keskiviikko 3. joulukuuta 2014

En tahdo.


EN TAHDO.

Oon yrittänyt pitää plokiani vapaana poliittisista ja yhteiskunnallisista asioista ja höpötellä vaan mualaiselämästä, kalastuksesta, luonnosta jne, mutta nyt teen poikkeuksen. Haluan, että ihmiset, lähinnä kaverini ja tuttavat ymmärtäisivät paremmin miksi olen niin jyrkkä tässä homoliittoasiassa. En yritä ketään käännyttää, vaan kertoa miksi olen niin ehdoton. Tuolla facebookin puolella jouduin heivaamaan useammankin kaverin pihalle, sillä mun pää ei yksinkertaisesti enää kestä tätä suvaitsevaisuus ja tasa-arvo-sontaa.

En siis pysty mitenkään ymmärtämään, miten ihmiset ovat niin sekaisin, että kannattavat homoliittoja. Vielä pöyristyttävämpää on se, että joudun puolustelemaan itsestään selvää asiaa. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.



No, olenko siis ahdasmielinen ja suvaitsematon? Sen saa jokainen päätellä ihan ite. Jokainen saa olla minusta ihan mitä mieltä huvittaa.

Hyväksyn, suvaitsen, ymmärrän ainakin jokseenkin, minulla on neutraali kanta tai e.v.v.k seuraaviin asioihin:


Homot, lesbot, transut, verkkokalastajat, C&R kalastajat, öljylämmittäjät, pellettilämmittäjät, maalämmöllä lämmittäjät, kitkarenkailla ajavat, nastarenkailla ajavat, hopparit, viherpipertäjät, puunhalaajat, työnarkomaanit, downshiftaajat, kasvissyöjät, ruotsalaiset, norjalaiset, itävältalaiset, runoilijat, nykytaiteen harrastajat, kansantanhujat...

En hyväksy, suvaitse, en ymmärrä pätkääkään, minulla on erittäin kielteinen kanta seuraaviin asioihin:

Sukupuolineutraaliavioliitto, nykyinen maahanmuuttopolitiikka, suomen oikeusjärjestelmän järjettömän pienet tuomiot.

Mulle toi eduskunnan päätös oli kova paikka. Eikö millään ole enää mitään väliä? Kaikki kaunis, perinteinen ja pyhä pyritään häpäisemään. Ei vaan pysty tajuamaan. En myöskään pysty ymmärtämään sitä hypetystä ja "kansanliikettä" jotka marssivat ja lobbasivat asiaa yötäpäivää ja aamusta iltaan. Mun moraalikäsityksen ja arvomaailman mukaan, minusta olisi tuntunut yhtä pahalle mikäli läpi olisi runnottu laki rattijuoppouden poistamiseksi, tai sallimalla maahanmuutto ihan jokaiselle täysillä sosiaalietuuksilla. Kyllä tuntuu pahalta. Tuntuu uskomattomalta. Tämän vuoksi mun on äärettömän vaikea kaveerata henkilöiden kanssa, jotka tuon homolain puolesta hehkuttivat.

Tällä asialla ei ole MITÄÄN tekemistä tasa-arvon kanssa, ei sitten yhtään mitään. Rekisteröity parisuhde on tasavertainen ja ok muille kuin miehen ja naisen väliselle liitolle. Ja jos joku luulee, että vihreät ja muut liberaaliterroristit ovat nyt tyytyväisiä, niin voin sanoa, että siinäpähän luulevat. Tie on nyt avattu. Tämä oli vasta pientä alkusoittoa. klik

Kun mietin tilannetta omien lasteni kautta, asia konkretisoituu entistäkin paremmin. Yksi ilta kun istuimme iltapalalla koko perhe, isä äiti ja pojat, mietin että miten joku voi marssia sateenkaariliput hulmuten sen puolesta, että jossain ruokapöydässä istuisivat kaksi isää ja pojat. Olisiko se normaalia ja oukkidoukki kaikin puolin? Ootteko nyt ihan varmoja asiastanne? Olisiko se luonnollista ja olisiko tämä lasten edun mukaista? Muun muassa MLL:n mukaan ilmeisesti olisi.  Ei oo todellista. Mikä ihmisiä vaivaa? Jos joskus näen kävelyllä kaksi miestä käsi kädessä, sormukset nimettömissään,  työntelemässä lastenvaunuja, mä varmaan oksennan verta. Sekö olisi oikein? Sitäkö tässä nyt halutaan? Mä syön mielummin paskaa, kuin sanon tuon olevan normaalia.

Joku voisi syyttää minua homofobiseksi, siinäpähän syyttäisi, sillä kyse ei ole siitä. Voin aivan hyvin olla kaveri homon kanssa, eihän sitä tiedä vaikka olisinkin. Jos joku tulisi kaapista ulos, ei kaveruutemme siihen loppuisi, miksi loppuisi? En minä erilaisuutta pelkää tai tuomitse. En tiedä, enkä ole ottanut selvää, mistä homoseksuaalisuus tai muut seksuaalisuuntaukset johtuvat. Jokainen kokekoon asiansa miten kokee, mutta avioliitto olkoon miehen ja naisen välinen liitto.

Suomen avioliittolain 1. §:ssä avioliitto määritellään miehen ja naisen väliseksi liitoksi, joka vahvistetaan vihkimällä. 

Avioliittolain mukaan kukaan ei saa mennä avioliittoon lapsensa, lapsenlapsensa, vanhempiensa tai näiden vanhempien tai muun suoraan ylenevässä ja alenevassa polvessa olevan sukulaisensa kanssa. Myöskään sisarukset tai puolisisarukset eivät saa mennä avioliittoon.

Mikseivät saa? Purkakaa nyt samalla vaivalla nuokin pykälät pois. Jos mies haluaa mennä naimisiin mummonsa kanssa, jota niin syvästi rakastaa, niin miksi tätä pitää rajoittaa lainsäädännöllä? Sateenkaariliput liehumaan ja marssimaan siitä, hopihopi.


Mun selkäranka on poikki. Mua ei kiinnosta enää yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttaminen. Joku on varmasti tästä iloinen, joku pettynyt. Ihan sama, mua ei enää kiinnosta. Vedän toki loppuun tämän kauden loppuun kunnan päättäjänä, mutta sen jälkeen vetäydyn kaikesta kokonaan pois. Alan keskittymään vain itseeni ja läheisiini. Pyöriköön maapallo miten lystää ja marssikoon arvoliberaalit minkä asian puolesta hyvänsä, ei kiinnosta. Usko ihmisiin on mennyt.

Alla oleva kommenttiosio on vapaassa käytössä, jonne voi halutessaan kertoa kantansa, haukkua tai olla samoilla linjoilla. En kuitenkaan ala enää asiasta vänkäämään, sillä mun päätäni ei käännä mikään. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.




lauantai 9. elokuuta 2014

Projekti 40 Osa 6 1/8 tavoitteista saavutettu


No niin, nyt ois eka tavoite kahdeksasta takana päin. Vähän lujille otti, mutta hengissä selvisin. Jaa, että mistä on kyse, no tästä P40 tavoilelista

torstai 7. elokuuta 2014

Kesä 2014

Yks päivä kun rymysin mustikkametsässä, keksin hyvän ( hyvä, ainakin omasta mielestäni) tiivistelmän elämästä maaseudulla:

-Kesällä ollaan yötä-päivää ulkona, koko ajan touhaten. Kalastusta, marjastusta, huvipuistoja, aurinkoa, nikkarointia ja vapautta. Talvet murjotetaan uuneja lämmitellen, soffalla Super Marioa pelaillen ja lasketaan päiviä seuraavaan kesään- 

Näin se vaan pääpiirteittäin menee. Mun kesäni alkaa aina maaliskuun lopulla, kun päivä on pidentynyt kunnolla ja loppuu joskus lokakuulla, keleistä riippuen. Kyllä sen pakkasen ja lumen kanssa jotenkin pärjää, mutta se PIMEYS, siihen ei vaan totu. Se on myrkkyä joka hetki.

Päätin jo aikaisin keväällä, että tästä kesästä tulee semmonen hohhailu-kesä. En ajatellut aloittaa mitään remppahommaa tai muutakaan paljon rahaa vievää, sillä kun edelleenkään ei ole millä mällätä. Mutta voi köyhäkin viettää kesää ja nauttia siitä.



Pojat halusivat uusia aseita, ei muuta kun vanhat liimapuu-hyllyköt uusiokäyttöön.

Hiontahommia.

M-16 rynnäkkökiväärit.



Kalastuksesta. Käytiin alkukesästä muutamia kertoja mato-ongella koko porukalla, kuten joka kesä. Lisää kalajuttuja sitten seuraavalla kerralla, kun jaksan blogailla. Onkiin tarttui ahvenia ja särkiä, joista suurimmat ahvenet pääsivät savupönttöön ja paistinpannulle asti.


Jyväskylästä löytyy mukava ja täysin ilmainen puuhapaikka, Viitaniemen liikennepuisto. Siellä saa ajella erilaisilla polkuautoilla ja opetella liikennekäyttäytymistä. Löytyy liikennemerkit ja jopa -valotkin. Kiva paikka, mukavasti saa aikaa kulumaan.


Jännä juttu tossa grillaamisessa. Alkukesästä tulee kärtsättyä kaikenlaista ja miltei päivittäin, mutta sitten siitä vissiin menee joku "uutuuden viehätys" tai jotain. Tästä tulikin mieleen, että sitähän voisi vaikka huomenna grillailla jotain.


Halo-ilmiö auringon ympärillä. Ei vaan saa puhelimella asiallista kuvaa.

Siili kävi vierailemassa pihassa muutaman kerran.
Käytiin koko jengillä ekaa kertaa Paltasen Lohilammella. On vissiin liian lähellä, kun ei oo tullut ennen käytyä. Tai olen mä itestäni joskus käynyt, muttei koko porukalla. Vuokrattiin vene ja ostettiin luvat. Vaikkei koko iltapäivänä kirjot näyttäneet mitään merkkiäkään, oli reissu mukava. Paikka on tosi nätti ja jopa erämaisen tuntuinen, jos kattelee soisen itärannan suuntaan. Jännä, ettei edes vieressä menevä asfalttitie häiritse tunnelmaa.




Heinäkuun puolella alkoivat kanttarellit nousta esiin. Sen verran kerkesin keräämään, että pääsi muutan satsin paistelemaan ja vähän pakkaseenkin, kunnes tuli nämä helteet ja kuivuus, joka kuivatti ja lopulta kadotti kaikki. En edes muista, koska viimeksi on satanut! Varmaan useampi viikko sitten, jos ei nyt yksittäisiä pikku ukkoskuuroja lasketa. Onneksi kesää on vielä piiiitkälti jäljellä ja syksy vasta edessä.


Huvipuistoissa tuli käytyä Saarijärven Puuhapuisto Veijarissa , Nokkakivellä sekä Särkänniemessä.

Nokkakiveltä.
Loimulohi, hiillosperunat & kermaviili-tilli kastike. Sen parempaa kesäruokaa ei ole. Tästä tulikin mieleen, että kesän rosvopaisti on vielä tekemättä.





Särkänniemeen särkänniemeen...
Mustikkasato on täällä päin, tai ainakin omissa mestoissani, sysipaska. Se on niin turhauttavaa touhua yrittää kerätä metästä, jossa on mustikka siellä toinen täällä ja joku parempi puska siellä-täällä. Täytyy toivoa, että ens kesänä ois parempi mustikkavuosi. Väkisin sain raavittua viitisentoista litraa omaan pakkaseen ja yhden, siis vaan yhden ämpärillisen myyntiin. Ostajia ois vaikka kuin, mut ku ei oo mitä myyrä.




Yksi suomen hienoimmista paikoista missä oon käynyt on Fäbodan uimarannat Pietarsaaressa. Kannattaa käydä ihmettelemässä, jos siellä päin kuljette.

D-vitamiinia.





Siinäpä niitä kesätouhuja. Paljon tuli kerrottua ja muisteltua ja paljon jäi vielä kertomatta. Se mikä eniten harmittaa on lapin kultareissun peruuntuminen tältä kesältä. Tähän on syynsä, mutten nyt kirjoita siitä sen enempää. Ei mitään suurta dramatiikkaa, vaan enemmänkin käytännön järjestelyt eivät vaan onnistuneet. Toivottavasti ens kesänä sitten.
Kesä, ihmisen parasta aikaa.

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Kauden avaus Nokisella

Siitä on melkein vuosi aikaa, kun viimeksi oon koskella käynyt. Semmosta se vaan on välillä, ettei syystä tai toisesta tule käytyä. Nyt otin itteeni niskasta kiinni ja ajattelin, että pakko sinne on lähteä, tai sitten viimeistään talvella harmittaa, jos jää väliin koko touhu.

Mato-ongella ollaan perheen kanssa käyty muutamia kertoja ja päästy ihan savupönttöäkin kuumentamaan ja pannulla paistelemaan. Pieniä ahvenia, just ja just semmosia mitä on viittinyt ottaa mukaan, jotain nyt kuitenkin.

Ekana piti käydä kurkkimassa varaston kaapeilla, että missähän mallissa kalavehkeet on. No sieltähän löytyi kaikki tarpeellinen. ONNEKSI on vuosien saatossa tullut tehtyä uistimia reilusti. Valmiita uistimia oli kymmeniä, jos ei satoja ja osittain valmitakin enemmän kuin reilusti.


Tilipäivän kunniaksi maksoin mmm.fi sivujen kautta valtion kalastuksenhoitomaksun sekä lääniluvan. Tämän lisäksi sitten tietysti vielä koskiluvan.


Hyppäsin sitruunaan kuuden aikoihin ja lähdin ajelemaan kohti Nokisenkoskea. Mieli olisi kovasti tehnyt ajella Laukaan suuntaan, Kuusaalle kuhia pyytämään, mutta kun ovat nostaneet luvat niin sikamaisiin hintoihin, niin ei sitten. Titta på här, min wanha plokaus. Muutkin kalastajat ovat karttaneet Kuusaata kiitettävästi. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että tilaa löytyy. Toivottavasti tämä pakottaa hintoja tulevaisuudessa alaspäin. Toivotaan toivotaan, sillä ikävä on.

12h 34€ ja 24h 54€

Saavuin Nokiselle iltaseiskan aikoihin. Jonkin aikaa ehdin heitellä ja tunsin vavassa napakan iskun, ei tärppiä, mutta kuitenkin varma merkki kalasta. Lajista ei mitään hajua, mutta kala kuitenkin, se piristää aina ja lisää uskoa touhuun. Jokunen heitto lisää ja kiinni oli. Tunsi heti, ettei kyseessä ole mikään mörkö, mutta jotain kuitenkin. Affenahan se siellä. Pappia päähän ja takaisin paiskimaan Komiaa. Muutama heitto ja taas oli ahven kiinni, mutta karkuunhan se pääsi rantavedessä.



Jonkin aikaa vielä jatkettuani saman paikan pommitusta käveli rannassa minua kohti mies. Tämä mies esittäytyi luvantarkastajaksi. Luvat oli kunnossa tottakai. Tarkastaja pyysi vielä saada katsoa uistimeni koukut, sillä Nokisella on kalastettava väkäsettömillä-, tai sellaisilla koukuilla joista väkäset on puristettu kasaan. Kaikki ok ja kalastus sai jatkua.


Keli oli sitä samaa paskaa, mitä se nyt koko kesän oli ollut. Reilut kymmenen astetta lämmintä kylmää, tuuli ja vesisade. Sade nyt alkoi vasta puolenyön aikaan, mutta kuitenkin. Kalamiehen kannalta keli ei siis ollut kiva, mutta kerrankin on sellainen kesä, joka on varmasti taimenien mieleen. Liian lämpimät vedet kun ovat taneille myrkkyä ja suut pysyvät kiinni.


Kovin oli hiljaista kalojen suhteen, mutta olihan tuo taas ihan mukavaa touhua pitkästä aikaa. Kiertelin pitkään kosken tuttuja ja hyväksi havaitsemiani ottimestoja, ilman tärppiäkään. Yhtä hiljaista oli ollut myös muilla kalastajilla. Nälkäkin rupesi vaivaamaan puolenyön aikoihin, joten makkaratulille ja termaritsufeelle mars.

Ottipelejä.

Freedom.  
Evästauon jälkeen läksin taas paiskimaan uistinta. Alkoi satamaan. Ajattelin, että nakkelen hetken ja jos ei mitään kuulu, niin kohtahan sitä joutaa kotia fällyjen alle täältä palelemasta. Uittelin Roudari-vaappuani siten kuten usein teen, eli heittämällä virtaan ja antamalla virran viedä vaapun tosi kauas. Sitten tärähti. Vaappua vietiin oikein kunnolla ja joutui oikein väsyttelemään kalaa. Pettymys oli valtava, kun kala näyttäytyi yön pimeydessä ja osoittautuikin 2,5-3 kiloiseksi haueksi. Kh, koskihauki, vihernieriä, ei hirveesti naurata kun tuollainen tulee säikäyttämään. Väkäsettömistä koukuista huolimatta, oli kh onnistunut takertumaan koukkuihin pahasti ja irroittaminen otti oman aikansa. C&r.

Sade yltyi. Päätin, että heittelen vielä hetken ja sitten kotia kohti. Kokeilen kalastella yhtä tuttua kohtaa, ensin vaapulla ja lopuksi violetti-hopea Komialla. Sieltä se sitten tärähti, vaikka olin pommittanut samaa kohtaa ties miten monta kertaa tällä reissulla. 51cm eväleikattu nätti taimen. Oli vähän ristiriitaiset fiilikset vapauttaa tämä. Mutta koska uudet säännöt ja alamittarajat näin velvoittavat, niin irroitus ja pikainen valokuvaus, hapettaminen ja se on moro. Tulihan se taimen sieltä!


Pari heittoa lisää ja samasta kohtaa iski samaiseen uistimeen affen, joten ei tarvinnut tyhjin käsin lähteä kotimatkalle. Mukaan lähti kolme mukavan kokoista ahventa sekä kivoja muistoja.

Kissat haistelemassa.

Savustettuina.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Kymmenessä kesäpäivässä ehtii touhata kaikenlaista

Kesä, ihmisen parasta aikaa.

Tehtiin tossa perheen kanssa kesäsuunnitelmia. Lähtökohta on se, jälleen kerran, että rahatilanne ei ole mikään kummoinen. Mutta ei saa vaipua synkkyyteen, vaan kokeilla keksiä kaikenlaisia mukavia, vähän rahaa polttavia asioita ja touhuja. Mietittiin viime kesää ja muisteltiin, että kesä meni jotenki vaan ohi. Tuli oltua liikaa sisätiloissa tekemättä mitään, tämä kesä päätettin pyhittää kaikenlaiseen ulkoiluun ja luontoon liittyvien asioiden ympärille. Ei se viime kesä nyt ihan penkin alle mennyt. Kalasteltiin, marjastettiin, sienestettiin, käytiin huvipuistoissa ja lapissa huuhtomassa kultaa jne. Mutta joka tapauksessa tästä kesästä otetaan nyt sitten kaikki irti


Mamma ja pojat leipoi sämpylöitä. Parilla eurolla, mitä nyt maitopurkkiin ja jauhoihin meni, sai hirveen kasan sämpylöitä, jotka muuten maistui älyttömän hyville. Pojat tykkää kovastikin, ite pyrin välttelemään, kun maha ei oikein tykkää viljoista, ainakaan isommissa määrin.


 Vaihdettiin chilit ja paprikat maitopurkeista altakasteluruukkuihin. Puskat jäävät sisälle, sillä en oo vieläkään saanut aikaiseksi rakentaa kasvihuonetta. Ehkä ens keväänä sitten, ehkä.




Pesin, putsailin ja rapsuttelin grillin puhtaaksi. Olikin päässyt jo tosi häjyyn kuntoon, mutta kyl se siitä kun aikansa putsaili. Tehtiin kesän ekat vartaat. Oli muuten älyttömän hyviä.


Nuorempi poika sai mieluista puuhaa ja pääsi tuhoamaan vanhan "leikkimökin." Tein tämä joskus vuosia sitten kaiken maailman jämälaudoista ja nyt vaan rupes tuntumaan siltä, että johan toi nyt joutais jo. Tässä olisi sitten hyvä paikka kasvihuoneelle, jos innostuu nikkaroimaan.


Yksi tuttu kun sahuutti lautoja, niin heti piti hyödyntää tilanne. Haettiin 10-15 jätesäkillistä purua, jota sitten leviteltiin kuusiaidoille, marja-aronialle, kukkapuskille jne. Osaan laitettiin vielä wäkevä kerros sanomalehtiä alle.

Marja-aronia.


Kuusiaidan vuosikasvu käynnistynyt.

Korviksia ryöppäyksessä. 2 x 5min. Jonkin verran löydettin ja saatiin pikkusen pakkaseenkin.

Omenapuu kukkii.


Joku norjanargervo =)

Mamman kivikko ja kivikkokasvit terassin edessä.

personalraineri

Puntillakin on käyty ja projekti 40 etenee. Lähinnä töistä johtuen en ole aina päässyt käymään niin usein kuin haluaisin. Montaakaan kertaa ei ole esteenä ollut laiskuus, vaan kyllä poltetta on edelleen. Vaihdoin ohjelmaa yksijakoisesta Golden Sixistä kaksijakoiseen pari viikkoa sitten.

Inhokkikissastani Paska-Jaakkoosta on tullu mun kaveri.
Tilasin Anttilasta parit tommoset riippukeinut, jossa on runko mukana. Meillä kun ei oo pihassa mitään isoja puita tms. mihin kiinnittää. Harvemmin mä mitään ostelen, mutta nyt sain kyllä rahoille vastinetta. On muuten tosi kiva maatamöllötellä, ainakin vielä kun ei oo hyttysiä pahemmin.

Isoveljeä on vaikea saada kuviin ja touhuihin. Ymmärtäähän sen, ettei välttämättä sahanpurut ja sienet kiinnosta =)



Haettiin iso läjä sahapintoja tuossa jokin aika sitten. Silloin jo arvelin, etten malta sahata kaikkia polttopuiksi, vaan askartelen niistä jotain. Tein parit tommoset arkut/kaukalot/astiat, joihin istutimme herneitä. Aikaa meni varmaan varttitunti ja jälki oli sitten sen mukainen.


Hyvin muuttunut naamassa färi, kun on ollut pihalla.



Kesän ekat savustukset. Pönttö oli rengaspolttimen päällä, kun yhtäkkiä viiden minuutin savustelujen jälkeen kaasu otti ja loppui. Äkkiä ettimään pientä klapia ja silppua ja pienet tulet grilliin, pönttö tulille ja homma jatkui. Savustelin yhen kirjopossun fileen sekä testimielessä muutamat pakaste-sein fileet. Ei yhtään hullumman makusia tommoset savuseit.





Hetki ennnen tuhoa? Pahalta näytti, muttei tullutkaan päälle vaan kiersi sivummalle.
Yks yö töissä tuli vaan jostain kummasta mieleen nokkonen. En tiä miks, mutta väliäkö sillä. Googlettelin sitten asiaa ja selvisi että nokkonenhan on oikeaa superfuudia. Siinä on ravintoaineet kohillaan ja sitä voi käyttää vaikka mihin. Wikipedia & Arktiset aromit Ja ei kun keräämään.






Ryöppäsin muutaman desin ja laitoin loput kuivamaan saunaan ja keittiöön. Eilen iltapäivällä laitoin kuivamaan ja tänä aamuna osa oli jo rapsakan kuivia. Piti heti kokeilla, kun jonkun blogissa oli yksinkertainen tee-ohje. Teelusikallinen jauhettua nokkosta ja kuumaa vettä päälle ja 10min haudutus. Just tätä tässä kirjoitellassani maistelen tuota lientä. Ihan hyvää, oikeesti. Pikkusen sokeria sekaan makua antamaan.Varmaan kiva juoda talvipakkasilla, mutta ei talvesta sen enempää, nyt on kesä. Täytyy varmaan kerätä lähipäivinä lisää, sillä nuoret kevätnokkoset on lukemani mukaan parhaita.



Ryöppäysen jälkeen tein sitten eilen vielä evästä mm-finaalia varten, nimittäin nokkoslettuja. En tiedä oliko nokkosen ansiota, vai kenties punasen maidon, mutta olivat muuten hyviä!




Tulipahan vaan mieleen, kun tässä kirjoittelin kukkasista, yrteistä ja vaikka mistä..Ei en ole vihreä, ituhippi tai puppelipoika =)