maanantai 23. toukokuuta 2011

Luontokuvia ja fiilistelyä

Käväsin eilen illalla Konnekoskella muutaman tunnin. Eka kerta tälle vuodelle. Reissu sujui just sillä tavalla, kuten aina ennenkin. Ei mitään kotiin vietävää, paitsi nättejä kuvia.

Kalastelin nelisen tuntia, ei tärpin tärppiä. Ei auttanut uistimien vaihtelu, ei mikään. Mutta ei saanut kukaan muukaan, ei lohduttanut kyllä sekään. Täytyy varmaan vaihtaa mestaa. Harmi sinänsä, sillä tykkään Konnekoskesta ihan hirveesti. Paikka on ihan älyttömän komee ja rännimäisyydestä huolimatta monipuolinen ja...emmä tiä.. siinä on vaan sitä jotain, paitsi mittakaloja.

Päätinpäs sitten kalastelun lomassa napsia muutamia kuvia luonnon kauneudesta ja ihmeellisyyksistä.

Kattokaa ny! Kyllä Suomalainen kouvumettä voi olla sitten hieno! Valkoiset koivut, vihreät lehdet ja sininen taivas. Jos jollekin ulkomaalaiselle pitäisi esitellä jotain suomesta, niin tätä kuvaa muiden muassa voisin näyttää. Jukka Kuoppamäen Sininen ja Valkoinen, juu nou..


On se vaan jotenkin niin komia ja jylhä. Konnarin sillan alaosaa, loppuliukua.


Iloinen yllätys. Mustikkasadosta näyttäisi tulevan mahtava. Kevät on varmasti ollut metsämarjojen mieleen, kuten myös luonnon yleensäkin. Vettä ja aurinkoa, molempia sopivasti, eikä pahempia hallaöitä.


Viimekesän Asta- tai Veeramyrsky, vissiin Asta teki tuhojaan myös Konnekoskella.


Ja Kuoppamäen laulusta taas: Juuret kasvoi maahan sen, kylmän sekä routaisen..


Ja sitten niitä luonnon ihmeellisyyksiä. Ei näillä vielä Avaraan Luontoon tai uutisiin päästä, mutta kiva noita erikoisuuksia on aina miettiä.

Millä juurilla sääkin maharat siinä oiken pystyssä pysyä?

Hä? Niinku oikeesti.


Kumpi oli ensi muna vai kana? Jaa,a? Mutta mites tässä? Onko kallion reunalta tippunut lohkare stopannut ihmeelliseen puumuodostelmaan, vai onko ihmeellinen puumuodostelma syntynyt, koska lohkare on pudonnut siihen jo vuosia sitten? Varmaan kuitenkin eka vaihtoehto, tai mistä sen tietää.