sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Puolukkametässä.

1h 40min.
En ole mies, vaan marjanpoimija. Olen pikkutytöstä lähtien tykännyt ihan hirveesti luonnossa liikkumisesta, kalastuksesta ja marjastuksesta. Sienestys on jäänyt vähemmälle, lähinnä kantarellien ja rouskujen satunnaiseen keräilyyn.

Marjastukseen liittyy monia mukavia muistoja aina lapsuudesta asti. Muistan, miten edesmennyt mummoni aina perkasi ulkona pihakeinussa keräämiämme marjoja ja oli aina iloinen kun pikkupojat tuli metästä isompi tai pienempi astia täynnä luonnonantimia.

Mustikan kerääminen käsin on ihan tolkuttoman hidasta puuhaa ja hyttysetkin yleensä ovat vielä kiusana. Yleensä kerään koneella, mutta se siivoaminen onkin sitten syvältä. Koneella kerätessä osa mustikoista murskaantuu ja perkaaminen on ihan hirveetä. Mustikkaa ei tulekaan poimittua kuin korkeintaan ämpäri tai kaksi. 

Ykkösmarjani onkin puolukka. Sen kerääminen on oikein nautinto. Hyttysiä ei näy ja metsä on mukavan syksyisen raikas. Hyvälle paikalle osuessa koneellinen täyttyy minuutissa ja ämpäri alle puolessa tunnissa. En ole mikään hirveä puolukkahillon ystävä, vaan valmistamme 95% puolukoistamme mehuksi. Ohje löytyy täältä: http://www.vaasalaisia.info/index.php?/archives/294-Jaakkoon-puolukkajuoma.html. Aivan järjettömän hyvää janojuomaa jonka säilömme muovipulloihin ja pakastamme. Sitä tulee sitten juotua pitkin talvea, todella raikasta ja kaikinpuolin hyvää. Pieni osa mehuista käytetään sitten vispipuuron valmistamiseen.



Mulla on näin paljon, paljo sulla o?
No nyt on taas se aika vuodesta jolloin puolukka alkaa kypsymään. Ei muuta kun eväsvoileivät reppuun ja menoksi. Maalla asumisen etuihin kuuluu mm. se että marjapaikat löytyvät ihan vierestä, muutaman sadan metrin päästä. Ei mene rahaa bensoihin ja voi kun ämpärit on täynnä tai pikkupojat väsähtää on kotiinlähtö helppoa. Nyt minun vuoroni jatkaa sitä kulttuuriperinnettä lapsillemme, mistä itekin on saanut pikkutyttönä nauttia. 
Mikähän siinä on, kun leivät maistuvat aina luonnossa paljon paremmalta , kuin kotona?






Metsässä kulkiessamme oli isojakin alueita missä ei ollut marjan marjaa. Sitten oli jonkin verran semmosta lääniä, missä oli puolukkaa sen verran että keräämisen mielekkyys oli vähän niin ja näin. Ohitimmekin tämmöset paikat suosiolla ja marssimme pellonreunaan, jonne aurinko oli päässyt paistamaan oikein kunnolla. Sieltä löytyikin oikein kuningaspaikat. Puolukkaa joka paikka ihan täynnä. Piti oikein varoa minne astui ja yrittää kerätä mahollisimman tarkasti aina yksi kohta, ennen kuin siirtyi taas metrin eteenpäin.

Kuningaspaikka.
Ojan reunat olivatkin sitten oikein megakuningaspaikkoja ja niistä oli mukava poimia kun sai kerätä selkä suorana. Pikkujannutkin oikein innostuivat keräämään. Välillä nimittäin iski motivaatiopula ja kivet ja kepit kiinnostivat enemmän kuin puolukat. Ymmärtäähän tuon, lapsia kun ovat.




Kolmen parin tunnin reissun jälkeen saaviin oli kertynyt noin 70 litraan puhdasta marjaa.



Tänään tuli kävästyä aamupäivällä pikanen tunnin, puolentoista reissu. Pidempäänkin olisi viihtynyt mutta kun koneesta irtosi kahva, taas! Jo toinen kone kahteen päivään. Saattaa johtua siitä, että keruutyylini on aikalailla repivä. Täytyy porata reijät laittaa jotkut pultit tai popniitit, niin pääsee huomenissa jatkamaan marjastusta.

Saalis ja rikkoontunut kone.

Naps, poikki, rikki, paskana.
MYYTÄVÄNÄ!
PUHDASTA KOTIMAISTA PUHDISTETTUA PUOLUKKAA.
HANKASALMEN SEUDULLE 20€/ÄMPÄRI, KOTIINKULJETETTUNA!
Kauemmaksikin onnistuu, mikäli hinnasta sovitaan.