perjantai 1. kesäkuuta 2012

Korvasieni (Gyromitra esculenta)

Viime syksynä innostuin suppiksista, eli suppilovahveroista, joita onkin syöty sitten koko talvi ja kevät. Tänä keväänä olikin sitten minulle uuden tuttavuudenvuoro eli korvasienen. Korvasieniä en ennen tätä kevättä ole nähnyt kuin oppaissa ja kuullut tarinoita sen myrkyllisyydestä. No, ei siinä auttanut kuin googletella asiaa ja kysellä kaverilta facebookissa, kiitti vaan A-S hyvistä vinkeistä.



Monet ohjeet neuvovat etsimään korviksia 2-3 vuotta vanhoilta mänty tai kuusi hakkuuaukeilta, mettäkoneen jäljiltä jne. missä vaan maa on hiekkaista ja maanpinta rikkoontunut. Aika monta aukkoa sai kierrellä ja monta monta nollareissua tehtyä. Tuttua koskilastuksesta.



Aikansa kun sitkeästi vaan etsi niin pääsin jyvälle asiasta. Olin etsinyt turhan uusista hakkuista. Paremmat saaliit löytyivät sellaisesta maastosta, jossa heinä ja vadelmapuskat olivat jo vallanneet alueen. Useat sienet löytyivät vanhoista laikutuskohdista, tai paikoista, joista kannot oli nostettu pois. Tälläisten monttujen reunoja kun katteli, niin joskus onnisti.


Arvelinkin, että tässä on vähän sama idea kuin suppistenkin kanssa. Sitä pitää vaan mennä ja rymytä ja saada aikaan se ahaa-elämys. Ei oikein auta vaikka kuinka kooklettaa, se pitää tajuta ihan ite.


Paikoitellen sienet olivat kyllä aika mestareita piiloutumaan. En tiedä miten sattuivatkin silmät näkemään tuon maitohorsman taakse, mutta sieltä se vaan löytyi.

Piilossa.

Vähän jo näkyy.

Siellähän se, Gyromitra esculenta.

Vaikka sieniä löytyikin vain harvakseltaan, korvasi niiden suuri koko taas tilannetta. Sienet olivat niin suuria, ettei niitä tarvinnut löytää montaakaan, niin oli litra jos toinenkin saalista. Kokonaissaalis on tähän päivään mennessä noin 6-7litraa. Osa on syöty ja osa keittämisen jälkeen kuivattu kuivurilla. Osa oottelee vielä metässä.

 

Eri tietolähteiden mukaan sieniä olisi keitettävä väljässä vedessä 2-3 krt 5-10min. Koska sieni on tappavan myrkyllinen, touhailen näiden kanssa ekaa kertaa ja taloudessamme asuu pari pientä "kupariseppää" keittelin varmuuden vuoksi 3x10min ja huuhtelut keittokertojen välissä.


Meidän perheen mielestä sienet ovat parhaimmillaan ihan vaan paistamalla ne pannulla. Eka miedolla lämmöllä enimmät nesteet pois ja sitten oikeeta voita ja reilu ripaus suolaa. Olihan noi ihan hyviä, vaikka maku laimeni ehkä tuon maksimaalisen keittelyn seurauksena. Eivät kylläkään pärjää maussa kanttiksille, mutta todella hyvän ja aromikkaan makuisia.

Tein sienistä myös kastikkeen. Pari kourallista korvasieniä, pari purkkia oikeaa kermaa ja muuten ihan perus ruskeakastikemeiningillä. Sinne kun heitti ite tehtyjä lihapullia tekeytymään, niin maailman murheet unohtui taas hetkeksi.



Mustikka sadostakin näyttäisi tulevan paikoin erinomainen, jos ei sitten halla vie. Mittari on nimittäin käynyt pari kertaa pakkasen puolella pienen hetken öisin.

Ps. Täällähän käy vissiin muitakin lueskelemassa juttujani kuin minä ja äitimuori, kun kerran 10000 kävijän määräkin on ylittynyt.

LISÄYS

Perjaina löytyikin sitten oiken huippu mesta jossa oli ihan järjettömän kokoisia sieniä. Löysin paikasta noin 15 korvista puolessa tunnissa, jotka täyttivätkin sitten koko ämpärin!