torstai 13. kesäkuuta 2013

"Mitallinen ahven" -Koskikalastusreissu Nokisenkoskelle

Käväsin eilen pitkähkön tauon jälkeen koskella. Tällä kertaa Nokisella. Saavuin kosken rantaan vähän ennen iltapäivä kolmea. Mukana oli uunituoreita Komia-lusikoita, liitsejä, vaappuja, nirhoja ja lippoja. Hain kalastusluvan kioskista, yleensä maksan netissä, mutta kun tulostimesta on muste loppu. Ollut muuten varmaan ollut loppu jo vuoden. On asioita, jotka tulee hoidettua ajallaan ja on asioita joita ei tule hoidettua ajallaan.



Jotain norjanangervoja.
Keli oli ok, etenkin jos ajattelee kalojen näkökulmasta tai näin ainakin voisi arvella. +16 ja puuskittainen tuuli. Tuuli oli kyllä välillä jopa kylmä, mutta onneksi oli mukana pitempi paita ja takki. Takkia nyt ei sentään tarvinnut, yöllä olisi varmasti ollut käyttöä, mutta yöksi en jäänyt.

Mun käsilaukku.

Heittelin tuttuja paikkoja niskalla, sekä kosken leveimmässä kohdassa. Hiljaista oli. Niskalla yhen kerran havahduin varovaiseen tärpiin, muttei muuta. Hiljaista tuntui olevan muillakin. Testailin vuoroin lusikoita, vaappuja ja liitsejä.

Vaihdoin Rapalan Team Eskoon, samaan vaappuun, jolla viime kesänä narrasin yhden elämäni komeimmista taimenista. Heittelin sillan alle myötävirtaan, joten kiirusta sai pitää kelatessa. Yhden kerran luulin sitten, että uistin tökki pohjakiviin, mutta pian älysin, että taimenhan se siellä. Kala näytti erittäin kirkkaalta, mutta pieneltä. Arvioin kalan pituudeksi noin 35cm. Sain kelattua tanen melkein jalkojen juureen, kun se karkasi väkäsettömistä koukuista. Olisi nyt sen verran voinut vielä pysyä, että olisin saanut kuvan napattua, mutta ei. No, eipä tuo juurikaan harmittanut. Ihan kiva vaan, että oli tapahtuma.



Kävin paistelemassa makkarat, tarinoimassa kalajuttuja ja hörppäämässä termarizufeet. Tämän jälkeen tuuli heikkeni jonkin verran ja kosken täyttivät jotkin ihme-öttiäiset. Oiskohan olleet jotain vesiperhosia tms. Väriltään vaalean ruskeita ja pienehköjä. Niitä oli paljon. Niitä oli ihan uskomattoman paljon.

Öttiäisiä

Öttiäisiä II

Öttiäisiä III

Öttiäisiä IV

Joku ihmeöttiäinen. Melkein satakiloinen.

Kurahousut

Nokisen silta.
Hiljaista oli edelleen. Hiljaista tuntui olevan edelleen myös muilla. Kiertelin vielä paikat läpi ja heittelin aina ne kuuluisat 5 tai 10 viimestä heittoa / paikka. Ajattelin, että eiköhän tämä ollut tässä, jos sitä heittelisi vielä yhden paikan ja sitten autolle päin.

Muistin, että mullahan on vielä tyttöjenfärinen Komia kokonaan testaamatta. Roikottelin tuttuun tapaani pohjia pitkin, kun kolmannella heitolla, aikomastani kymmenestä heitosta, sitten iski. Arvelin taimeneksi. Jonkin aikaa väsyteltyäni sain kalaan näköhavainnon, ahven, ihan mielettömän kokoinen ahven, siis minun mittarillani. Haavi selästä, koukkaus ja kyrmyniska rannalle. Papitus, verestys ja sitten oli aikaa ihmettelylle ja kuvien napsimiseen.

En ole koskaan nähnyt livenä, saati sitten saanut ite tuon kokoista ahventa. Mittailin haaviin maalamien merkkien avulla, että ahven ole peräti 40cm mittainen, eli mitallisen taimenen kokoinen. Ei sattunut vaakaa mukaan, joten en perannut kalaa rannassa, sillä halusin punnita sen kotona. Heittelin vielä muutaman kerran, kunnes läksin autolle päin, laiton affenan kylmälaukkuun ja lähin ajelemaan kotia kohti.


40cm / 810g Ottipelinä Komia kuparilusikka, värityksellä: Tyttöjenfärinen.
Ja loppusanat enklanniksi.

Ai tink sou, ät ai kou tu Jyväskylä tumorrov, änd pai sam vaappu, lukko änd meipi siimaa. På lördak ai kou meipi an anothet koski, änd fising taimen änd kuha. Ai houp sou, thät kuhat aar raising tu koski. Jak tykker mykke fising koskikuha.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Komia-lusikoita ja koskikalastus-fiilistelyä

Sain vihdoin ja viimein tilattua Rialinnasta LV-1 lakkaa, uistinrenkaita ja koukkuja. En nyt ihan tarkkaan laskenut, mutta arvioisin, että puolivalmiita, eli lakkaa vaille olevia Komia-lusikoita on noin 100-150 kpl. Alottelin jokunen päivä sitten lakkaushommat ja tänään pujottelin ekaan satsiin renkaat ja koukut.

Noi lakkaa vaille valmiit Komiat on odotelleet varastossa pakasterasiassa aika tarkalleen vuoden päivät. Pienestä se on ollut kiinni. Nyt vaan rupesi tuntumaan siltä, että teenpäs nuo valmiiksi. Meinasin nimittäin alotella taas aktiivisen koskikalastuksen, oikein tosisnansa.

Mulla on vaan sellainen tunne, ettei tästä kesästä tule kovinkaan kalastuspainotteista, etenkään jos sitä vertaa edellisiin vuosiin, mutta kuitenkin. Ajattelin aloitella kalastuksen tällä viikolla, mahdollisesti jo huomen illalla. Lisäksi odottamani vuoden kohokohta kalastuksellisesti tapahtuu todennäköisesti Juhannusviikolla, kun kalakamuni Vaasasta ajelee asuntoautollaan tänne, meidän jokavuotiseen koskikalastus-sessioon. Tuosta linkistä viime vuotiseen retkeemme.


LV- ykköstä pintaan.

Hopea, ruskehtavalla selällä.

Punainen, kultaisilla ja mustilla raidoilla.

Or-Mu

Pu-Va. Perus haukifäri

Leppis

Musta-Kupari. Nostalginen wanhanliiton lusukkafäri

Pu-Mu

Ahven

Hopea, violetilla selällä. Kylmän veden väri, kuulemma?

Tyttöjenvärinen. Kokemuksella uskallan väittää, että paras väri talviselle koskelle.

Wanhanliitonfäri.

Firetiger

Puppeli. Jos ei tällä saa, niin ei millään =)

Eka satsi koukutettuna.

Yleisesti ottaen maalausjälki on vähän heikohko. Parempaankin pystyy. Toisaalta taas kun miettii, niin kaloja näillä on tarkoitus miellyttää, ei kalastajaa. Maalausjälkeä suuremman murheen aiheutti nuo koukut jotka tilasin. Joskus (harvoin) halavalla saa hyvää, nyt ei. Tilasin halvimpia mahollisia koukkuja mitä löysin, jotka osoittautuivat, jos ei nyt aivan luokattomiksi, niin heikoiksi ainakin. Olivat nimittäin erittäin tylsiä. Jouduin teroittamaan kaikki koukut! Mulla on semmonen tapa, että testaan koukkujen terävyyden sormen kynsiin. Jos koukku luistaa, kun sen painaa kevyesti kynttä vasten, niin se on tylsä. Tämmönen pikatestaus neuvottiin muistaakseni joskus ERÄ-Lehdessä ja se on ollut mielestäni hyvä semmoinen nyrkkisääntö. 150 kolmihaarakoukkua kun teroittelee, niin se tekee 450 koukkua. Aina ei näköjään kannata yrittää säästää.

Mutta semmosta tällä kertaa. Toivottavasti kesä tuo mukanaan monta mukavaa sykähdyttävää kalastuksellista hetkeä, joiden avulla jaksaa taas kärvistellä seuraavan talven.