perjantai 18. marraskuuta 2011

Kalanpussaajat ja mittakalamies rauhoitusreissulla OSA I





Ituhippiäinen, Jaakoppi, pussailee.
Reissun emäntä, Kupariseppä, pussailee.
Etelänpelle, A-S, ei pussaile, se vaan onkii mittakaloja.

Semmosta. Pieni pelleily kuuluu aina reissuun. Jos nyt oikeesti joku rupee kaloja pussailemaan, niin haloo! Eli nyt sitten yritän muistella kuka sai ja mitä, millä uistimella ja muuta mukavaa. Voin sitten palata näihin mukaviin muistoihin aina uudestaan.

Homma alkas silleen, että kalakaverini A-S otti yteyksiä Etelä-Suomesta jo pari kuukautta sitten ja kyseli meinasinko rauhotusreissua järkätä tänä vuonna. Olen käynyt aina 16 ja 17.11 koskilla noin kymmenen vuoden ajan ja reissuja järkänyt ehkäpä viitenä viime vuonna. Ensin oli vaikeuksia saada soviteltua aikatauluja, sillä perheeseeni kuuluu myös emo ja ja pari pikkupoikaa. Heti kun lapsille löytyi hoitaja jne. lyötiin homma lukkoon. A-S ajelikin meillepäin jo tiistai iltana ja toinen kaveri, Jaakoppi, lähti ajelemaan keskiviikon vastaisena yönä. Treffasimme sitten aamu kuudelta erään huoltoaseman pihassa ja jatkoimme matkaa yhdellä autolla.

Molemmat jätkät olivat entuudestaan tuttuja nettimaailmasta sekä parilta koskireissulta. Automatkalla oli hyvä vaihtaa kuulumisia ja tehdä sotasuunnitelmaa taimenien suhteen. Kertasin jätkille vielä paikan säännöt, alamitat ja kerroin hyväksi kokemiani ottipaikkoja ja -värejä. Näköjään ihan turhaan viisastelin, sillä kyllä nämä pojat homman osasivat, oikein nöyryyttivät kuparisepän...


Jaakoppi ja 35cm harjus liitsillä.
A-S:n aamun eka, muistaakseni
Aamu sujui käsikirjoituksen mukaan. Eka kamat kasaan ja vaatetta päälle. Säkkipimeässä rantaan ja ei kun virpomaan. Käsikirjoituksen mukaan siksi, että tyhjäähän sitä sai tuttuun tapaan pyytää kunnes päivä hieman valkeni. Ja siitä alkoikin sellainen ilotulitus, etten ole koskaan nähnyt. Pienessä hetkessä Jaakoppi narrasi liitsillään yllätys avauskalan, harjuksen. Tämän jälkeen (muistaakseni) Jaakoppi siirtyi hieman alemmas ja pari heittoa; kiinni ja irti. Muutama heitto lisää ja 35 taimenhan se sieltä nousi. Seuraavaksi A-S sai myös samanlaisen n.35 cm taimenen ja sitten oli minun vuoro. Samanlainen alamittanen tuli piristämään minun aamuani.
Aamun avaus Häjyy-lusikalla.
Joka jätkällä kala. Vaikka olivatkin alamittaisia, niin hymy oli jo herkässä ja reissu pelastettu. Mutta eihän se suinkaan tähän loppunut vaan tästä se oikeastaan vasta alkoi. Ei ollut montaa heittoa, etti jollain olisi ollut jotain tapahtumaa. Tärppi, seurio, kopautus, karkuutus tai haaviin asti. Hajaannuimme ympäri koskea ja seurailin kun jätkät vähän väliä irroittelivat taimenia vapauteen. Pyörittelin päätäni ja ihmettelin, mutta myös samalla nautin näkemästäni. Reissun järjestäjänä sitä on kuitenkin jonkin näköisessä vastuussa ja paineessa. Kalojahan ei voi koskaa luvata tulevan, mutta sen verran kovan lupauksen annoin pojille, että jos ei tuolta tule kalaa, niin.. No joo antaa olla, ne on niitä poikien juttuja.
A-S:n mitallinen.

Kaloja tuli aina puolillepäivin asti tasaiseen tahtiin, muttei kuitenkaan tasaisesti. Jaakoppi nöyryytti "opasta" 15 taimenellaan ja yhdellä harjuksellaan. A-S kesytti 11, ja harjuksen. Ite jäin "vain" kuuteen. Vain siksi, että etenkin kesällä 6 kappaletta ei ole vain, vaan ainakin omalla mittarillani mukava määrä. Jos nyt jotain pitää harmitella, niin mainostitin vielä automatkalla jätkille, että olen elämäni aikana saanut täältä vain yhden alamittaisen. Niinpä, Murphyn laki tai joku semmonen iski tietenkin ja 90% kaloistamme oli 35-39 senttisiä. Se ei kuitenkaan masentanut vaan 32 taimenta & 2 harjusta oli semmonen määrä jonka tulen muistamaan pitkään.

Kupariseppä koskikalassa.

















Tämä A-S onkin semmonen ihmemies notta! Täytyy kyllä antaa jätkälle isoa rispektii omistautuneisuudesta kalastukseen. Jätkä on vasta parikymppinen, mutta saanut enemmän haukia ja ahvenia kuin moni mies ikänään. Ja isoja ovat "Salonhurjan" kalat olleetkin, kilosia ahvenia ja monikilosia haukia. Paljon ja usein.

Nykyään on olemassa monenlaisia kalastajia. ( Ja tämä ei sitten ole osoitettu ketään kohtaan henk.koht.)

Nettikalastelija. Sellainen kalamies joka tietää kalastuksesta lähes kaiken. Ostaa ja tilailee jatkuvasti uusia vapoja, keloja, siimoja ja uistimia, mutta ei koskaan käy kalassa. 

Jokupäiväkalastelija. -Vois jokupäivä mennä sinne tai tuonne koskelle. - Taidan jokupäivä lähteä lapin erämaihin harjusta kalastelemaan. -Jokupäivä pitäis käydä oikein merellä yrittämässä metrareita. Nii-in, mutta koskakohan se jokupäivä oiken tulee?

Kyllä ennenwanhaan, muttei nykyään kalastelija. Kalastelija, joka kertoo juttuja, miten ennenwanhaan tuli kalaa sieltä ja täältä ja ISOJA. Nykyään ei tule enää mistään mitään ja jos tulee, niin nekin ovat pieniä. Kyllä niitä isoja on siellä vieläkin, mutta sitä pitää lähteä kalalle. Ei ne kalat sinne takkatulen ääreen tule.


Marraskuista koskea.


Kupariseppä koskikalassa.
A-S vaihteeksi irroittelupuuhissa.


Nätti, mutta pieni. Ymmärsi hyvin ottivärin päälle.
Mä kuristan sut!
Valkosella liitsillä.


Tässä rupee olemaan jo muodot kohdallaan. Muistaakseni tasan 40cm.



Yhteenvetona täytyy todeta, että hieno oli päivä. Oikeestaan ihan älytön. Pari kaveriakin soitteli ja kyseli: Onko tullu mitään? Oli pakko vastata, että: Aika vaikee päivä on ollut. Taimenet on jostain syystä laittaneet suut kiinni ja syönti on heikko. Vain 32 taimenta ja 2 harjusta, toivottavasti huomenna olis paremmin syönnillään.

Ainut mikä oikein harmitti, niin nyt kalat olivat kieltämättä pääasiassa melko laihoja talvikkoja. Siitä ei pääse mihinkään, mutten anna sen laskea reissumme arvoa.

Yks hauska juttu vielä:

Emäntä oli ihmetellyt, kun meidän 4-vuotias jätkä oli syönyt aamupalaksi kaksi pussillista nuudeleita ja kolme palaa pitsaa ( Kyllä, ravitseva ja terveellinen kasvavan lapsen aamiainen) ja valittanut hetken päästä taas nälkäänsä? Emo oli sitten kysynyt, että miten sulla taas voi olla nälkä, kun olet justiin syönyt? Ja neljäwee tähän: - No kun mä haluan kasvaa äkkiä isoksi, että pääsen isin kanssa koskikalaan!



Osa II valmistuu aikanaan, silloin olemmekin Kuusaan kouhujen äärellä ja Kupariseppä nöyryyttää etelänpellejä...

EDIT: Jaakoppi soitteli aamulla ( 20.11) ja oli sitten ollut vähän virpomassa! KLIK!!