sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Autokatos

Mua ei ole koskaan kiinnostaneet autot, ei koskaan, eikä kiinnosta vieläkään. Mutta turvallisuus sitäkin enemmän. Aamusin, kun aina on kiirus, halusi tai ei, niin auton putsaaminen lumesta ja jäästä on aika hanurista. Ainakin ite tulee rapsuteltua laseja aivan liian vähän ja syynkin tiedostan: Aamulla, just kun on herännyt ja hyppää pihalle jossa tuulee, tuiskuttaa ja pakkasta on -30, niin ainakaan minua ei huvita seisoskella kovin kauaa ulkona, etenkin jos pitäis vielä töihinkin keretä.

Ratkaisu tähän on siis autokatos, jota päätin ruveta askartelemaan. Katos ei taida kyllä tulla edes mulle, vaan emolle, joka lähtee ajelemaan töihin varhain aamulla.

Rahaa tässä talossa ei ole koskaan ollut, ei ole nytkään, eikä varmasti koskaan tule olemaankaan. Näillä lähtökohdilla lähdettiin siis liikenteeseen, halvalla hyvä, tai edes asiansa ajava, se riittäisi.

Meillä on pihassa aitta, jonka taakse olivat edelliset asukkaat rakentaneet jatkokatoksen, koska heillä oli siellä hevostalli. Me jatkettiin viime syksynä katos koko aitan mittaiseksi, mutta se onkin toinen tarina se.

Aitan katoksen alla on myöskin kaikki polttopuut, joten piti vähän kikkailla. No niin ja sitten aloitellaan.



Eka piti lähteä suunnittelemaan oviaukkoa. Löin parilla naulalla listanpätkän ohjuriksi moottorisahaa varten. Huomatkaa kaunis ja puhtoinen ympäristö.



Kauneus ja järjestys jatkuu myös katoksen sisällä. Toi vino ramppi oli hevosen kulkusilta talliin. Sekin pitäisi jotenki repiä irti.


No ny ois sahattu. Vähä näkyy tässä kuvassa huonosti, mutta on se.



En nyt saa päähäni, millä nimellä tuommosta laudotusta kutsutaan, jossa on pohjalla pystylaudat ja niiden päällä rimat. No, jokatapauksessa purkutyö jatkui.


...Ja jatkui. Emo ja pojatkin oli välillä apuna.


Nyt rupee oviaukon muoto pikkuhiljaa paljastumaan. Tein noista irroitetuista seinänpalasista jatkon tohon entisen oviaukon päälle. Joku jos olis tässä vaiheessa tullut paikanpäälle viisastelemaan ja arvostelmaan, niin olis varmaan suositellut mittanauhaa tai vatupassia.



Mut onneksi Huskylla saa paikattua pahimmat heitot. Tämä nyt oli itseasiassa tarkoituskin.



Semmonen siitä sitten tuli. Vuorilaudat tein kans irroitetuista seinälaudoista. Oikean puoleinen pystylauta jäi vähän lyhyeksi, mutta jatkettiin se myöhemmin. Maahan asti sitä ei kylläkään saatu, sillä siinä alla oli joku siirtolohkareen kokoinen kivi, joka oli ilmeisti jäänyt kivijalan valun allekin vielä osittain.


Eka päivä oli hyvä lopettaa, kun hevosramppi oli saatu työn ja tuskan kanssa irti. Nojaa siis kuvassa puuvajan seinää vasten.


Nikkaroin lopuista seinän purku tavarasta tommosen tason, jonne on hyvä nostella kaikenlaista roinaa.


Näkymä parvelta. Vähäkö ois hyvä maja pikkupojille? Meinasin muuten nukahtaa tonne, kun vähäksi aikaa oikaisin ruotoni.


Sitten olikin vuorossa todella hidas ja masentava homma. Viime syksynä rakentamaamme puuvajan yhtä seinää pitäisi siirtää metrillä, jos aikoo saada koko auton mahtumaan katokseen. Tässä hommassa oli pikkupojista apua ihan niinku oikeesti. Vaja oli täynnä sauna- ja hellapuita melkein kattoon asti, joten ne oli heiteltävä eka kauemmas, purettava seinä ja rakennetteva se uusiksi. Tossa heittelyssä jätkät oli isoksi avuksi. Tässä kuvassa siis ex-seinä miltei purettuna.


Päivän kun heittelee puita, siirtää seinää ja kantaa ja repii noi kivet irti maasta jotka näkyvät tossa oikealla, niin alkaa ukko olemaan aika valmista kamaa nukkumaan, saunan kautta toki.


No, nyt on katoksen pohja tasotettuna ja seuraavaksi ulkohommiin. Naapuri kävi traktorin etukauhalla, vai mikäsenyo, kaapimassa nurmikon ja multakerroksen pois. Traktorilla homma kävi kätevästi ja nopeasti. Ongelmaksi muodostui vaan pihan ahtaus ja keskellä pihaa oleva sähkötolppa. Tolppa muuten lähtee ens keväänä tai kesänä ja hyvä näin. On sitä meinaan odotettukin jo pitkään. Pian saamme sähköt taloon oikein maakaapelia pitkin, aika Amerikkaa, ei tarvi pelätä ukkostakaan enää niin hysteerisesti. Eikä talvisia puunkaatumisia linjoille.

Ps. Noi maalit tossa aitan seinässä, ovat kokeiluja jollain jämäpurkeilla, kun yritimme joskus miettiä väriä, joka joskus on tarkotus vetää pintaan. Ei ainakaan mikään noista, mut ei tota tommoseksi sinapinväriseksikään oikein viitti jättää. Ihan järkyttävän ruma väri.



Eli koska traktori, ei taipunut joka paikkaan, jouduin turvautumaan "Fiskarssin etukuormaajaan". Olihan siinäkin hommansa. Pala kerrallaan nurtsia irti ja kottareilla metän reunaan. Kyl siinä useampi sataa kiloa tuli irrotettua.


Maan tasauksen yhteydessä löytyi myös tommonen jytky kivi, jota ei yksi kupariseppä nostele, vaikka kuinka retuuttaisi. Kivi oli niin rumasti kohollaan, että pelkäsin sen osuvan auton pohjaan vielä joskus. Vanhemman pojan kanssa, jonka tuossa kuvassakin seisoskelee, saatiin kakkosnelosen ja lapioiden avulla sekä vipuvartta hyödyntäen kivi nostettua just ja just montusta. Koska se oli niin raskan siirreltävä, otin lapion taas käteen ja kaivoin monttua syvemmäksi ja pyörittelimme kiven takaisin koloonsa.


Muutaman kymmenen kottikärryllisen jälkeen rupes näyttämään jo hyvältä. Tasottlin maata lapion ja rautaharavan kanssa ja heittelin suurimmat kivet pois.


Sitten tulikin pihaan kovasti odottelemamme auto, mukanaan lähes 15000kg 0-31mm mursketta. Heittelin muutaman lapiollisen ja lopetin. Eikö tähän nyt ihan oikeesti ole mitään oikotietä. Ei ollut. Ei muuta kuin lapio heilumaan vaan uudestaan.


Alottelin eka katoksen pohjista. Laitoin tommosen lankun aina pystyyn, vähän niinkuin ohjuriksi, että saa suunnilleen kymmenen- viisitoista senttiä tavaraa joka paikkaan. Nostin maanpinnan vasemmalla näkyvän kahdesta kyllästetystä kakkosnelosesta tehdyn alajuoksun tasalle. En tiedä miten olisi ollut fiksuinta homma toteuttaa, mutta ajattelin, että tälleen saan varmasti hyvän. Olisihan sitä soraa voinut heitellä sinne ja tänne, mutten usko että olisi tullut hyvää jälkeä. En yksinkertaisesti jaksanut enempää, vaan tähän oli pakko lopettaa siltä päivältä. Olihan päivän aikana kuorinut jo puoli pihaa.


Seuraavan päivänä, eli tänään, jatkoin katoksen loppuun ja siirryin "ulkotöihin". Koska pihamaamme kallistaa vähän joka suuntaan, yritin tasata sitä samalla ja käytin tavallaan ohjureina sorasta tekemiäni viivoja ja kumpuja. Kasasin aina tommosia ruutuja ja pötköjä, joita kävin sitten kauempaa kattelemassa ja arvioimassa.


Katoksen pohjasta tuli kyllä parempi, kuin olisin ikinä osannut odottaa. Täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen.


Sain urakan loppuun vasta illan jo hämärtyessä. Tyytyväisyys jatkui. Kehtaa tätä nyt esitellä, ainakin näin pimeessä kuvassa ;) Ai niin, enhän mä tätä nyt ihan ite tehnyt. Emon veli kävi kans tunnin verran lapioimassa iltasella.


Huomenna pitäis vielä ajella autolla edestakaisin, tampata maata ja tasata rautaharavalla mahollisimman tasaiseksi. Lopuksi vielä suikutella puutarhaletkulla kivistä enin tuhka pois. Näin ainakin sorakuski neuvoi, ei tule sitten kivituhkaa kenkin mukana tupaan. Kuten kuvasta näkyy, loistaa seinällä yksi halogeni-lamppu. Meinasin laittaa toisen myös ulkopuolelle, oviaukon yläpuolelle. Semmosen liiketunnistimella varustetun, kun tuo toinenkin. Ajattelin myös viritellä tangon ja siihen pressun tuohon oviaukon eteen, mutta se sitten taas joskus, jos ja kun tilistä jää jotain käteen. Mutta nyt en murehdi sitä, nyt on taas ihmisen hyvä olla.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Sotaleikkejä

Panssarivaunu suojaa stategisesti tärkeää polttoainevarastoa.

Saksalaisten erikoisjoukko rynnäkköhyökkäyksessä.

LÄÄKINTÄMIES!! LÄÄKINTÄMIES!!!!

Tankin piippu suunnattuna kohti vastarannan etulinjaa.

Piikkilankaeste rantapenkereellä. Pioneereille töitä.

Tykistökeskitys keskeytti Taipaleenjoen sankarien lepohetken nuotiolla.

Tankki asemissa rantapusikossa.

Eteenpäin Pohjanpojat, eteenpäin! Ei saa jäädä tuleen makaamaan!

Kranaatinheitin odottamassa tulikomentoa.

Ilmakuvaa taistelusta joella.

Joen vesi on vielä kristallinkirkasta, kohta se muuttuu purppuranväriseksi.

TUL-TA!

No hö, varmaan hei!  Illuusiot romahtivat. .


Arvatkaa oliko mukavaa rakennella tätä? Ihan huippu kivaa! Ja niin on ollut pikkupojillakin. Valmiiksihan tämä ei tule ikinä. Aina on jotain lisättävää.

Tästä ideaa aivan vapaasti jollekin innokkaalle iskälle. Ite sain idean eräästä kirjasta.
Joitain vinkkejä:
-Pohja styroksista
-Styroksin paloista kiviä ja raunioita
-Joki foliosta
-Aitoja puutikuista
-Puita jäkälästä
-Heinikkoa maalipensselistä
-Nuotio spagetin pätkistä
-Kranaatinheitin pätkästä vanhaa vesiväripensseliä ja spagetista...

torstai 13. lokakuuta 2011

Säästöä sähkölaskuihin OSA III Pyykkipäivä

Arvatkaa mikä päivä oli pyykkipäivä?


Pyykkipäivän tulokset ja ajatuksia.

Mamma urakoi sitten oikein kunnon pyykkipäivän. 6 koneellista pyykkiä, (ppk) ja lisäksi astinpesukone (apk) pyörähti kerran ja ruokakin tehtiin sähköhellalla (sh) x2 ja sähköuunissa.

No, ruokaahan on aina laitettava, siitä ei tingitä. Mutta miten ja missä se valmistetaan, siitä voi tinkiä. Eri asia sitten, paljonko siinä säästää. Jokainen nyt tajuaa, että jos napsauttaa uunin 250 asteeseen ja keittelee perunat yhdellä levyllä ja kastikkeen toisella, niin syöhän se kilowatteja. Talvella tulee muutenkin lämmitettyä leivinuunia ja puuhellaa, joten niiden hyödyntäminen ja ennenkaikkea oikea-aikainen ajoittaminen on varmasti hyvä, järkevä ja helppo tapa hakea säästöjä.

Pyykin- ja astianpesussa täytyy jatkotutukimuksissa kiinnittää huomiota millä ohjelmalla pesee. Niitä kun on vaikka minkämoisia, pika-kirjo-siliävä 40-60-90 astetta. Klo 8 ja 17 on ppk pyörinyt normaaliohjelmalla ja näyttäisikin, että se kuluttaisi vähemmän, kuin pika. Vaikee tietty sanoa, kun samaan aikaan on ollut muitakin laitteita päällä. Samoin jos pikaohjelma kuluttaa määrän X tunnissa ja normaaliohjelma määrän Y kahdessa tunnissa, niin kumpiko vie loppupelissä enemmän. Auttakaa nyt joku...





keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Säästöä sähkölaskuihin OSA II toinen mittauspäivä


Toisen testipäivän tulokset ja ajatuksia.

1,43 kilowattituntia pienempi kulutus, kuin eilen. Sähkön käyttö söi siis rahojamme 1,56€. Päivä näytti noudattavan samanlaista kaavaa kuin ennenkin. Tuosta saunasta täytyy mainita, että meillähän on tietty puukiuas, joten bastun käyttö ei näy piikkinä tilastoissa, paitsi vesipumpun osalta. Eli kellarissa on vesipumppu, jonka teho pitäisi käydä tarkastamassa.

Kaffinkeitin se vasta onkin sähkösyöppö. Moccamasterin pohjassa olevassa tyyppikilvessä ilmoitettu teho on niinkin paljon kuin 1500wattia, eli 1,5kw. Tuskin se semmosta määrää kuluttaa koko ajan, vaan ainoastaan kun vastukset lämmittävät veden. Ylläpito sitten huomattavasti vähemmän, näin ainakin voisi luulla. Sehän tietysti selviäisi, jos hommaisi semmosen kulutusmittarin jota voi vaihdella laitteesta toiseen.

Yläkerran lastenhuoneesta löytyy kaksi valaisinta, joissa on yhteensä 6kpl 35w lamppuja. Tunnin kulutus on siis  0,210kWh. Oletetaan, että lamput palaisivat talviaikana 5 tuntia päivässä sadan päivän ajan. Kulutukseksi tulisi näin 105kWh eli 11,2€. Hä?! Miten ihmeessä voimme oiken säästää?! Vaihtamalla lamput energiansäästölampuiksi esim. 6 X 11w säästäisimme vuodessa 7,7€ Wau. Saakohan seittemällä eurolla edes kuutta es-lamppua?

Tutkailin noista sähköyhtiön sivuja ja korjaan aiemmin laskemani hinnan. Olin päätynyt siihen, että kWh:n hinta on n.13 senttiä, nyt laskeskelin, että se onkin 10,7 senttiä. Jatkossa käytän siis tuota 0,107€ laskuissani.

Eilisen ja tämän päivän kulutuksen hintaero on siis huikea 0,15 €uroa. Onhan se tietysti vuositasolla yli 50€. Jos joka paikasta saisi vähän nipistettyä, voisi päästä ihan tuntuviinkin säästöihin, ilman että polttaisimme pärettä jossain nurkassa ja söisimme kertakäyttölautasista. Testi jatkukoon.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Säästöä sähkölaskuihin OSA II eka mittauspäivä


Ekan testipäivän tulokset ja joitain ajatuksia.

Aikalailla selkeästi tuosta näkee milloin on tehty mitäkin. Miettiliääksi vetää, jos noita tolppia meinaa saada matalammiksi. Kaikki kulutus on mielestäni täysin normaalia ja isoista koneista ei ole ollut päällä kuin astianpesukone (apk). Ruuankin tein taas puuhellalla.

Valoinen aika lyhenee joka päivä vielä parin kuukauden ajan ja kelit kylmenee. Pesuhuomeen lattialämmityskin (LL) on tuskin vielä pahemmin lämmitänyt. LL säädetty arvoon 1,5 kun asteikko on 0-5.

Toisaalta. Mikäli kulutus pysyisi tuossa eilisen tasolla (16,05) niin vuosittainen kulutus olisikin 5858kwh. Olisikin! Se olisi 3000-4000kwh vähemmän kuin normaali vuotena. Mutta väkisinkin se tulee nousemaan. Varastossa ja varaajahuoneessa on sähköpatterit vielä irti seinästä jne.

perjantai 7. lokakuuta 2011

Säästöä sähkölaskuihin OSA I

Sähköyhtiöt siirtyvät pikkuhiljaa etäluettaviin mittareihin, jolloin arviolaskut ovat pian historiaa ja laskut tulevat kuukauden välein kulutuksen mukaan. Myös meidän mökkiin ilmestyi tuommonen härpäke 2.9.2011. Emo kävi joku päivä sitten sähköyhtiömme sivuilla ja huomasi, että sieltä voi seurata sähkökulutusta jopa tunnin tarkkuudella. Siitä se ajatus sitten lähti..

Ajatuksena on tutkia mihin meidän sähkömme kuluu ja voisiko kulutusta ja sitämyöten laskua saada pienemmäksi elintason ja mukavuuden juurikaan kärsimättä. Ajattelin seurata, miten paljon valaistus syö kilowatteja, entä astianpesukone, pyykinpesukone, lattialämmitys,ILP, uuni, ym.

Meidän vuosikulutus on ollut koko ajan noususuuntainen, kuten alla olevasta kuvata näkyy. Vuoden 2006 kulutus ei ole todellinen, sillä muutimme silloin tänne. Myös 2011 on virheellinen, sillä ilmoitimme lukeman 3kk myöhemmin, kuin normaalisti.


00

10000

 Siirtomaksu: 5308

 Siirtomaksu: 8954

 Siirtomaksu: 9514

 Siirtomaksu: 10837

 Siirtomaksu: 10433

 Siirtomaksu: 12271







10.04.
2006

05.04.
2007

08.04.
2008

11.05.
2009

18.05.
2010

29.07.
2011

26.08.
2011

02.09.
2011

30.09.
2011

  Pvm
 Siirtomaksu Siirtomaksu








Vuonna 2007 kokonaiskulutus oli 8954kWh  ja vuonna 2010 kulutus olikin hypännyt jo 10433kWh:n. Kasvua oli siis tullut jostain 1500kW-tuntia. Lasken kilowattitunnin hinnaksi 0,13€. Voin olla väärässäkin, mutta tuollaiseen summaan päädyin ottamalla pois perusmaksut. 1500kilowatin nousu keventää siis lompakkoamme melkein 200€, vois senkin rahan laittaa jonnekin muualle.


Tutkailin päiväkulutuksia syys ja lokakuusta ja löysin kaikenlaista mielenkiintoista, kuten alla olevista kuvista voi huomata. Kulutuspiikeistä huomaa selvästi milloin on herätty ja milloin laitettu ruokaa. Päivät näyttävät noudattavan aikalailla samanlaista kaavaa. Emo herää viiden aikoihin aamuvuoroon, muut ennen kaheksaa. Puolenpäivän aikaan tehään ruokaa, samoin iltapäivällä. Pyykkikone ja astianpesukonekin laulaa usein, päivittäin.







Maanantaina 10.10 alotan viikon kestävän seurannan. Merkkaan paperille ylös aina kun laitamme jonkin koneen päälle, laitamme ruokaa tms. Sitten vedän johtopäätökset ja yritämme löytää säästökohteita, jos mahdollista. Tällähetkellä päiväkulutus on ollut n. 16 kwh:n luokkaa, eli päivän sähköt maksavat 2 euroa ja tuo lukema tulee todennäköisesti kasvamaan kun kelit kylmenevät ja valoinen aika lyhenee.

Uskon, että vuositasolla on mahollista saada tuhannen-tuhansien kilowattituntien säästöt. Esim. 2000kWh olisikin jo 250€, laittaa miettimään. Sähköhellan sijaan puuhellaa ja leivinuunia. Asianpesu- ja pyykkikoneita ei tunnetusti kannata pyörittää vajaatäytöllä, eikä polttaa valoja huoneissa joissa ei ole. Tulee mielenkiintoinen testi.