maanantai 13. elokuuta 2012

Mustikkaa ja sieniä




On tää loppukesä vaan hienoa aikaa, ehkäpä jopa vuoden parasta. Oon saanut jonkin ihmeellisen virtapiikin ja nyt on taas monta rautaa tulessa. Aitan maalausta, autokauppaa, sienestystä, marjastusta jne. Hyvä näin, sillä eipä aikaakaan kun sieltä se marras-joulukuu vaan saapuu ja tuo sen pimeän mukanaan.

Yleensä olen kerännyt mustikkaa korkeintaan pari ämpäriä kesässä, mutta nyt tuli jostain innostus tähänkin hommaan. Tähän mennessä saalista on tullut karkeasti noin 20 äpärillistä eli noin 200 litraa, joista kaksi ämpärillistä omaan pakkaseen ja loput myyntiin. Olen myynyt tutuille ja tuntemattomille, työkavereille ja vanhainkodin keittiölle. Ja kerään ja myyn edelleen, jos joku on mustikkaa vaille. Yhteyksiä voi ottaa sähköpostilla lastunen@gmail.com tai kysellä tuossa alla olevassa kommettiosiossa.


Tässä mustikkatouhussa kaikki muu on kivaa, paitsi siivoaminen. Voi elämän kevät miten olemme mamman kanssa välillä tuskailleet näiden kanssa. Imurin läpi kun vetäsee, niin 95% roskista lähtee kyllä pois, mutta joku saisi kehitellä version joka erottelee myös raakileet pois, niin mustikan kuin puolukan. Ostaisin heti.

Kokeilin myös kuivattaa mustikoita. Marttaliiton sivuilta lueskelin, että mustikka on yksi parhaista marjoista kuivattamiseen. Kyllähän nen kuivui, mutta hitaasti. Lähettelin siskooplikalle, oikeen Helesinkihin asti yhen satsin. Reilu litra kuivatettuna mahtui hyvin kirjekuoreen. Saunanlauteilla uunipellien päällä on kuivumassa muutama litra lisää, ihan vaan mielenkiinnosta testailen. Kuivatetut vois mennä vaikka karkin korvikkeena naposteltaessa, tai sitte ei. Suunnittelin rakentavan kuivurinkin, mutta palataan siihen sitten myöhemmin, mikäli toteutan kuivurihässäkkäni.



Sieniä on löytynyt kohtaisesti. Pääasiassa kanttarelleja, paras sienestysaika taitaa olla vasta edessäpäin. Sienet ovat päätyneet pannulle voin ja suolan sekaan sekä kastikkeisiin. Niin joo, kokeilpas tehä ekaa kertaa myös kanttiskeittoa. Oli muuten hyvää valkosipulipatonkien kanssa! Tosi helppo tehä ja maukasta kuin mikäkin. Joutui tekemään toisenkin kerran ja kolmannenkin..







Eilen kävin heittämässä kevyen kävelylenkin metässä yövuorojen välissä. Mukaan lähti litran verran kanttiksia ja kourallinen suppilovahveroita. Kävin kattomassa yhen suppispaikan jonka löysin viime syksynä ja paikkauskollinen sieni kun on, niin sieltähän niitä alkoi nousemaan. Täytyy viikon-parin päästä käydä tarkistelemassa tilannetta.



Koska keruutyyini on aika raju ja repivä etenkin puolukan kanssa hajotin viime syksynä muistaakseni kolme muovikonetta. Muistelin joskus nähneeni jossain puisia koneita, joissa on kangaspussi perässä. Aikani kun kuuklettelin, niin löysin sen mitä halusinkin. Ruåttalaanen Jonas-poimuri. On muuten niin mahtava poimuri, etten olisi ikinä voinut kuvitellakaan miten mukava ja tehokas sillä on kerätä. Jonas on muuten sekä Hesarin että Kuningas Kuluttajan testivoittaja, eikä syyttä. Ulkonäkö saattaa kyllä hämätä. Puinen runko on kuin jonkun ammattikoulun ekaluokkaisen tekemä. Piikit ovat metallia ja pinnoitetttuja, joten ne tod.näk. kestävät. Pinnoituksen ja ilmeisesti sopivan piikkivälin ansiosta kone luistaa hyvin puskissa lukuunottamatta ns. pitkässä varressa olevaa mustikkaa. Puolukkaan toi on varmasti huikea, tuskin maltan odottaa.




Mustikkaa on paikoitellen erittäin runsaasti.



Marjassa koko perheen voimin. Jotain niin hienoa. Oikeesti.

Tästä viitti kerätä.

Saalis.

Iskä keräs ison ja poika pienen puolilleen. Lompakot tykkäs.


Kastikesienet kasassa.

Parin sadan euron marjat =)

Mustikkakiisseliä ja kermavaahtoa. Aika hyvvee.

Ihmettelin kerran miten tää poimiminen tuntuu niin raskaalta. No flunssanhan se täräytti. Meinas tulla hiki.

Marjanpoimijan nakit.
Ja vielä lopuksi. Mä en oikein osaa sanoa mikä tuolla metässä on niin hienoa, mutta kun se vaan on. Kontata menemään ja poimia ämpärit täyteen marjoja. Ymmärrän hyvin, ettei kaikkia semmonen touhu kiinnosta, mut jostain syystä mä tykkään siitä ihan hirveesti. Pari ämpärillistä ja satanen puhtaana käteen. No okei, se motivoi, mut se ei ole kuitenkaan tärkein juttu. Emmä tiä, ihan sama, mä viihdyn metässä, tarviiko sitä enempää pohtia tai filosofisoida =)


Kanttarellit ja suppilovahverot.