Satumainen talvinen auringonnousu.

Heräsin eilen aamulla, siis 18.12.2012 joskus ennen kahdeksaa ja nostelin alakerran ikkunaverhot ylös. Ihmettelin, että mitä ihmettä tuolla ulkona oikein tapahtuu, kunnes tajusin, että aurinkohan se sieltä yrittää nousta. Näky oli jotenkin taianomainen ja täysin uskomaton, satumainen. Kuin revontulet olisivat nousseet auringon sijaan. Pakkasta oli -19 astetta ja taivas täysin pilvetön. Todennäkösesti elämäni hienoin talvinen auringonnousu! Kuvat on räpsitty ihan puhelimen kameralla olkkarin ikkunan läpi.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 5 Siivoilu, raivaus & suunnittelu

Ei pitäis kuukletaa. Uskalla rakentaa enää mitään! Kaikki tulee homehtumaan, radon hyökkää keuhkoihini, mikrobit tulee perässä, viikatemies jo virnuilee pirullisesti. Kauheeta pelottelua ja kauhukertomuksia. Varmasti näissä on paljon hyvää pohdittavaa ja ääriesimerkkejä, mutta toisaalta: Meidä talo, siis ite päärakennus, on rakennettu joskus 50-luvulla. Vatupassina on toiminut kossupullo, materiaalit ihan mitä sattuu pula-ajan juttuja, ei rännejä, ei salaojia ja hengissä ollaan. Ei allergioita, ei sisäilmaongelmia, ei mitään. Eli tottakai otan rakennusasiat vakavasti, mutta silti tolkku päässä ja sitä kuuluisaa maalaisjärkeä käyttäen. Katotaan miten käy. No kuiteskin. Tänään ajelin rautakaupan pihaan ja marssin sisään. 150m 2x2, 70m 2x4 ja 15kpl 12mm tuulensuojalevyjä, paketti huopanauloja ja toinen rakennusnauloja, kiitos. Alle tunti ja kuorma-auto kurvasi pihaan. Huomenna pitää sitten käydä hakemassa vielä tolppakenkiä ja bitumihuopaa.



Olis kova hinku päästä jo rakentelemaan, mutta yks paskahomma olis vielä edessä, kaikkien paskahommien äiti. Oikeen norovirusripulimegapaska. Lapioida tuolta rossin pohjasta kaikki eloperäinen aines pois. Ihan sysipaskaa hommaa. Kokeilin jo tänään vähän aikaa. Tuonne alle kun on ollut vuosien saatossa aina kiva heittää kaikkee törkyä pois silmistä. No pääasiassa se nyt oli ihan vaan puuta eri muodoissaan, eli ei nyt kuitenkaan sitä itseään. Ja koska tuo tila on toiminut meillä vuosia myös puuvajana, niin sitä silppua on sitten tippunut sinne alle ihan törkeesti.

Keräilin suurimpia puita ja laudanpätkiä talteen ja sahailin pätkiksi. Pientä silppua lapioin saaviin ja kippasin notskiin. Aaika ällö haju lähtee tommosesta setistä palaessaan. Ja on se kumma, jossei se myyräkuume pian tartu.

Sen lisäksi, että työ oli niin älyttömän mukavaa oli hyvä ystäväni, talvinen pimeys, seuranani. No kyllä sen pimeydenkin kanssa vielä jotenkin pärjäsi, mutta -11 astetta on aika kylmä keli tommoseen hommaan. Ja kyllä sen pimeyden ja pakkasenkin kanssa vielä pärjäsi, kun puki lämpimästi ja sahaili täysikuun valossa, mutta se tuuli! En tajua miten se voikaan olla noin kylmä. Ei auttanut kerrospukeutuminen, ei mikään. Tuuli puri kyllä ihan luihin saakka. No se on semmosta, karu Pohjola. Viikonlopun aikana pääsee sitten hyvin todennäkösesti ihan oikeisiin rakennushommiin. Kuhan sais rungon kasaan ja tuulensuojalevyt paikalleen, niin loppuisi veto. Se olis ameriikkaa se. Loppuis mökötys, tai oikestaan sittenhän olisi vasta hieno ja vähän lämpimämpi paikka mököttää.

Maaliskuinen koskireissu.

Aurinko. On sitä taas odoteltukin.

Kävien eilen vasta toisen kerran tänä vuonna koskella. Oli pakko päästä tuulettumaan hetkeksi arjen murheista. Säätiedotus oli lupaillut aurinkoista ja lämmöt nollan tienoille. Aluksi taivas oli pilvinen, mutta sitten se taivas siitä selkesi ja aurinko pääsi loistamaan kirkkaalta taivaalta. Tuuli vaan oli ihan mahoton ja todella kylmä, jostain pohjoisesta päin kun se puhalteli.

Melko kirkasta?

Saavuin rantaan pikkusen ennen kaheksaa ja alottelin kalastuksen pommittamalla tuttua monttua. Testailin samalla uusia UL-KOMIA lusikoitani. Hienostihan ne uiskentelivat, virtaa/nopeutta eivät kestäneet yhtä hyvin kuin normi Komiat, muttei noita nyt roskiin kannata heittää, etenkin kun ne kiinnostivat taimeniakin. Noin kymmenisen minuuttia aloituksesta kävi kala (taimen tod.näk) tökkäämässä, kun annoin lusikan valua ja leijailla montun pohjalle, tarttumatta kuitenkaan kiinni. Muutama heitto lisää ja taas sama homma. Joko kyseessä oli tosi pieni taimen tai sitten joku isompi aralla syönnillä oleva.

Sulaa, sulaa..

Siirryin alemmaksi, toiseen hyvään mestaan ja siellä jonkin aikaa heiteltyäni violettiteippistä Häjyy-lusikkaa vietiin. Kala vaikutti vastustuksesta päätellen olevan mitallinen, ei mikään mörökölli mutta ihan taimen kuitenkin. Noin 15 sekunin jälkeen taistelu kuitenkin loppui, sillä kala otti ja rimpuili itsensä irti.

Heittoja siellä ja täällä, uistimien jatkuvaa vaihtelua. Siiman päässä kävivät ainankin Häjyy ja Komia, UL-Komia, Helemi-Komia, KH-Liitsejä, Lippoja ja vaapuista Romonen sekä ihan tehdastekoinen Hurus-vaappu, jonka uinti ja heitettävyys miellyttivät minua kovastikin, kaloja taasen ei. Ei ainakaan tällä kertaa, mutta jotenkin on semmoset fengsuit, että tuolla vaapulla nousee vielä taimen jos toinenkin, vaikka en itse mikään vaappujen suurkuluttaja olekaan.

Taimenenpenikka Helemi-Komialla.

Kiertelin kosken pariin kolmeen kertaan läpi ja iltapäivällä sain yhden rimpulan oikein rantaankin asti. Kala tuli samasta kohtaa, missä aamulla aloitin leikin. Veikkaisin että saattoi olla jopa sama kala, joka aamulla kävi kutittelemassa. Parit kuvat ja taimenenpenikka takaisin kasvamaan. Mittaa kalalla oli n.30cm ja ottipelinä toimi Helemi-Komia.

Harjus 35cm.

Hetkeä myöhemmin alempaa ja toiselta puolelta koskea tälläsi taas joku. Ihmettelin kalan outoa potkua, jonka syy selvisi kun sain kelailtua kalan lähemmäksi. Kala olikin harjus joka oli iskenyt uistimesta ohi ja oli jäänyt niskasta kiinni koukkuun. Harjus oli profiililtaan kivan pulskan mallinen mutta mittaa oli 5cm liian vähän, eli noin 35cm. Ei muuta kuin kuva muistoksi ja takasin kasvamaan.

Yhteenvetona päivästä. Ihan kiva reissu vaikka jäätävä tuuli yrittikin pilata sitä parhaansa mukaan. Suojaisissa paikoissa oli kiva olla möllötellä ja kattella koskikaran touhuja auringon lämmittäessä poskipäitä. Tärppejä tuli 5 karkuutuksia 2 ja ylösasti siis non 30cm taimen ja 35cm harjus. Mittakalat jäivät vielä uiskentelemaan ja kasvamaan.

ps. Tätä kirjoitellessani puhelin piippasi kaksi kertaa puoleen tuntiin. Kalakamuni Jaakoppi Tampereelta ilmoitteli onnistuneensa huijaamaan kaksi kappaletta mitallista Tammerkosken tanea. Toiset ne osaa.

10 kuvaa talvesta.

Kun pakkanen paukkuu -20 ja -30 välissä, muuttuu elo rintamamiestalossa selviämis- ja eloonjäämistaisteluksi. Puuta palaa mottitolkulla pannussa, leivinuunissa, puuhellassa ja saunassa. Onneksi joka päivä mennään kevättä kohti ja päivät pitenee viisi minuuttia joka ikinen päivä ja tahti vaan kiihtyy. Kävin pihalla palelemassa ja räpsimässä kymmenen talvista kuvaa. 

Lisäeristys.

Koivu -22`c

Hanki.

Kivi.

Terijoki.

Koivut.

Valo ja varjo.

Aitanlasi. Onneksi ei tuvanklasi.

Jäljet.

Kevättä kohti.