keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Tee-se-itse-Kebab

 Bongasin tämän ohjeen joskus vuosia sitten jostain foorumilta. Olen tehnyt tätä herkkua arviolta kymmenisen kertaa ja se on maistunut aina niin itselle kuin lapsille. Myös vieraille olen tätä tarjonnut ja hyvin on uponnut. Lähes poikkeuksetta ovat vielä pyytäneet ohjeenkin, notta saavat itekin leipoa. Kebabeja on varmasti vaikka minkälaisia, enkä tiedä mikä on "aito ja oikea kebab", vai onko sellaista edes olemassakaan. Tämä ohje on yksi versio, jota kehtaan kutsua kebabiksi. Oikeastaan tämä on ihan järjettömän hyvää! Kun luet ohjeen, todennäköisesti epäilet, että tuosta tulee jotain jauhelihamurekkeen tapaista settiä, eikä mitään kebabia. Mutta siinäpähän epäilet, kokeile ja ylläty.

1. Tarvikkeet: -2kg naudan paistijauhelihaa -90g pussi Aromat-suolaa -0,5dl mustapippurirouhetta




2. Sekoita Aromat ja mustapippurirouhe. Puoli desiä mustapippuria saattaa hirvittää, mutta se siippuu vähän mistä tykkää. Itse olen nykyään laittanut pikkusen alle puoli dl.


3. Kaikki varmaan tietää, että jauheliha näyttää yleensä suunnilleen tältä:


4. Pura kaikki patoumat ja aggressiot jauhelihaan, niin että se näyttää tältä: Itse en omista monitoimikonetta tms. joten olen ottanut jauhelihaa aina kourallisen kerrallaan ja puristellut sitä kourassa niin, että sitä tursuaa sormien väleistä, samalla lisäten mausteseosta mukaan. Tämä homma on hyvä tehdä useampaan kertaan, ehkäpä noin 3-4 kertaa. Ideana on rikkoa jauhelihan rakenne, niin että se näyttää epämääreiseltä mössöltä, tahnalta.


5. ( Ei valitettavasti löynynyt kuvaa tästä vaiheesta.) Muotoile taikinasta murekemainen pötkö, mutta pidempi ja ohuempi. Olen nykyään kehitellyt hommaa silleen, että jaan taikinan kahtia ja teen siitä kaksi kilon pökälettä. Kypsyy sitten varmasti myös sisältä kunnolla ja tätä myös suosittelen muille. Ideana on saada pötköstä mahdollisimman tiivis ja napakka ja puristella siitä kaikki ilmat pois. Taikinapötkö kääritään folioon. Olen laittanut kaksi kerrosta, toinen pitkittäin ja toinen poikittain.

6. Kebab uuniin keskitasolle 4 tuntia ja 100 astetta. Olen pitänyt ekan tunnin n.150 ja kolme seuraavaa n.100-120 asteessa, johtuen siitä ettei meidän uuni ole mikään 2010-luvun versio. Neljän tunnin jälkeen pitäis näyttää suunnilleen tältä: ( Varaudu uunipellin pesuun rasvan vuoksi)


7. Avaa folio ja kaada rasva jonnekin. Varmaan joku vanha maitopurkki tms. on ihan jees, niin ei mene viemärit tukkoon. Se olis sitten siinä. Jos haluaa hifistellä, jota myös suosittelen, niin laita uunista ylävastukset päälle ja käytä kebabtankoa hetki ylätasolla = vähän niinku "oikeakin kebab" pyörii siinä vastuksien välissä. Tämä toimenpide kuivattaa ja antaa mukavasti väriä pintaan.


8. Veistele terävällä puukolla slaideja, ite käytän fileerausvaistä. Ja eiku syömään. Lisukkeeksi riisiä, ransuja, rehuja tms.


9. Kannattaa veistellä lopuksi koko loppu pötkö ja pussittaa sopiviin annospusseihin ja pakastaa. Hyvä sitten lämmitellä paistipannulla tai mikrossa ja syödä semmosenaan tai lisäillä vaikka hampurilaisten tai pita-leivän väliin.

10. Jos, et tällä yksinkertaisella ja kuvilla varustetulla ohjeella onnistu, niin... en tiä. Hanki vaikka elämä.

Kastike: -Purkki kermaviiliä tai karvanaamajugurttia -Valkosipulia oman maun mukaan puristettuna tai valmista settiä esim. valkoliekki -Puolikkaan limen mehu -Basilikaa -Ripaus suolaa.

Jos nyt joku innostuu kokeilemaan, niin kertokaa ihmeessä kokemuksista tai kysykää jos jotain jäi epäselväksi. Naudanpaistijauhelihan voi korvata myös kuulemma esim. hirvenlihalla. Voisi olla mielenkiintoista kokeilla myös sotkea joukkoon lampaanlihaa.

maanantai 9. tammikuuta 2012

IRTI !!! ( Tammikuinen koskikalastusreissu)

 Tämä eka kuva ei liity millään tavalla tämänpäiväiseen reissuun, mutta päätin laittaa sen tänne plokiin, kun oli niin komia kuva. Tai liittyy tämä sen verran, että eilen ulkoillessamme päätin että huomenna menen koskelle. Ilmatieteenlaitos arpoi -13astetta ja pilvistä. Ei mikään ihanteellinen kalakeli. Odotettavissa oli vaparenkaiden jäätymistä ja siimasotkuja. Odotukset eivät myöskään olleet sen kummosemman kalojen suhteen. Lähtökohta ja tavoite olikin se että pääsisi hetkeksi irti tästä arjesta, muutama tunti laillista huumetta.

Olin rannassa vasta kymmentä minuuttia yli kymmenen. Eli juurikin happyhour-aikaan. Auton pakkasmittari näyttikin vain -8. Jostain syystä ilmatieteen laitos arpoo jatkuvasti n.30-50% liian kovia pakkasia, mutta tämä ei kyllä haitannut, päinvastoin. 

Rannat olivat yllättävän laajalti jään peitossa, ottaen huomioon leudon alkutalven. Parhaat talviottipaikat olivat siis ulottumattomissa. Yritin kyllä heitellä jäiden yli ja odottaa, että virta kuljettaisi uistinta silleen, että saisin kelattua sen niin ettei se tarttuisi jäähän. Olipahan taas kikkailua. Yritystä oli, muttei se tuottanut tulosta. Vaihtelin tällä kertaa uistimia melko tiuhaan tahtiin; liitsejä, lusikoita ja vaappuja, ei mitään. Ainoat tapahtumat olivat, kun uistimet olivat jatkuvasti pohjassa. Osa jäi sinne ja osan sain irti. Tappioita tuli kyllä rumasti. 

Kiertelin jokaisen hyväksi tunteman paikan pariin kertaan, ei tärpin tärppiä. Olin pukeutunut niin, ettei kylmä pääsisi pilaamaan päivääni. Siitä huolimatta varpaat meinasivat jäätyä. Samoin sormet. Neopreenihanskojen kanssa ei palellut, mutta niiden kanssa heittely on vähän niin ja noin.

Vaihdoin uistimesta ja väristä toiseen. Piiskasin koskenniskaa ja kulunutta sananpartta lainatakseni, taimen iski kiinni punahopeaan Häjyy-lusikkaan sen pudottua veteen, kuin salama kirkkaalta taivaalta. Alkoi väsytys. Kelatako ylös vai "taluttelenko" alaspäin ja haavitsen sieltä? Muutaman kammenpyöräytyksen jälkeen se tapahtui: IRTI !!!......................................
............
..........
........
......
....
...
..
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Ei, kala ei päässyt irti vaan minä! Ei painaneet arjen murheet ei. Ei sellaiset käy mielessäkään, sinä pienenä hetkenä kun on päässyt IRTI tästä maailmasta. Jokainen kalamies tajuaa tasan tarkaan mistä puhun. 



Tunsin heti, ettei kyseessä ollut mikään kummoinen vastapeluri. Näin kalan jo kaukaa ja arvelin alamittaiseksi taimenksi tai harjukseksi. Oli niin kiiltävän-hopeisen näköinen. Sain lyhyehkön väsyttelyn jälkeen kalan jalkojen juureen ja nostin sen rannalle suoraan siimasta. Oli muuten nätti kala, ihan järjettömän nätti. Pienihän se oli ja olisi päässyt vapauteen, mikäli olisi ollut laiha & tumma lötkö, sellainen minkä moni "nettikalastelija tietää sen olevan". Ihastelin taimenen kauneutta ja kirkkautta samalla kun mittasin sen vavassa olevien merkkien avulla. Se oli tasan 40 senttiä. Ei edes puolta senttiä alle tai yli, se oli tasan. Pikainen päätös ja pappia päähän. On se nätti, on se!


 Kylmyys alkoi ottaa otettaan ja muutenkin nyt oli hyvä hetki pitää evästauko. Auto käyntiin, penkinlämmitin päälle ja kanamuna-metukka-ruisleipää ja termarikaffia naamariin. Vaihdoin samalla toisen puolan, sillä pohjaan jääneet uistimet olivat samalla haukanneet aika pitkän pätkän siimaa pois. Toisella puolella oli kuitusiimaa, mutta kyllä senkin kanssa just ja just pärjäsi. Vaparenkaat vain jäätyivät noin puolet nopeammin. 

Muita tapahtumia ei sitten ollutkaan sitkeästä yrityksestä huolimatta, mutta olin tyytyväinen. Koskikara hyppeli kiveltä toiselle, mutta kuitenkin niin kaukana, ettei tavallisella kameralla olisi saanut järkevää kuvaa, joten jätin kuvaamatta.

Laiha, tumma ja vaalealihainen lötkö odottelee tällähetkellä jääkaapissa uuniin menoa. Koska tommoset talvikot on niin mauttomia, niin laitoin merisuolaa ja ruohosipulia antamaan makua. =)


Pannaas ny toinen kuva vielä, ku oli niin komianfärinen kaunotar.

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Naudan ja possun paistin perusohje

  Pakkaspäivä. Leivinuuni kuumaksi ja paistit uuniin. Yksinkertaista, helppoa ja hyvää.

 Kuten kalakaverini Igors tuossa edellisessä plokauksessani kommentoikin, naudanliha on parhaimmillaan vasta kun on kunnolla mureaa. Ostin sitten laatulihaa, jos ei nyt ihan pilkkahinnalla, niin ainakin edullisesti.

 Tällainen pökäle lähtee kaupasta kotiin meidän talouteemme todella usein. Erittäin edullista, laadukasta ja ennenkaikkea täyttä lihaa, kunhan leikkelee ohuen rasvakerroksen toiselta puolelta pois. Voihan sen toki jättääkin vaikka makua antamaan jos tykkää. Meillä se menee aina kissoille. Ja koska nämä ulkofileet on aika järeän kokoisia, niin käytämme niistä yleensä puolet. Toisen puolen kuutioin, teen ohuiksi pihveiksi tai otan vain läskit pois ja pakastan. 


PAISTIN PERUSOHJE

 Kuumenna pannu erittäin kuumaksi ja sulata siinä reilu pala oikeaa voita. Ruskista paistin jokainen sivu. Oiskohan jotain 30.sek per sivu.

Ripottele pintaan mustapippurirouhetta ja suolaa. Muitakin mausteita voi laittaa oman maun mukaan, mutta ei se oikeastaan muuta tarvi.

 Paistit uunivuokaan ja 2dl kermaa ja 2dl vettä sekaan. Laitoin paistit 200 asteiseen leivinuuniin 1,5 tunniksi ja valelin niitä välillä liemellä sekä kääntelin ympäri. Meinasi kypsyä vähän turhankin nopeasti, joten otin pois ja siirsin sähköuuniin 100 asteeseen vielä tunniksi.

 Lisukkeeksi tein tomaatti-sipuli salaattia. Kylmäpuristettua rypsiöljyä, yrttimausteita ja aromat-suolaa sekaisin ja rehut sinne ja jääkaappiin pariksi tunniksi tekeytymään.

 Toinen, lapsillekin maistuva perussalaatti. Kurkkua ja erivärisiä paprikoita.

Oli niin nälkä, että unohdin ottaa kuvia uunista tulleista paisteista tai ruoka-annoksista. Tässä kuvassa siis valmiita ja terävällä puukolla ohueksi viipaloituja paisteja. Nauta on tuo tummempi ja possu vaaleampi. Aterian kokonaishinta oli vähän reilun kympin.


perjantai 6. tammikuuta 2012

Itämainen Possupata

PROLOGI, TAI JOKU ESIPUHEENTAPAINEN POHJUSTUS-STYDEEMI.
 
(Koska tuossa oikealla olevan kyselyni mukaan suuri osa plokini lukijoista on kiinnostunut ruokajutuista ;) , niin ajattelin laittaa yhen ohjeen.)

Tykkään ruuasta. Tykkään hyvästä ruuasta. Tykkään myös erittäin hyvästä ruuasta. Pidän myös ruuanlaitosta ja usein tuleekin panostettua siihen. Harrastus ja hyöty samassa paketissa. Ei sitä tietenkään aina jaksa, jolloin heittää vaan ransut ja nakit uuniin tai sitten hakee pizzan tai kebabin. Tykkään laittaa ruokaa myös siitä syystä, että siinä saa laittaa luovuutensa peliin, soveltaa, testailla ja kikkailla. Juuri näistä syistä leipominen ei ole mun juttu. Kaikki pitää kattoa ohjeesta, tai ainakin minun täytyy.

En koskaan ole ymmärtänyt ja tuskin tulen ymmärtämään ihmisiä, jotka syövät pääasiassa valmisruokia. Tälläisiakin kuulemma löytyy, näin media kertoo. Kaikkein vähiten ymmärrän ihmisiä, jotka ostavat kaupan punaisessa marinadissa lilluvia lihoja, kanoja tai kaloja. Juuri niitä sitkeitä, läskisiä ja jänteisiä epämääräisiä klönttejä. En myöskään tuomitse heitä, en vain ymmärrä heitä. En ymmärrä miksi? Onko ne muka hyvän makuisia?- Hyi &%#¤¤***#¤!  Helppouden vuoksi? -Ei ne ainakaan mun mielestä ole sen helpompia valmistaa, kuin käsittelemätön liha. Hinnan vuoksi? Tuskin, sillä marinadimössöpöperöt ovat yleensä jopa kalliimpia, kuin puhdas liha.

Vaikka vastustan noita marinadimössöja, kannatan taas toisaalta muutamia halppismerkkejä kuten Pirkka ja Rainbow. Etenkin Pirkka on mielestäni hinta-laatusuhteeltaan loistava. Rainbowin kanssa pitää taas kattoa mitä ostaa, jotkut niistä on ihan ok mutta jotkut taas vähän vähemmän houkuttelevia. Euroshoppereihin ja Hyvä Ostos-tuotteisiin en vapaaehtoisesti koske. Tulee myös osteltua aika usein punasenlapun tuotteita ja käyttää ne heti tai heittää pakkaseen. Harmi vaan, että nykyään suuri osa kaupoista on siirtynyt -50%:n sijaan vain -30% alennuksiin. Sitten joskus isona, jos saan jostain rahaa, niin todennäkösesti ostan silloinkin Pirkkaa ja punasenlapun tuotteita, miksen ostaisi.

Tämä alla oleva satsi, josta kaksi aikuista söi reilun satsin ja siitä jäi vielä huomiseksikin maksoi noin 7€ ja oli ihan älyttömän hyvää, ainakin "meidän mittarillamme".


ITÄMAINEN POSSUPATA.

Täs ois tämmönen helppo ja erittäin maukas possunruoka ohje. Tulisi varmaan tehtyä useemminkin, mutta vaikka mä tykkäänkin tosta kookoksesta, niin mun pakki ei oikein tykkää. Netistä löytyy todennäköisesti samankaltaisia ohjeita vaikka kui. Tässäpä minun versioni.

 
 Perusainekset: Possunpötkö ja Itämaiset wokvihannekset. Punanen lappu ja Rainbow, porvarimeininkiä.

 Mulla on kolme ruokajuttua, joista en tykkää: piimä, viili ja läski. Leikkaan aina fileestä ton ohuehkon rasvakerroksen pois ja syötän kissoille. Ne ei nirsoile kuten mä.

 Sitten liha terävällä puukolla suikaleiksi. Nättiä, läskitöntä lihaa. Täyttä tavaraa.

Paistamiseen käytän aina oikeeta voita tai kylmäpuristettua rypsiöljyä. Tällä kertaa öljyä, sillä se sopii possun kanssa. Tähän ruokaan sitä kuluikin reilusti, arviolta 0,5-1dl.

 Öljyn lämmettyä silleen että se alkaa höyryämään, lisäsin suikaleet pataan. Tuli tosi nätti pinta, kun aikansa pyöritteli. Mausteeksi laitoin: jauhelihamaustetta, inkivääriä, mustapippurirouhetta ja yleis-lihamaustetta. Käytän mausteita normaalisti aikalailla reilusti, kuten myös nyt.

 Lisäsin pataan lisää öljyä ja wokit.

Aikansa kun olivat kypsyneet, lisäsin reilusti sitruunatäysmehua ja kookosmaitopurkin. Koemaisto ja vielä vähän sitruunamehua. Emon makuun aavistus liikaa, muttei mennyt kuitenkaan överiksi.

 Lisukkeeksi paistelin vähäsen suppiksia ja tadaa, halppisateria oli valmis. Omaan satsiin pilkoin vielä yhden kokonaisen itse kasvattaman Habaneron. Annokselle tuli muuten hintaa noin 2,5€, ei paha?


Kerrotaas nyt vielä sen verran, että ateria oli samalla myös VHH, eli karppi-ruokaa. Olen testaillut tuota karppausta nyt reilun pari kuukautta ja täytyy sanoa, että voi huh huh! Kilot lähtee ja väsy on poissa. Uskomatonta, mutta totta. Palaan tuohon VHH-aiheeseen mahollisesti tarkemmin joskus myöhemmin, mutta jo tässä vaiheessa uskallan väittää, että sehän toimii!