillä oli yhteensä noin 20 kontaktia kuhiin joista reilu kymmenkunta nousi rannalle asti. Alamittaisten vapauttamisen jälkeen oli meillä loppupelissä kylmälaukussa seisemän kappaletta kuhia.
 | |||||
| Romo ottimestoilla. |
Yksi hassu sattumus laittoi mietityttämään. Väsyttelin yhtä hyvänkokoiselta tuntuvaa kalaa yön pimeydessä. No irtihän se pääsi tietenkin. Tutkailin sitten uismien koukkuja kuunvaloa vasten ja huomasin koukuissa olevan ruohoa tai jotain salaattua, jota tarttui miltei joka heitolla. Yritin repiä ruohoa koukuista irti, mutta ihmettelin sen rakennetta. Asiaa tarkemmin tutkittuania olemattomassa valossa, totesinkin "ruohon" pieneksi perhoksi.... Eli erittäin todennäköisesti karkuuttamani kala oli taimen, jonka suupielestä tuo perho tarttui koukkuuni. Vaikea keksiä muutakaan loogista teoriaa.
 |
| Öistä koskea. |
 |
| Aamuöistä koskea. |
 |
| Kuhien väsyttely laittoi väsyttämään. |
 |
| Saalis. |
Valmistin kuhat ruuaksi seuraavana päivänä ja on se hienon makuinen kala, mutta siitä ruuanlaitosta sitten seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti