Ostin sitten tommosen käytetyn vanhan Terhin, mallia 375. Monenmoisia veneitä oli kaupan ja kuukauden päivät noita kattelin ja vertailin nettiveneessä ja torissa ym. Loppujen lopuksi päädyin sitten tosiaan tohon Terhiin. Oliko se fiksu päätös, jaa-a... en oikein tiedä. Ehkä? Voi olla, voi ei. Voi olla, että olisi ollut parempi päästää jo wanha rouva eläkkeelle, tai sitten ei. Tälläkin mammalla on ikää jo 34-40 vuotta, joka on sinänsä ihan kunniotettava luku. Joku on aikoinaan sijoittanut rahansa hyvin. Eihän edes rautakanki kestä neljääkymmentä vuotta.
Terhin sivujen mukaan tämä malli ei sisällä uretaania. Urtsista sekä abs-muovista on netissä kaikenlaisia tarinoita ja pelotteluja. Uretaanit imee vettä ja abs on mahdoton korjata. Pitikö jutut paikkansa? Lue lisää niin kerron oman näkemykseni =)
 |
| Tepa matkalla uuteen kotiin. |
Aloitin hommat pesemällä veneen. Kattelin eka kaupassa jotain veneenpesuainetta. Litran purkin kyljessä oli hintalappu, 19 pilkku jotain euroa. Pesuaineesta parikymppiä, nou tänks. Jos ei lika lähde fairyllä ja lämpimällä vedellä, niin saa olla lähtemättä.
Hienostihan se lähti fairyllä, eikä tarvinnut edes hinkata ja jynssätä, vaan lähti tosi helposti. Tiskiharjalla noi urat ja juuriharjalla loput. Mutta, sitten tapahtui jotain. Tai oikeastaan oli tapahtunut jo joskus aiemmin, mutta silmäni osuivat jonnekin, mistä olin lukenut kauhutarinoita....
 |
| %#&&¤¤"^^^"!!! |
...Sisäpohjassa halkeama, toinen, kolmas ja neljäskin. Tuli kyllä isku päin naamaa. Ei nyt mikään Robert Heleniuksen vasen suora, vaan ehkä pikemmin semmonen kevyt avokämmen. Näistähän olin tosiaankin lukenut eri foorumeilta kauhutarinoita. Okei, faktat pöytään. Vene on lähes neljäkymmentä vuotias, ei pitäisi tulla naarmut, halkeamat ja muut osumat yllätyksenä.....
Paikkailin halkeamat lasikuidulla. Pelotteluista huolimatta, hyvin tuntui tarttuvan. Oishan tohon olemassa ihan Terhin omaakin ainetta
Terhi-fix:iä , mutta sillä on taas ihan oma hintasakin, antaapa olla.
Kääntelin veneen toisinpäin ja löysin lisää ylläreitä. Pohjasta löytyi myös 3-5 halkeamaa. Tai ei oikeastaan halkemia, vaan pikemminkin semmosia muovin väsymisestä johtuvia hiushalkeamia tai jotain sinnepäin. Nämä olivat syntyneet, koska sisäpohja ja ulkokuori olivat ajan mittaan päässeet irti toisistaan ja pohja oli elänyt. Tuskin noi olis kippoa upottaneet, korkeintaan vähän tihuuttaneet välipohjaan, mutta aattelin nyt paikkailla ne samalla vaivalla.
Kuuklettelin asiaa ja löysin joistain keskusteluketjuista mielenkiintoisen vinkin. Vene on siis valmistettu abs-muovista. Samasta aineesta tehdään myös lego-palikat. Hmm... Legopalikoita sulamaan asetoniin. Aika mielenkiintoista, mutta pitihän sitä kokeilla. Legot purkkiin ja asetonia loraus päälle ja ankaraa ravistelua. Aikansa kun vatkaili, niin kyllähän ne sinne suli.
Tommosia "mukavia" hiushalkeamia löytyi. Toiset isompia ja toiset pienempiä. Tutkin tarkasti koko pohjan ja rupesin hommiin. Karhensin halkeamat 80-hiekkapaperilla ja porakoneen teräsharjapäällä. Kaivelin myös mattoveitsellä uria pikkusen isommiksi ja porasin reijät päihin. Sitten kostutin pumpulipuikolla alueen vielä asetonilla, eli praimeroin, jotta legomössö tarttuisi paremmin ja hienostihan se myös tarttui.
 |
| Karhennettu ja putsattu. |
 |
| Legomössöpaikkaus. |
 |
| Kunnon karhennus teräsharjalla. |
 |
| Reijät päihin. |
 |
| Primeroitu. |
Tää oli pahin. Edellinen omistaja oli paikkaillut tämän vetämällä sikaflexit halkeamaan ja muutama kerros lasikuitua päälle. Olihan tuo ihan toimiva paikkaus. Iästä ei tietoa, mutta hyvin oli pysynyt. Tuosta kohtaa oli vaan paikkaus pikkusen pettänyt, joten kaivelin auki ja paikkailin paikkaa paikan päälle =) Olishan ton toki voinut kaivaa esiin koko matkaltakin. Olisko kannattanut, en tiedä, ehkä. No oli miten oli, tein tämmösen ratkaisun.
3-5 hiushalkeaman lisäksi "paikkailin" myös muita kuluneita kohtia. Siis sellaisia mitkä eivät olleet reikiä, vaan normikulumia. Huolellinen karhennus, primerointi ja legomössöä päälle.
 |
| Yksi hiushalkeama, loput "muutenvaanpaikkailuja" |
Köli oli kans joskus saanut osumaa. Edellinen omistaja oli paikkaillut lasikuiduttamalla. Rupeshan toi pohja olemaan aika törkeen näkönen noiden mun paikkailujen jälkeen ja välillä meinasi iskeä epätoivo. Ajattelin, että jos tää homma kusee, niin vedän koko paskan moottorisahalla kilon paloihin ja laitan youtubeen.
Samalla kun paikkailin, aloin suunnittelemaan venepukkia,-telakkaa, vai mikä nyt onkaan nimeltään. Siis semmosta, mihin vetää veneen rannalle. Kuormalava väärinpäin ja keskipuut pois. Vähän kyllästettyä jatkoksi ja kölirulla kiinni. Vanhoista auton lattiamatoista vielä pehmusteet, ja kas telakka oli valmis. Ei mikään kaunokainen, mutta asiansa ajaa.
Rupes vaivaamaan ja epäilyttämään, että kestääkö noi legopaikkaukset. Ehkä olisivat kestäneet, ehkä eivät, paha sanoa. Otin taas porakoneen käteeni ja karhentelin paikkauksien ympäriltä reilusti ja vetäsin vielä lasikuidut päälle. Hartsina oli epoksihartsi.
Tilasin Terhin riistohintaista
alkuperäisväriä pienen purkin. 17€ + postit 250ml purkista. Haistais nyt jo.... Mutta loppupelissä tostahan tuli ihan nätin näkönen. Vaikkei sillä sinänsä ole edes väliä, kun eihän tuo edes tuolta pohjasta juurikaan näy. Oli kyllä nopeasti kuivuvaa maalia. Minuutti maalauksesta ja oli jo kosketuskuiva.
Käväsin Honkkarissa ja sijoitin vähäiset rahani sähköperämoottoriin ja vapaa-ajan akkuun. Siitä onkin jo aikaa kun viimeksi oon itelleni ostanut jotain isompaa. Yleensä rahat menevät ihan vaan ruokaan, diisseliin ja laskuihin. Mut nyt päätin, tai oikeastaan jo talvella, että nyt ostan pelit ja vehkeet. Aikani kuuklettelin ja arvoin, että minkäköhänmoisen setin sitä ostaisi. Minn Kota olis varmaan ollut ihan omaa luokkaansa, mutta niin oli hinnatkin. Ei viittinyt ostaa pienintä ja halvinta, sillä vene on tasaperäinen ja painoakin 100 kiloa. Minn Kotan isommat mallit maksoivat ihan hunajaa, joten päädyin
Poseidon 46 malliin ja 80ah vapaa-ajan akkuun. Toistaiseksi en ole katunut ja tuntuu, että olivat hyviä ostoksia. Aika näyttää olenko oikeassa.
Dodii. Yllärit jatkuivat. Kääntelin veneen ympäri telakalle ja ihmettelin, että miksi kölistä tippuu vettä. Ei mitenkään norona, vaan tippa puoleen minuuttiin meinigillä. Sitten meni hermot.
Toisilla pettää rakko, mulla pettää harkintakyky -Komisario Jansson, tv-sarjasta RAID. On muuten ylivoimaisesti paras sarja mitä tässä maassa on koskaan tehty!
Otin sitten rälläkän käteen ja hioin koko kölin puhtaaksi. Tämä oli paikattu myös samalla tavalla, kuin kyljessäkin oleva pienempi halkeama. Eli sikaflexiä saumassa ja useampi kerros lasikuitua vahvikkeena. Pyyhkäisin rälläkällä halkeaman oikein reilusti auki ja tein saman tempun, sikaflexiä saumaan ja lasikuidut päälle.
 |
| Terhi maalia päälle. |
Siitähän tuli nätti. Kuva vähän hämää ja näyttää kölin kyljen olevan oudon näköinen/värinen.
Ja vielä lisää hommia. Pohja ja sisäpohja olivat siis irronnet paikoitellen toisistaan ja sen vuoksi ulkokuori oli päässyt elämään. Yks tuttu kertoi omistavansa samanlaisen raadon, jossa samat ongelmat ja kertoi korjanneensa asian poraamalla sisäpohjaan reikiä ja ruuttaamalla ihan normi urtsia koloista sisään. Harkitsinkin tätä jo aiemmin, ja nyt asia sai sitten siunauksen. Kuten tossa alussa kirjottelin, Terhin sivujen mukaan tässä mallissa ei ole uretaanitäytettä, no olipas! Ei tosin joka paikassa, vaan ainostaan pohjassa. Otin riskin ja porailin pohjaan 10-12 reikää, joista työnsin urtsia sisään. Laitoin aika maltillisesti aina kerrallaan, ettei vaan käy niin, että pohjasta tulee täysin epämuodostunut ja pahimmassa tapauksessa halkea. Ei tullut, eikä haljennut.
Tein homman silleen, että ruuttasin koloista urtsia ja käänsin äkkiä veneen ympäri. Sitten painelin pohjaa käsillä, annoin painalluselvytystä =), silleen että uretaani leviää mahdollisimman laajalle alueelle. Odottelin puolisen tuntia ja jos jossain oli vielä tyhjää ja löysää, toistin homman. Lopuksi sikaflexiä porausreikiin. Kylläpä tuli muuten jämäkkä pohja! Harmi vaan, ettei tullut räpsittyä kuvia sen enempää.
 |
| Heuraka, se kelluu sittenkin! |
Sit ei muuta ku raato peräkärryyn ja vesille, neitsytmatkalle. Kokeilin ensin vaan varovasti satama-altaassa, että miten käy, kelluuko vai uppoaako kuin kivi. No totta kai se kellui, miksei olisi, mutta tuskin sitä koskaan voi olla liian varovainen. Sähkäriä ei jaksanut ottaa mukaan ja lähteä kauemmas, sillä keli oli taas ku siperiassa.
 |
|
|
|
|
|
|
|
|
| | | | | | | | | | |
|
Ai niin yksi homma minkä vielä tein meinasi unohtua. Otin taas riskin, mutta laskeskelin pienessä päässäni, että kyllä näin voi tehdä, miksei voisi. Tästä kolmeseiskavitosesta puuttuu siis kokonaan pohjareikä ja tulppa?!? Onko homma tarkoitettu niin, että vene pitää aina kääntää ympäri? Eihän tommosessa oo yhtään mitään tolkkua. Harkintakykyni petti jälleen ja porasin sisäpohjaan, takapenkin alle, aivan perälle reijän ja toisen reijän ulkopuolelle, perälautaan. Tällöin sadevedet eivät jää veneeseen, vaan valuvat Terhin perseestä pihalle. Ostin normaalit kierrettävät pohjatulpat, joilla sitten tulppaan aina, ennen vesille menoa. Tuolla perässä kun ei ole sitä uretaania, vaan pelkkää tyhjyyttä, niin miksei näin voisi tehdä? Aivan sama, tehty mikä tehty ja ainakin toistaiseksi toimii kuin junan vessa.
 |
| Teippasin mitat, lähinnä kuhalle. Eka musta on valtion virallinen 37cm ja jälkimmäinen herrasmiesmitta 45 cm. |
|
|
Lyhyesti vielä loppuun. Kyl on ollu hianoja pelejä, sekä påtski että kone. Vene on mukavan vakaa, tilava ja muutekin ok. Kone vie hienosti eteenpäin, vastatuuli nyt luonnollisestikin on myrkkyä. Ajelut nyt on jääneet vaan tosi vähälle, kun joka päivä on niin kylmä, ettei mitään järkeä.
Ja vielä. Ettei mun tarvi istua käräjillä, niin sanotaan nyt vielä, että: Älä paikkaa venettäsi legomössöllä, älä poraa vedenpoistoreikiä äläkä laita uretaania pohjan sisään. Pusipusi ja jaxuhali.
Edit: Tuolla pieni pätkä koeajeluvideoo.
linkki
