maanantai 9. tammikuuta 2012

IRTI !!! ( Tammikuinen koskikalastusreissu)

 Tämä eka kuva ei liity millään tavalla tämänpäiväiseen reissuun, mutta päätin laittaa sen tänne plokiin, kun oli niin komia kuva. Tai liittyy tämä sen verran, että eilen ulkoillessamme päätin että huomenna menen koskelle. Ilmatieteenlaitos arpoi -13astetta ja pilvistä. Ei mikään ihanteellinen kalakeli. Odotettavissa oli vaparenkaiden jäätymistä ja siimasotkuja. Odotukset eivät myöskään olleet sen kummosemman kalojen suhteen. Lähtökohta ja tavoite olikin se että pääsisi hetkeksi irti tästä arjesta, muutama tunti laillista huumetta.

Olin rannassa vasta kymmentä minuuttia yli kymmenen. Eli juurikin happyhour-aikaan. Auton pakkasmittari näyttikin vain -8. Jostain syystä ilmatieteen laitos arpoo jatkuvasti n.30-50% liian kovia pakkasia, mutta tämä ei kyllä haitannut, päinvastoin. 

Rannat olivat yllättävän laajalti jään peitossa, ottaen huomioon leudon alkutalven. Parhaat talviottipaikat olivat siis ulottumattomissa. Yritin kyllä heitellä jäiden yli ja odottaa, että virta kuljettaisi uistinta silleen, että saisin kelattua sen niin ettei se tarttuisi jäähän. Olipahan taas kikkailua. Yritystä oli, muttei se tuottanut tulosta. Vaihtelin tällä kertaa uistimia melko tiuhaan tahtiin; liitsejä, lusikoita ja vaappuja, ei mitään. Ainoat tapahtumat olivat, kun uistimet olivat jatkuvasti pohjassa. Osa jäi sinne ja osan sain irti. Tappioita tuli kyllä rumasti. 

Kiertelin jokaisen hyväksi tunteman paikan pariin kertaan, ei tärpin tärppiä. Olin pukeutunut niin, ettei kylmä pääsisi pilaamaan päivääni. Siitä huolimatta varpaat meinasivat jäätyä. Samoin sormet. Neopreenihanskojen kanssa ei palellut, mutta niiden kanssa heittely on vähän niin ja noin.

Vaihdoin uistimesta ja väristä toiseen. Piiskasin koskenniskaa ja kulunutta sananpartta lainatakseni, taimen iski kiinni punahopeaan Häjyy-lusikkaan sen pudottua veteen, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Alkoi väsytys. Kelatako ylös vai "taluttelenko" alaspäin ja haavitsen sieltä? Muutaman kammenpyöräytyksen jälkeen se tapahtui: IRTI !!!......................................
............
..........
........
......
....
...
..
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Ei, kala ei päässyt irti vaan minä! Ei painaneet arjen murheet ei. Ei sellaiset käy mielessäkään, sinä pienenä hetkenä kun on päässyt IRTI tästä maailmasta. Jokainen kalamies tajuaa tasan tarkaan mistä puhun. 



Tunsin heti, ettei kyseessä ollut mikään kummoinen vastapeluri. Näin kalan jo kaukaa ja arvelin alamittaiseksi taimenksi tai harjukseksi. Oli niin kiiltävän-hopeisen näköinen. Sain lyhyehkön väsyttelyn jälkeen kalan jalkojen juureen ja nostin sen rannalle suoraan siimasta. Oli muuten nätti kala, ihan järjettömän nätti. Pienihän se oli ja olisi päässyt vapauteen, mikäli olisi ollut laiha & tumma lötkö, sellainen minkä moni "nettikalastelija tietää sen olevan". Ihastelin taimenen kauneutta ja kirkkautta samalla kun mittasin sen vavassa olevien merkkien avulla. Se oli tasan 40 senttiä. Ei edes puolta senttiä alle tai yli, se oli tasan. Pikainen päätös ja pappia päähän. On se nätti, on se!


 Kylmyys alkoi ottaa otettaan ja muutenkin nyt oli hyvä hetki pitää evästauko. Auto käyntiin, penkinlämmitin päälle ja kanamuna-metukka-ruisleipää ja termarikaffia naamariin. Vaihdoin samalla toisen puolan, sillä pohjaan jääneet uistimet olivat samalla haukanneet aika pitkän pätkän siimaa pois. Toisella puolella oli kuitusiimaa, mutta kyllä senkin kanssa just ja just pärjäsi. Vaparenkaat vain jäätyivät noin puolet nopeammin. 

Muita tapahtumia ei sitten ollutkaan sitkeästä yrityksestä huolimatta, mutta olin tyytyväinen. Koskikara hyppeli kiveltä toiselle, mutta kuitenkin niin kaukana, ettei tavallisella kameralla olisi saanut järkevää kuvaa, joten jätin kuvaamatta.

Laiha, tumma ja vaalealihainen lötkö odottelee tällähetkellä jääkaapissa uuniin menoa. Koska tommoset talvikot on niin mauttomia, niin laitoin merisuolaa ja ruohosipulia antamaan makua. =)


Pannaas ny toinen kuva vielä, ku oli niin komianfärinen kaunotar.