Heinäseiväs-sisustelua, maalausta ja puuhommia

No, päivitellääs tätä plokiakin välillä. Vaikka marjastuskausi onkin juuri nyt parhaimmillaan, en jaksa tällä kertaa höpötellä marjoista mitään. Enkä ensi kerralla sitten.

Heinäseipäistä on aina mukavaa askarrella kaikenlaista. Miedän taloudessamme niitä on hyödynnetty ainakin Piha-aidan tolppina, saunan kaiteina, ulkolyhtyjen telineinä, oven ja ikkunan karmeina. Niinpä kävimmekin hakemassa niitä viitisentoista kappaletta lisää.

Sain vasta muutaman seipään tuhottua ja niistäkin vain päät. Viime talvena laitoimme olkkarin uuteen uskoon ja pintaremppasimme sitä. Homma on edelleen kesken, muttei pahasti. Enää taitaa olla vain leivinuunin pinnoittaminen toiseen kertaan. Laitan sitten kuvia ja juttua kunhan aikanaan valmistuu.

Emo tilasi hyllyn valokuville. Tein heti kaksi. Aikaa meni varmaan reilu puolituntia. Yksikertaiset hyllyt, ilman sen kummenpaa hifistelyä. Ite tykkäsin, samoin mamma.

Näissä kuvissa näkyy samalla olohuoneemme seinien väri, jota tuli arvottua pitkään. Maalit on vedetty seiniin jo kevättalvella. Aika rohkea väri, mutta emme ole katuneet. Väri oli just se mitä haimmekin. Kauneus on kuulemma katsojan silmässä, siitä en tiä, mut mulla ainakin on silmissä just nyt pari kiloa väsyä.Taustalla näkyy myös tuommonen voikukka-seinäjuttu, jonka ihan ite suunnittelin ja maalasin. Piirsin ja leikkasin weetabix-paketin pahviin vapaalla kädellä tommosia höttösiä ja sitten superlonin palalla töpöttelin. Pitäisköhän soitella jonnekin tv-yhtiöön ja kysyä olisko niillä hommia yhelle sisutushomolle ;)

Vaikka lupasinkin, etten kirjoita marjastuksesta mitään, niin vähän kuitenkin. Halusin käyttää edes pienen osan mustikkarahoistamme johonkin hyödylliseen ja kivaan, ettei kaikki menisi vain ruokaan ja laskuihin. Ostin sitten kaksi kymppilitrasta maalipönttöä ja päätin maalata aitan.

Kuten kuvista näkee, oli maalipinta todella pahassa kunnossa. Luonnollisesti alaosat olivat hilseilleet pahoin ja räystään alla sitten oli pikkusen paremmassa kunnossa.

Ripsraps rapsutellen.

Kauhia homma rapsutella noita vanhoja öljymaaleja pois. Ihan paskaa hommaa. Päätin heti alkuunsa, että rapsuttelen aina muutaman neliön kerrallaan ja vedän maalin päälle. Jos olisin eka raapinut kaiken maalin, olisi usko varmasti loppunut matkanvarrella ja loppuajasta olisi varmasti tullut hutiloitua.

 

On muuten jollain ollut aikoinaan oikein sisustushomon silmää, joka on tommoset c-kadetin oranssin maalit sutinut. Kai se joskus on ollut komia väri? Ja kai tälle uudelle sävyllekin joku vielä joskus nauraa.

Päätyä vaille valmis.

Tämä pääty se olikin sitten sen pahempi. Aurinko kun pääsee paistelemaan esteettömästi, niin siinäpähän rapsuttelet koko matkalta. Emmä tiä onko mulla varsinaista korkeanpaikankammoa, mutta sanotaan nyt vaikka niin, ettei tuolla ihan ylhäällä juurikaan naurattanut.

Melekeen valamis.

Semmonen siitä sitten tuli, mutta eihän homma tähän jää. Pitäisi nuo vuorilaudat vielä rapsutella ja maalata, mutta taitaa jäädä ens kevääseen. Harmillinen homma, mutta pakko varmaan jättää. Ilmankosteudet alkavat olemaan sitäluokkaa, etten viiti kyllä enää maalata. Jos meinaa että maalit pysyy jonkun vuoden seinässä, niin parempi varmaan ootella kuivempia kelejä ja niitä tuskin syksyn mittaan enää tulee. Niin ja sitten tekisi mieli ostaa jotain halapaa pellikattomaalia ja sutia tuo katto kans. Sit rupeis näyttämään hyvältä.

Maalina oli muuten Teknoksen Panu-maali. Juurikin se, mitä aikoinaan mainostettiin: Kestää isältä pojalle tai jotain sinnepäin. Ihan älyttömän hyvä maali. Kestosta en osaa sanoa mitään, vasta vuosien päästä, mutta maalattavuus, valumattomuus ja peittävyys olivat huippuluokkaa.


Sitten oli vielä grillikodan vuoro. Ja sama homma kuin aitassakin, mutta maalit irtosivat helpommin. Toisaalta taas maalaaminen oli tuskaisen hidasta, sillä tuossa rakennelmassa riittää noita nurkkia.

Jätkä maalasin kodan lisäksi myös vaatteensa, itsensä ja vuorilaudat...

Piti käydä leikkimässä metsuriakin taas. Vajaa kymmenkunta haapaa nurin. No okei, appiukko kaatoi puut, mutta mulle jäi pätkiminen karsiminen. Niitä kun siinä sahaili, niin muistui taas mieleen miksi teen puuhommat aina kevät talvella. On toi niin hikistä hommaa.

Kaikki talteen. Noilla oksillakin saunoo aika monta kymmentä kertaa.

Semmosta tälläkertaa. Seuraavat päivät ja viikot menevätkin sitten taas vaihteeksi metässä. Puolukkakausi tärähtää käyntiin huomenna, tai siis tänään.

Puuhommia osa II

Puuhommat jatkuu. Nyt ois sitten kolme traktorikärryllistä tukkeja sahattu ja pilkottu klapeiksi. Suurin osa pannupuiksi ja osa pienemmiksi, jotka sopivat sitten leivinuuniin, saunaan ja puuhellaan.

Homma on kyllä edelleenkin mukavaa ja äärimmäisen addiktoivaa. Tekohaluja olisi vieläkin, mutta nyt alkaa oikean käden kyynärpää olemaan aikalailla hellä. Samaten pari kertaa on vihlaissut tosi ilkeästi jostain olkapään ja hauiksen välistä. Kipu on ollut inhottavan viiltävää, suunnilleen sellaista kuin joskus hammaslääkärissä kun puudutus ei olekaan vielä kunnolla purrut ja pora tuikkaa hermoon. Kipu on outo, sillä se iskee vain ihan sillointällöin arvaamatta, esim. 1-2kertaa päivässä.

Pannupuut.

Saunapuut.

Jotta ei pääsisi ihan laiskistumaan, niin pihaan ilmestyi neljäs kuorma puita. Tälläkertaa ylivuotisia, pääasiassa koivua ja haapaa. On siinä taas sahaamista.

Ylivuotiset.

Olen heitellyt tuoreet puut suoraan latoon. Alkoi sitten arveluttamaan, että mitäs jos puut eivät kuivakaan kunnolla kesän aikana tai peräti homehtuvat, sitten ei naurattaisi ei. Sorkkarauta käteen ja purin päätyseinästä joka kolmannen laudan pois. Nyt ainakin ilma kiertää ja aurinkokin pääsee paistamaan paremmin. Voi sitten syksyllä naputella laudat takaisin talven lumituiskuja varten, jos jaksaa, jos muistaa.

Saunaremppa osa VI, VIHDOIN VALMIS!

On ollut muuten tuskaiset puoltoistaviikkoa ILMAN SAUNAA!!! Kyllä on ollut vaikeeta. Sen vuoksi olenkin yrittänyt ahkeroida remontoinnin kanssa niin kovaa vauhtia kuin vain olen jaksanut ja se on ollut teknisesti mahdollista. Yllättävän hyvin on kuitenkin järki pysynyt mukana. Organisoin hommat silleen, että toinen paikka sai kuivaa rauhassa ja duunaili sillä aikaa toista.

Eilen polttelin kiukaasta varastorasvat pois. Tänään sahalilin ja asensin loput listat paikoilleen. Täytyy vielä huomenissa laittaa ovilistojen saumoihin ym. ziligoonia ja tehä kaikenlaisia viimeistelytöitä.

Mutta tänään oli se suuri päivä. Tänään lämpesi oma tuunattu saunamme ekan kerran. Oli poijjaat komiaa istua haapapölkynpäällä ja nauttia mukavan pehmosista löylyistä ja kattella mitä kaikkea sitä on tullut askarreltua.

Kaikkeen muuhun olen erittäin tyytyväinen paitsi harmaiden liuskekivien ja mustan saumausmassan väliseen kontrastiin. Muutenkin ovat jotenkin sottaisen näkösiä ja viimeistely kusee. Täytyy yrittää parannella, joitain ideoita onkin jo käynyt mielessä. Mutta en anneta sen häiritä.

ENNEN-JÄLKEEN



Lauteet




Lauteet seinä ja kaiteet






Ovi




Ovi auki





Seinä




Tässä vielä joitain yksityskohtia joita ei ollut ennen, mutta höpistään nyt niistäkin joku sananen. (Tossa ihan ekassa kuvassa näkyy hyvin toi heinäseiväs-ikkunankarmi- viritys)


Alusta asti oli mielessäni tehdä heinäseipäistä yksinkertaiset kaiteet. Sopii hyvin mustien seinien ja vaaleiden lauteiden kanssa.




Koska tuota haapatukkia oli reilusti, niin ajattelin hyödyntää ne ja tein tommosen alatason.




Iltavalaistus. Tämmönen valaistus on mun mielestä riittävä saunaan. Semmonen sopivan hämyisä.




En tiedä onko ledit in vai out, ihan sama, mutta ite tykkään. Tässä kuvassa näkyy kiuasledien valaisemat verhoilukivet.




Heinäseiväs sirkkelillä halki ja tein siitä tommosen valojutun.

Oli kyllä kiva remppa. Enkä mukavin mitä olen tehnyt ja hyvin onnistunut, siis omasta mielestäni ja sehän riittää. 7-vee poika tuumas, notta: -Edes Tarja Halosella ei ole näin hienoa saunaa..

Saunaremppa osa V

Pian on viikon verran vietetty pitkiä päiviä työmaalla, siis saunassa. Jos meinaa tehä hyvän, eikä sinnepäin, niin se vie aikaa.

En ala vähättelylinjalle, vaan totean suoraan, että tulee ihan järjettömän komia bastu!!!

Työ on jo aikalailla loppusuoralla ja viiimeistään ens viikonloppuna saunotaan sitten kunnolla ja pitkään. En ole ottanut kuvia tämänhetkisestä tilanteesta, vaan tässä olevat kuvat ovat muutaman päivän takaisia. Esittelen seuraavaksi sitten valmiin saunan.

Kyllä mä oon nauttinut tuommosesta nikkaroinnista. Ratio hiljaa päällä puhelimen kautta. Jaloissa pyörii pari poikaa ja työkalut ovat sikinsokin, laastia ja pölyä löytyy seinistä ja vaatteista ja vaikka mistä. Olis hieno aina lopettaa työpäivä saunomiseen, mutta kun ei niin ei.

Askartelin uudet tuennat lauteille. Koska ne painavat n.30 kg kappale ja ovat muutenkin niin järeät, niin ajattelin tehhä heti kunnon tuennat, ei mitään tyttömäistä näpertelyä. Kakkoskutonen kiinni koolauksiin kuudella 120mm täkkipultilla.

Ei muuten lauteet notku tai heilu, vaikka T-72 jyräisi yli.

Tiiliseinä oikaistuna. Ihan riitävän suoraksi tuli.

Jag tykker mycket bra. Jättekiva! Kyllä tota kelpaa fiilistellä. Alalauteiden tukipuuksi arvelin kakkosnelosen riittävän, kolmella 120mm täkkipultilla kiinnitettynä.

Hieno toi mustien seinien ja vaaleiden lankkujen välinen kontrasti. Just semmonen kuin haaveilinkin. Joskus onnistuu, joskus ei. Nyt onnistui. Oikeestaan kaikki tähänastiset työvaiheet on sujuneet pelottavan vaivattomasti. Pelottavan siitä tekee se, että AINA tulee jotain ongelmia kun remppaa, etenkin rintsikassa jossa mikään, ei sitten yhtään mikään, ole suorassa. Varmaan oon muurannut piipun umpeen tai jotain..

Saunaremppa (satasella) osa III

No joo. Ton satasen saa unohtaa heti. Olishan sen rempan tehnyt satasellakin ja varmasti olis tullu hyvä ja komia, muttaku muttaku...Nälkä kasvoi syödessä. Budjetti hyppäskin jonnekin noin 300-600 hujakoille. Ainut ongelma on vaan se, ettei ole rahaa.

Rahan puute on oikeastaan hyväkin asia. Tulee tehtyä hommia rauhassa, suunniteltua ja fiilisteltyä. Pitää nauttia joka hetkestä, ei vain lopputuloksesta. Työt taas lisääntyi sen verran, että joku euro saattaa jäädä itellekin. Saattaa. Ehkä ja joskus.
Toivon mukaan saamme testailla tuunattua bastuamme ennen juhannusta. Laitetaas semmonen varovainen tavoite.

Puut ovat siis kuivahtaneet ulkosalla noin vuodenpäivät ja halkaistuina noin viikon-pari. Ovat kyllä keventyneet ja kuivuneet oikein silimissä, muttei ainakaan toistaiseksi pahempia halkeamia ole ollut, propellille menoon en uskonutkaan, enkä usko vieläkään. Toivottavasti ei tule yllätyksiä. Kuulin tutulta metsurilta (joka kävi kaatelemassa tontiltamme arveluttavat puut pois, siitä juttua myöhemmin) että tässä samaisessa kyläpahaisessa oli joku tehnyt haapalankusta lauteet jo parikymmentä vuotta sitten ja hyvin on palvellut hanurin alla. Välillä voi hiekkapaperilla pyyhkästä, jos haluaa vaalean pinnan. Siis lankkuja...

Kaikkea sitä tulee kans kikkailtua. Saunotin sitten yhtä haapapölliä pari päivää.. Otin digipuntarilla lähtöpainon joka oli 21,1kg. Polttelin kiukaassa kaikenlaisia roskapuita mitä löytyy puuvajan vierestä riesaksi asti. Tulipahan samalla siivottua pihaa. Paino laski nopeasti 800 grammaa jonka jälkeen hidastui huomattavasti, loppupainon ollessa 19,4 kg. Sitten kuivuminen loppui. Koputtelemalla kuulostaa kyllä kuivalta.

Moottorisaha käteen ja silmämääräisesti lovesin kaikki 10 pöllinpuolikasta. Saa sitten hienosäätää käsisahan ja kirveen kanssa kohilleen.


Höyläsin vielä viimeisen oikohöyläyksen. Pyöristin reunat ja viimeistelin hiekkapapruilla. Eka 80 ja sitten 180-paprulla. Tuli tosi siloset. Yllättävän komiat, komeemmat kuin uskalsin odottaa. Huomiseksi jäi vielä puolet,5kpl viimeistelemättä.

Ja sitten itse sauna joka pitäisi päivittää 2000-luvulle.

Ovi.

Saunan tiiliseinää, joka jo muutama vuosi sitten maalattiin. Ja vanha Vikin kiuas joka alkaa jo irvistelemään vähän sieltä ja tuolta.

Lauteet ja seinää.

Lauteet on ihan kohtuu kunnossa. Muutama laude vaan on päässyt pikkusen irti ja niitä olen ruuvaillut välillä kiinni.

Katto.

Ja sitten hetki jota olen odottanut siitä lähtien, kun ekan pöllin halkaisin. Eka paikalleen sovitus, karkea sellainen. Aj jai jai, kun teki gutaa silmälle ja sytämelle. Hyvä meinaa tulla vaikka ihan vaan tavallista yritin.

Ja toisesta kulmasta. Istumakorkeus putosi viitisen senttiä, puoli panelinmittaa, joka oli myös tarkoituskin. Ihan tuurilla sattui. Tarkoituksena pehmentää pikkusen löylyä.

Mamma tosiaan antoi vapaat kädet tehä semmonen remppa, kun haluan. Koska haluan yllättää emon, niin enpäs viitikään paljastaa ihan kaikkea mitä on tullut osteltua, tilattua ja suunniteltua. Kaikki ajallaan.

Saunaremppa satasella osa II

En malttanut pysyä poissa haapatukinpuolikkaiden parista tänäänkään. Oikeastaan niiden kanssa meni koko päivä. Nyt on kymmenen tukkia oikaistu silleen jännästi kikkailemalla sahaamalla ja loput höylällä. Homma oli kova, nelisen tuntia, mutta loppua kohden helpottui kun keksi koko ja helpottavia niksejä ja tavallaan rutinoitui. En muistanut napsia kuvia, mutta kerkeehän niitä vielä.

Muutamilta tyypeiltä kyselin neuvoja ja vinkkejä miten tämmönen haapa käyttäytyy kuivuessaan ja voiko mahdollisille ongelmille tehä jotain. Kertoivat kokemuksistaan kauhutarinotia haapalankun halkeiluista ja kieroon vääntymisestä. No hö! Mun suunnitelmat menossa pilalle? Toivottavasti ei. Kokeilen miten käy. Jos uhkakuvat toteutuvat, ei työni menisi hukkaan, vaikkakin harmittaisi. Grillimökkiin kelpaisivat vähän sinnepäinkin istuimet, valkoisten ja elottomien muovituolien sijaan.

Yksi niksi jonka sain kalakaverit.fi sivuston puusepältä. Neuvoi liiman levittämistä puiden päihin mahdollisia halkeamisia vähentämään. Ostin, tai oikeastaan mamma kävi rautakaupasta hakemassa B3-luokan puuliimaa.


Sain imeytymään koko 0,7litrasen purkin huokoisiin puihin. Tuossa voi olla kyllä ideaa, saas nähä.


Jotkut puut olivat jo osittain viime kesänä kuorittuja, mutta osa taas ihan luomuasussaan.


Tuommonen härpäke, jonka tarkkaa nimeä en muista. Kätevä peli kuorintaan.


Uskomattoman kovaa hommaa tuo kuoriminen. Etenkin sen päälle, kun oli puolipäivää sahannut ja höylännyt. Rakothan siitä tuli, tällainen neiti ja amatööri kun olen.


Siinäpä päivän työn tulos. Neljä olis vielä kuorimatta, mutta kun päiväkin loppui kesken ja piti käydä testailemessa vanhoja lauteitakin, vissiin viides päivä putkeen, on se vaan niin mukavaa. Tuli ihan mukavan näkönen pinta, ei näy ehkä kuvassa niin komiana kuin luonnossa.


Luulis kuivuvan kevätauringossa, kun pohjassa on tommoset (rumat) moton jättämät jäljet. En tiä sitten auttaisko kuivmista ja pahentaisiko samalla vääntymisen riskiä jos vähä sahailis viiltoja tonne pohjapuolelle?


Ja vielä kysymyksistä suurin ja polttavin? Ovatko mänty ja haapa niin paljon erilaisia käyttäytymään, että haapa vääntyilee ja halkeilee ihan tolkuttomasti, mutta mänty taas on kuin ei mitään. Tai yleensäkin lehti- ja havupuut? Tutkin kuvassa olevaa noin 3-4 vuotta sitten tehtyä pirttikaluston penkkiä jossa ei ole kyllä mitää vikaa. Kesät talvet pihalla, pakkasen, auringon, vesisateen ja lumen armoilla, täysin käsittelemättömänä. Tiärä sitte? Joku voi tietää paremmin ja toivottavasti myös minä muutaman viikon päästä.



Satasella saunaremppa
-Moottorisahan bensa 1l 1,60€
-B3 puuliima 12,10€
Yht:13,70€