lauantai 12. tammikuuta 2013

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 21 Ekat unet

Eilen tuskailin, kun piti mennä taas nukkumaan, että jaksaa valvoa töissä. Noi iltapäiväunet on kyllä välillä tosi inhottavia. Päikkärit on pop, mutta kun tarkoituksella menee nukkumaan ja tietää että on pakko nukahtaa ja nukkua, niin se hauskuus loppuu siihen.

Pidin pikkupojille taas kovan saarnan UKK-menetelmää (Uhkaus, Kiristys ja Katteettomat lupaukset)  hyväksi käyttäen. Oli taas aika vahva fengsui, että nukkumisesta ei kyllä tule mitään. Yleensä nukun kyllä ihan mukavasti, mutta näiden pakollisten yövuoroa edeltävien aikana herään kyllä pienimpiin risauksiin ja rasauksiinkin. Ja voi kun olisivatkin vain tuommosia pieniä ääniä. Liian usein herään lasten leikkeihin, veljesrakkaudesta johtuviin kahinoinin, wc-pöntön ja kaapinovien paukahduksiin jne jne. Eihän ne jannut sitä tahallaan tee, muistamattomuuttaan ja ymmärtämättömyyttään, (kai?)

No, sainpas sitten yhtäkkiä idean, että hei, mullahan on möksis! Ei muuta kun patjaa ja peittoja kattelemaan ja saman tien toteuttamaan suunnitelmaa. Mökälässä oli kaikki kuusi lämpöastetta, kun lakaisin enimmät roskat pois lastulevyjen päältä ja heitin patjan lattialle. Valot pois patteri täysille, pipo päähän ja kahden peiton alle ajattelemaan synkkiä ajatuksia ja itkemään itsensä uneen.

Oli aika jännä fiilis. Ajattelin, että jos tästä ei tule mitään, niin käytän varasuunnitelmaa ja lähden maitojunalla kotiin. Lämminhän siellä fällyjen alla oli. Ainoastaan päähän ja niskaan tuo +6 tuntui vähän viileältä. Niin vaan vierähti makoisasti 3,5 tuntia untenmailla. Ihminenhän nukkuu paremmin viileässä, kuin kuumassa. Vauvatkin nukutetaan pakkasilla lastenvaunuissa, kunhan on vaan kunnolla topattu päälle. Herätessäni lämpömittari oli noussut jo huimaan +8 asteeseen. Ulkolämpotila oli -10, joten mielummin möksälässä, kuin taivasalla. Mamma ja pojatkin olivat tyytyväisiä, kun olivat saaneet touhata tuvassa mitä lystää. On muuten hienoa olla nyt yövuorossa, kun on kunnon unet alla. Tästä on hyvä jatkaa.