tiistai 5. helmikuuta 2013

Taidetta myytävänä!

Välillä vähän erilainen plokaus. Ajattelin tässä jeesata ja markkinoida serkkupoikaani, joka on taiteilijan uransa alussa. Tai alussa ja alussa, enhän mä ole mikään sanomaan, etenkin kun jälki on noin komiaa. No kuiteskin, jos joku haluaa ikuistaa jonkin kuvansa, itselleen, lahjaksi tms. niin tarttukaa nyt ihmeessä tilaisuuteen ja ostakaa taidetta jossa hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohillaan.

Persoonallinen lahja 50-v kekkereihin, konjakkipullon sijaan ja voihan hääparillekin ostaa muutakin kuin sauvasekoittimen....


















Tämä kuva koristaa olohuoneemme seinää. Kissimme, joka kuoli viime syksynä.




Mikäli kiinnostuit enemmänkin, niin tuolta KLIK löytyy taiteilijan facebook- sivut joiden kautta löytyy lisää kuvia ja yhteystietoja. Lisätietoja saa myös minun kauttani, tuosta alla olevan kommentiosuuden tai s-postini lastunen@gmail.com kautta.

perjantai 1. helmikuuta 2013

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 24 Rahat o kaikki.

Kun Pohojammaalla sattuu jollakin loppumaan rahat, niin silloon ei sanota, että rahat loppu, vaan Rahat o kaikki. Niinhän siinä kävi, kun tuli sitten ostettua suurin osa materiaaleista piikkiin. Se on niin heleppoa, paa sinne lapulle vaan. Joskus ennenkin mennyt samaan ansaan. Tyhmä mikä tyhmä. Yhen lapun sain jo makseltua ja toinen vielä odottelis. No, ei kai siinä oo kun maksella pois, sit kun saa rahaa. Joskus. Jostain. Aikusena?

No oon kuiteskin vähä yrittänyt rakennella sen minkä pystyy ilman hilloo. Se on muuten kans jännä juttu, kun illalla painaa sipulin tyynyyn, niin johan tulee kaikkia ideoita mieleen. Yks ilta tärähti mieleen sitten, että miksi mä laitoin noihin viisteisiin puut niin hölmösti kuin viime plokauksessa surkuttelinkin klik . No vaakaanhan ne pitää laittaa, tollo!



Nyt ois sitten varastonpuolen katto pintalevyjä vaille valmis. Edelleenkin pohdinnassa ois, että laittaisko ihan vaan kovalevyn vai gyprocin, toisaalta tossa vieressä ois Halltexin tehdas, josta saa jotain kakkoslaatua.

Nyt tää rakentelu on muuten hidastunut reilusti. Ei pelkästään siksi, ettei ole hilloo, vaan koska tuolla on vaan hienoa ollamöllöttää, istua ja ihmetellä, kuunnella Radio Suomesta Luontoiltaa tai ihan vaan mököttää.


Ja eiku vaakakoolaamaan. Kerrankin rakentaminen oli semmosta, että naps paikalleen vaan, ku oli ite tehnyt "pohjat" kunnolla. Tohon päälle tulee sitten gyprocit ja se on sitten siinä. Tuskin edes paklaan tai maalailen, koska tämä on edelleenkin varasto, ei mikään sviitti. Toisesta puolesta, varsinaisesta möksälästä, tuleekin sitten niin komia, notta saas nähä miten siellä viittii edes mököttää.


Tullut nukuttua tuolla aika useinkin ja tulee nukuttua myös lähiaikoina, joten oli aika hankkia oikeen sänky. Eipä tiennyt mamman vanha vesisängynrunko, minne vielä joutuu. Oli se vähän toista nukkua sängyssä, kuin lattiantasolla.

Toinen hyvä juttu on se, mökissä rupee tarkenemaan kunnolla. Samalla kun tuossa rakentelin, niin pikkupoika makoili sängyllä ja katteli Juutuupista videoita kissin kehrätessä vieressä. Ei tarvi enää olla eskimovaatteissa purun ja paskan seassa.



Jos on jotain hyvää, niin vastapainoksi pitää tietty olla jotain huonoakin. Kärpäset mokomat ottivat ja heräilivät purujen sisältä talviuniltaan. Kissi hoiteli pari ja mä loput. Kissi söi, mä tyydyin vaan tappamiseen.


Tuli tänäänkin taas vedettyä parin tunnin päikkärit, että jaksaa täällä yövuorossa raataa valvoa. Vaikka monet varmasti luulevatkin että verhot ovat IKEAn kevään mallistosta, niin eivät muuten ole. Ihan ite leikkasin höyrynsulkupaperista ja napsuttelin nitojalla kiinni. Niin ja lämpötiloista. Kävin laittamassa takan tulille, puoliteholle, pari tuntia ennen päikkäreitä ja mittari näytti +17, ulkolämpötilan ollessa nollan tuntumassa.