lauantai 15. joulukuuta 2012

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 12 plussan puolelle.

Aamulla, tai no aamupäivällä läksin jatkamaan hommia. Ekana askartelin toiseen päätyyn tuon viisto-osuuden ja villoitin sen. Aikamoista kikkailua, mutta sitä kikkailua se oikeastaan oli koko päiväkin. Oli aika hankala saada kallistus samaan kulmaan, kuin mitä entinen nikkari oli rakennellut. No, kyllä se riittävän samanlaiseen kulmaan tuli. Tuon uuden ja vanhan viisteen väliin tulee vielä väliseinänpätkä katkaisemaan tuon, niin se ei silleenkään ollut niin millintarkkaa.
Viisto-osuus villoitettu.
Ja tässä allaolevasta kuvasta näkyy viisto-osuus toisesta kuvakulmasta.

Yleiskuvaa.
Ja sitten toisen päädyn kimppuun. Oli kauhee into ja tohina päällä saada tuo valmiiksi, sillä tuon jälkeen yläpohja olisi valmis. Tai ei nyt ihan valmis tietenkään, mutta villoitettu nyt kertaalleen ainakin, joten lämmöt eivät enää karkaisi entiseen malliin. Tosi hankala mittailla ja sahailla tommosia vinoon tulevia puuosia, ainakin tällä aivotoiminnalla, mutta ihmeenkaupalla ne vaan sinne asettuivat ja ovat riittävän linjassaan. Vedin yläosasta kulmaraudoilla kiinni ja alhaata ihan vaan ruuvailin ruuveja miten nyt vaan sain menemään. Nuo viisteet eivät tule mitenkään kovan rasitteen tai painon alttiiksi. Kunhan kannattelevat pari kerrosta villaa, niin hyvä.

Viisteen runkoa.
Sitten seurasikin suuri ja odottamani hetki. Patteri tulille. Sikäli näyttäisi hyvälle, kun ottaa huomioon, että ulkona oli -11 ja mahottoman kova tuuli ja lumimyräkkä ja eristeitä vain siellä ja täällä + kissan mentäviä koloja, niin kaikesta tästä huolimatta lämpömittari jaksoi nousta 0,5 astetta plussan puolelle!
Öljypatteri huusi armoa. En antanut.
Seuraavaksi aloin paikkailemaan pahimpia aukkoja. Mikäli olisin tekemässä uudisrakennusta, ei tälläisia kolosia olisi edes olemassakaan, tai sitten miehessä olisi vikaa. Mutta koska sitä edelleenkin askarrellaan vanhoille pohjille, niin sitten sitä joutuu kikkailemaan. Tai en mä tiedä onko tuo joutuu, oikea sana. Ihan kivaa hommaa tuo oli. Sahailin tuulensuojalevyistä sopivia suiruja ja asettelin niitä paikoilleen talvilaatuisen uretaanin avulla.
Lumihanki kurkki alapohjasta, mutta ei kauaa.
Tämä nurkka oli kyllä oikein katastrofi, mutta tiivis siitäkin pitkän touhailun jälkeen tuli. Tuosta kylmästä kelistä ja etenkin tuulenpuuskista oli kyllä valtavasti hyötyä. Isoimmat koloset kun sai paikkailtua, niin sitten vaan kämmenselällä tunnusteli vuotokohtia ja urtsia saumaan. Kesäkelillä olisi jäänyt varmasti moni kohta tukkimatta. Ja tukittavaa riittää vielä seuraavillekin päiville.

Tuli vaan mieleen tuolla samalla, että yhtään ei haittaisi jos meidän talossamekin olisi kunnon tuulensuojalevyt, eikä vain jotain kuppasta tervapaperia tms. Tuvassamme pärjää hyvin vaikka -30 pakkasilla, mutta tuuli on myrkkyä, oikein syanidia. Tuuli kun pääsee puhaltamaan alapohjaan, jossa on erittäin todennäkösesti purut valahtaneet alaspäin ja jättäneet ikävän raon, niin klassisen joululahja, villasukat, on monesti tarpeen. Lisäksi ikkunanraotkaan eivät oikein tuosta tuulesta tykkää. Pitäisi kiertää kaikki saumat semmosella legendaarisella valkosella mummoteipillä. Sanottakoon nyt vielä, että kyllä meillä tuvassa ihan tarkenee, reilu +20 on joka huoneessa, mutta vanhan talon ehdoilla mennään. Ilma vaihtuu ainakin. Illalla jos sattuu tärähtämään vahingossa housu-ukkonen, niin ei se kyllä enää aamulla käryä =)

Vedonpoistoa.
Harmi vaan, että uretaani meinaa loppua. Täytyy hakea maanantaina lisää. Toivottavasti möksämajassa olisi sen verran lämmin, ettei tarvisi ostaa tuota kallista talvilaatua. Kerkesin vielä illalla tukkia parit seinärungon alaosan koloset, joita on muuten jokaisessa koolinkivälissä. No, on sitä muutakin hommaa huomiselle, ei tämä tähän kaadu. Pitäisi nikkaroida pystyrungot molempiin päätyseiniin ja kaikennäköistä muutakin näpertelyä. Uskomattoman lujasti tuo urtsi muuten tarttuu käsiin. Vaikka kävin saunassa ja yritin pestä ja rapsutella sitä pois, niin ei sitten millään.





Ja vielä lopuksi. Oli jotenkin mukava päivä. Kyllä tommonen rakentaminen ja näpertäminen on vaan rentouttavaa puuhaa. Radio soi hiljaa taustalla ja kaikenlaiset ajatukset rullaavat päässä. Harmi vaan, että radiouutiset eivät kylläkään kohottaneet tunnelmaa. Uutiset USA:n kouluammuskeluista jäädyttivät luita ja ytimiä enemmän, kuin puhaltava tuuli ja pakkanen. Huomiseen.