tiistai 8. marraskuuta 2011

Kaheksan yötä "jouluun" on...


Kaheksan yötä jouluun on,
laskin aivan itse eilen, 
kun näin unessa taimenen... 

 Vai miten se laulu meni?

Tänään oikein havahduin, että sehän on jo ens viikon keskiviikkona, kuparisepän jouluaatto! Äkkiä se kaks kuukautta vaan hurahti. Eli puhun nyt marraskuun kuudennestatoista päivästä, jolloin taimenen kuturauhoitus päättyy. Samalla myös minun kalastuskauteni starttaa. Jos kausi on yhtään sinnepäinkään kuin yleensä mun talvikalastelut, tulee siitä hauskaa, rentouttavaa ja taimenia voi nähdä muuallakin kuin unissa.

Se on lähes sanoinkuvaamaton tunne, kun 16. päivä lähenee. Edellinen yö menee sängyssä pyöriessä ja kelloa vilkuillessa. Kaffit termariin, reissumiestä naamaan. Onko kaikki varmasti mukana; uistimet, haavi, kamera, varavapa,-kela, -vaatteet? Auto käyntiin ja yön pimeyteen. Aika usein myös ensilumi on peittänyt maan juurikin tuolla viikolla, joskus jopa tasan samana päivänä kuin rauhoitus loppuu. Matkalla ehtii miettiä kaikenlaista, loppumatkasta on jo vaikea keskittyä ajamiseen kun on niin tärinöissään. Kalat ovat uiskennelleet KAKSI KUUKAUTTA täysin rauhassa ja pääsen korkkaamaan kosken!! Sen ajatuksen kanssa on aika vaikea pärjäillä.

Korkkauksesta huolimatta usein aamun ensi heitot eivät ole tuottaneet tulosta. Tiedän tämän noin kymmenen vuoden kokemuksella. Aamun pimeydessä ja kylmyydessä touhu on muutenkin vähän niin ja noin, mutta on se vaan niin hienoa! Se on vasta harjoittelua, sillä edelleenkin kokemuksesta tiedän että klo 9-11 taimen syö! Silloin ei saa olla siimat solmussa eikä ukko makkaranotskilla. Toinen, vähän hiljaisempi syöntipiikki osuu yleensä n. klo 13-14 välille. Klo 16 onkin jo pimeää.

Ihan pakko vielä mainita niille tyypeille jotka väittävät että kaikki tummat kutuasuiset taimenet ovat huonolihaisia, lötköjä, jotka taistelevat siiman päässä yhtä paljon kuin villasukka, että he eivät tiedä talvikalastuksesta hevosenpersettä! Totta on että osa kaloista on kudun rasittamina huonossa lihassa, mutta ei kaikki, todellakaan. Osa kaloista on tummasta väristään huolimatta erinomaisessa kunnossa ja liha on komean punaista ja taisteluhaluja löytyy.

Saa nähä heitänkö tämän vuotisen reissun itestäni, vai lähteekö pari karpaasia ajelemaan muutaman sata kilsaa kokeakseen saman fiiliksen. Poltteen täytyy olla kyllä ihan käsittämätön, jos semmoset matkat viittii ajella. Kaikesta huolimatta, tervetuloa vaan jos olette tulollanne. Näillä talvireissuilla on hienoa olla "oppaana", kun tietää minne koskelle kannattaa mennä, ottipaikat, uistimet, värit ja uittotekniikat. Kesäkalastuksesta mä en tiä mitää.