tiistai 27. syyskuuta 2011

Sienestys kuvina.

Aina ei jaksa kirjoittaa, vaan ajatukset voi esittää myös kuvina. 

Pikku satsi kanttarelleja.
Pilkottuna, puhdistettuna, kuivumassa.
Elämäni ekat suppilovahverot, ahaa-elämyksen jälkeen.
Suppisten siivousta.
Onhan noita.
Suppiksia.
Oikeen ottaa silimi toi kanttarellin väri.
Saalista.
Sienet bastussa.

Tästä jos paikka vielä paranee, niin jo on kumma!

Ostin tommosen, mahtuu taas ite saunaan.

Kuivuri kuivaa hienosti.

Pussissa 25g, vastaa n 280g tuoreita eli noin litraa. Pieneen menee mokomat.

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Punikkitatti-jauhelihamureke

Punikkitatteja.


 


Sadepäivä. Operaatio Puolukka alkaa kohta olemaan takana päin. Maanantaina paukahti 300 litran raja, joista 250litraa on viety mummoille ja muille pitkin Hankasalmea. Vielä pitäisi keräillä 2-10 ämpäriä, lähinnä siksi, että jotkut haluavat vielä toisenkin tai kolmannen ämpärillisen. Ilmeistesti hinta/laatusuhde on ollut kohillaan.

Ajattelin kokeilla myös sienestystä pikkusen enemmän kuin aikaisimpina vuosina. Tässä ajattelin kuitenkin pysyä kohtuudessa ja kerätäkin vain omaan käyttöön, mikäli sattuu nyt edes jotain löytymään.

Takana on vasta pari-kolme puolentunnin pikapistoa metikön puolelle. Mukaan on lähtenyt kanttarelleja pari litraa ja viereisessä kuvassa olevia koivun- ja männynpunikkitatteja, joista koivuversiot päätyivät tänään ruokapöytään.


Valakiat hellas, notta oikee.
Tuli taas leikittyä "ennenwanhaan juttuja" Koska on syksy ja ulkona sataa vettä, on myös sisällä pikkusen koleaa. Siispä päätinkin valmistaa ruokaa puuhellalla, lämpiää tupakin samalla eikä Suur-Savon Sähkö saa riistettyä meitä enempää.


Puuhellassa on jotenkin tunnelmaa ja siinä kokkailu on kyllä mukavaa. Meinas vaan tulla kuuma. Puoltoista tuntia kun piti hellassa tulia, niin oli pakko jo avata ikkuna.

Tein ruuaksi jauhelihamureketta jonne lisäsin mukaan pari viipaloitua ja esikeitettyä tattia. Punikit pitää kuulemma kiehauttaa, nottei tuu maha kipeeksi. Jos seuraavaa blogausta ei kuulu muutamaan viikkoon, niin ne ei sitten vissiin olleetkaan tatteja...



Jauheliha-tattimureke  


800g jauhelihaa
2 mulukkua 
2dl korppujauhoa
2 punikkitattia


mausteet:
-jauheliha
-pippurisekotus
-paprika
-yrttisekotus
-suola


Kaikki vaan sekasin ja uuniin parisataa astetta ja tunnin verran, niin se olis siinä. Riippuu tietty uunista jne. Mä laitoin tämän tosiaankin puuhellan uuniin ja pidin sopivia tulia reilun tunnin verran.

Oli muuten hyvän makusta. Sienet antoivat semmosen jännän säväyksen. Tähän astiset omakohtaiset kokemukset kun ovat rajoittuneet kanttareilleihin ja kaupan purkkituotteisiin, niin olihan tämä mukavaa vaihtelua. Murekkeen ja perunoiden lisäksi tein tietty kunnon ruskeaakastiketta ja sulattelin pakkasesta herneitä joiden päälle laitoin voin palan sulamaan ja makua antamaan.


Arvasin miten tulee käymään. Taju pois tunniksi. Ei myrkkysienten vuoksi vaan ihan vaan hyvän olon kuolaköllöö soffalla.

Ei taas liity otsikkoon millään tavalla, mutta silti täs ois pari kuvaa eiliseltä. Oli harvinaisen komia sateenkaari. Aarretta ei löytynyt.


SETA käyny terrorisoimassa logonsa meidänkin kylään. Ihguu.



Aarretta ei löytynyt. Paitsi että muuten.. tarkemmin kun miettii, niin kaari osuu aika lähelle yhtä kanttarelli paikkaa.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Puolukkametässä osa II ja kauppa käy.

Jään koukkuun kaikkeen, jopa puolukan poimimiseen. Emmää oikein tiä mikä siinäkin viehättää, mutta eipä sen väliä. Yleensä olen / olemme poimineet syksyisin 2-4 ämpärillistä puolukkaa omaan käyttöön. Nyt sain jostain kuningasajatuksen, notta keräänpäs oikein kunnolla myyntiin asti.

Laitoin ilmoituksen paikallislehteen, semmosen olemattoman pienen, ostetaan/myydään palstalle. Arvelin, että etenkin vanhemmat ihmiset saattavat pirauttaa tai sitten eivät. Kerrankin mainokseni upposi! Toiminimeäni kun olen mainostellut, niin ei ole pahemmin tarvinnut persettään soffalta nostaa puhelinsoittojen vuoksi.

Mummot, jotka eivät enää itse metsään uskaltaudu tai kykene olivat palvelustani innoissaan. Puhdistettua puolukkaa KOTIIN KULJETETTUNA. Uskon, että juuri tuo kotiinkuljetus oli SE juttu mikä sai puhelimeni pirisemään. Saahan marjoja toriltakin, mutta siinäkin on vaivansa ja saattaa sekin tulla hintoihinsa, etenkin jos joutuu ajelmaan mittariautolla.


Peräkontissa ahdasta.

Omaan käyttöön keräsin 60litraa, josta valmistimme puolukkajuomaa. Valmista tiivistettä tuli noin 25 litraa, jotka ovat pullotettuina pakkasessa.

Tähän päivään mennessä olen myynyt marjoja n.200litraa ja ainakin 100 litran edestä olisi vielä tilauksia. Nyt on vain pari hidastavaa tekijää. Koko perhe on flunssan kourissa ja "kylillä kertoivat" tänän flunssan kestävän parikin viikkoa. Lisäksi hommaa hidastaa perjaihin asti kestävä sadejakso, näin ainakin Ilmatieteenlaitos arpoo. Notta semmosta.

Pikkupojatkin on olleet pari-kolme kertaa mukana keräämässä. Ja haluan korostaa tässä kohtaa, että olen heille moneen kertaan sanonut, ettei ole mikään pakko. Raha näköjään motivoi, ei mitkään kilikoli kolikot vaan oikein SETELIRAHA. Viiden litran pikkuämpärin kun kerää, niin kympin seteli on tosiasia. 7 vee onkin tienannut jo 25€ ja pian 4 vee 15€. Toivottavasti vähän oppivat mistä raha tulee ja mitä sen eteen joutuu tekemään. Saas nähä malttavatko sijoittaa Tanskalaiseen muoviin.  
 Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan, kunpa oppisit ajattelemaan... -Yö-Yhtye / Ihmisen poika.

Jokainen on varmaan kuullut tarinoita vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan, miten olivat joskus aikoinaan tienanneet ekat omat rahansa marjastamalla tai sienestämällä ja ostaneet sitten television, polkupyörän tms.
Ajattelin kokeilla samaa ja ostella näillä rahoilla jotain mukavaa itelle ja perheelle. Olisi synti laittaa nämä rahat johonkin sähkö- tai vakuutusmaksuun.

Niinpä sijottelin rahojani tänään mm. tämmöseen käsi GPSsään. Nyt on komiaa olla mettäs. Uskaltaa vähä mennä autoltakin kauemmaksi. Lisätietoja löytyy täältä. En nyt jaksa ruveta kirjottelemaan tästä sen enempää
"Käsikepsi" Magee lelu.

Sekä tämmöseen. Toivottavasti poika tykkää, elkää kertoko kuitenkaan vielä pienelle mitään, sillä tämä fillari laitetaan pakettiin ja synttärisankari saa sen viikonloppuna 4-vee lahjaksi.

Munamankeli.

Lisäksi on on ollut pakko laittaa joku euro ruokakauppaan ja bensatankkiin. Jotenkin katkeraa hommaa laittaa tommoset tienistit pakollisiin. No onneksi on tilauksia siihen malliin, että voi vielä törsätä lisää kaikkeen kivaan.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Puolukkametässä.

1h 40min.
En ole mies, vaan marjanpoimija. Olen pikkutytöstä lähtien tykännyt ihan hirveesti luonnossa liikkumisesta, kalastuksesta ja marjastuksesta. Sienestys on jäänyt vähemmälle, lähinnä kantarellien ja rouskujen satunnaiseen keräilyyn.

Marjastukseen liittyy monia mukavia muistoja aina lapsuudesta asti. Muistan, miten edesmennyt mummoni aina perkasi ulkona pihakeinussa keräämiämme marjoja ja oli aina iloinen kun pikkupojat tuli metästä isompi tai pienempi astia täynnä luonnonantimia.

Mustikan kerääminen käsin on ihan tolkuttoman hidasta puuhaa ja hyttysetkin yleensä ovat vielä kiusana. Yleensä kerään koneella, mutta se siivoaminen onkin sitten syvältä. Koneella kerätessä osa mustikoista murskaantuu ja perkaaminen on ihan hirveetä. Mustikkaa ei tulekaan poimittua kuin korkeintaan ämpäri tai kaksi. 

Ykkösmarjani onkin puolukka. Sen kerääminen on oikein nautinto. Hyttysiä ei näy ja metsä on mukavan syksyisen raikas. Hyvälle paikalle osuessa koneellinen täyttyy minuutissa ja ämpäri alle puolessa tunnissa. En ole mikään hirveä puolukkahillon ystävä, vaan valmistamme 95% puolukoistamme mehuksi. Ohje löytyy täältä: http://www.vaasalaisia.info/index.php?/archives/294-Jaakkoon-puolukkajuoma.html. Aivan järjettömän hyvää janojuomaa jonka säilömme muovipulloihin ja pakastamme. Sitä tulee sitten juotua pitkin talvea, todella raikasta ja kaikinpuolin hyvää. Pieni osa mehuista käytetään sitten vispipuuron valmistamiseen.



Mulla on näin paljon, paljo sulla o?
No nyt on taas se aika vuodesta jolloin puolukka alkaa kypsymään. Ei muuta kun eväsvoileivät reppuun ja menoksi. Maalla asumisen etuihin kuuluu mm. se että marjapaikat löytyvät ihan vierestä, muutaman sadan metrin päästä. Ei mene rahaa bensoihin ja voi kun ämpärit on täynnä tai pikkupojat väsähtää on kotiinlähtö helppoa. Nyt minun vuoroni jatkaa sitä kulttuuriperinnettä lapsillemme, mistä itekin on saanut pikkutyttönä nauttia. 
Mikähän siinä on, kun leivät maistuvat aina luonnossa paljon paremmalta , kuin kotona?






Metsässä kulkiessamme oli isojakin alueita missä ei ollut marjan marjaa. Sitten oli jonkin verran semmosta lääniä, missä oli puolukkaa sen verran että keräämisen mielekkyys oli vähän niin ja näin. Ohitimmekin tämmöset paikat suosiolla ja marssimme pellonreunaan, jonne aurinko oli päässyt paistamaan oikein kunnolla. Sieltä löytyikin oikein kuningaspaikat. Puolukkaa joka paikka ihan täynnä. Piti oikein varoa minne astui ja yrittää kerätä mahollisimman tarkasti aina yksi kohta, ennen kuin siirtyi taas metrin eteenpäin.

Kuningaspaikka.
Ojan reunat olivatkin sitten oikein megakuningaspaikkoja ja niistä oli mukava poimia kun sai kerätä selkä suorana. Pikkujannutkin oikein innostuivat keräämään. Välillä nimittäin iski motivaatiopula ja kivet ja kepit kiinnostivat enemmän kuin puolukat. Ymmärtäähän tuon, lapsia kun ovat.




Kolmen parin tunnin reissun jälkeen saaviin oli kertynyt noin 70 litraan puhdasta marjaa.



Tänään tuli kävästyä aamupäivällä pikanen tunnin, puolentoista reissu. Pidempäänkin olisi viihtynyt mutta kun koneesta irtosi kahva, taas! Jo toinen kone kahteen päivään. Saattaa johtua siitä, että keruutyylini on aikalailla repivä. Täytyy porata reijät laittaa jotkut pultit tai popniitit, niin pääsee huomenissa jatkamaan marjastusta.

Saalis ja rikkoontunut kone.

Naps, poikki, rikki, paskana.
MYYTÄVÄNÄ!
PUHDASTA KOTIMAISTA PUHDISTETTUA PUOLUKKAA.
HANKASALMEN SEUDULLE 20€/ÄMPÄRI, KOTIINKULJETETTUNA!
Kauemmaksikin onnistuu, mikäli hinnasta sovitaan.

perjantai 2. syyskuuta 2011

Hunajalohi

Mietin mitä sitä oikein keksisi kirjopossusta tehä, kun eilen otin 2,5kg:n kalan pakkasesta sulamaan. Ei aina jaksa savustaa, loimuttaa tai paistaa. Päädyin uuniloheen, Suomalaisten sunnuntairuokien klassikkoon... Yritin kokeilla jotain uutta ja googlettelin kaikenlaisia ohjeita ja hunaja pisti silmään useammassakin ohjeessa ja päätin kokeilla.

Ja kokeilu kannatti. Hunaja ja lohikala = todella hyvä yhdistelmä!

Tässä ohje lyhyesti kaikille jotka haluavat reseptiä kokeilla ja itelle muistiin tiätty. Voi tehä sitten toisenkin kerran vaikkapa vieraille. Oli kyllä sen verran hyvää, että kehtaa tarjota muillekin.

- 1-1,5kg lohi/taimen/kirjo filee. Fileoi ruodot ja evät pois ja nypi pihdeillä pystypiikit.
- Laita kala uunivuokaan ja kaada päälle kaksi purkkia ruokakermaa. ( yht.4dl)
- Ripottele päälle suolaa makutottumuksen mukaan.
- Ripottele myös reilusti tilliä ja ruohosipulisilppua.
- Tiputtele teelusikoilla hunajaa, oiskohan jotain 0,5-1dl.
- Sitten vaan kala uunin keskitasolle noin tunniksi ja 200 asteeseen.
- Kypsymisen aikana kannattaa valella kalaa kermalla. Tasaa makua eikä kala pääse kuivamaan.
- Heleppoa ku mikä ja todella hyvää!

Esivalmistelut tehty, uuni odottaa.

Valmis.
Tein lisäksi perunamuusin. Perunamuusiin on muuten semmonen hyvä niksi joka antaa sille mukavasti kuohkeutta ja ehkäpä makuakin. Kun perunat on vatkannut sekaisin ja lisännyt maidon ja suolan, kannattaa mukaan rikkoa yksi raaka kananmuka ja vatkailla vielä hetki, toimii.

Sulattelin myös mikrossa satsin herneitä. Herneiden päälle kun laittaa pienen palan oikeata voita ja antaa sen sulaa ja sekoitaa, niin aika hyviä on nekin lisukkeina.

Paistelin myös muutaman kanttarellin, jotka löytyivät sattumalta eilen puolukan poimimisen yhteydessä.