Kesä 2014

Yks päivä kun rymysin mustikkametsässä, keksin hyvän ( hyvä, ainakin omasta mielestäni) tiivistelmän elämästä maaseudulla:

-Kesällä ollaan yötä-päivää ulkona, koko ajan touhaten. Kalastusta, marjastusta, huvipuistoja, aurinkoa, nikkarointia ja vapautta. Talvet murjotetaan uuneja lämmitellen, soffalla Super Marioa pelaillen ja lasketaan päiviä seuraavaan kesään- 

Näin se vaan pääpiirteittäin menee. Mun kesäni alkaa aina maaliskuun lopulla, kun päivä on pidentynyt kunnolla ja loppuu joskus lokakuulla, keleistä riippuen. Kyllä sen pakkasen ja lumen kanssa jotenkin pärjää, mutta se PIMEYS, siihen ei vaan totu. Se on myrkkyä joka hetki.

Päätin jo aikaisin keväällä, että tästä kesästä tulee semmonen hohhailu-kesä. En ajatellut aloittaa mitään remppahommaa tai muutakaan paljon rahaa vievää, sillä kun edelleenkään ei ole millä mällätä. Mutta voi köyhäkin viettää kesää ja nauttia siitä.

Pojat halusivat uusia aseita, ei muuta kun vanhat liimapuu-hyllyköt uusiokäyttöön.

Hiontahommia.

M-16 rynnäkkökiväärit.

Kalastuksesta. Käytiin alkukesästä muutamia kertoja mato-ongella koko porukalla, kuten joka kesä. Lisää kalajuttuja sitten seuraavalla kerralla, kun jaksan blogailla. Onkiin tarttui ahvenia ja särkiä, joista suurimmat ahvenet pääsivät savupönttöön ja paistinpannulle asti.

Jyväskylästä löytyy mukava ja täysin ilmainen puuhapaikka, Viitaniemen liikennepuisto. Siellä saa ajella erilaisilla polkuautoilla ja opetella liikennekäyttäytymistä. Löytyy liikennemerkit ja jopa -valotkin. Kiva paikka, mukavasti saa aikaa kulumaan.

Jännä juttu tossa grillaamisessa. Alkukesästä tulee kärtsättyä kaikenlaista ja miltei päivittäin, mutta sitten siitä vissiin menee joku "uutuuden viehätys" tai jotain. Tästä tulikin mieleen, että sitähän voisi vaikka huomenna grillailla jotain.

Halo-ilmiö auringon ympärillä. Ei vaan saa puhelimella asiallista kuvaa.

Siili kävi vierailemassa pihassa muutaman kerran.

Käytiin koko jengillä ekaa kertaa Paltasen Lohilammella. On vissiin liian lähellä, kun ei oo tullut ennen käytyä. Tai olen mä itestäni joskus käynyt, muttei koko porukalla. Vuokrattiin vene ja ostettiin luvat. Vaikkei koko iltapäivänä kirjot näyttäneet mitään merkkiäkään, oli reissu mukava. Paikka on tosi nätti ja jopa erämaisen tuntuinen, jos kattelee soisen itärannan suuntaan. Jännä, ettei edes vieressä menevä asfalttitie häiritse tunnelmaa.

Heinäkuun puolella alkoivat kanttarellit nousta esiin. Sen verran kerkesin keräämään, että pääsi muutan satsin paistelemaan ja vähän pakkaseenkin, kunnes tuli nämä helteet ja kuivuus, joka kuivatti ja lopulta kadotti kaikki. En edes muista, koska viimeksi on satanut! Varmaan useampi viikko sitten, jos ei nyt yksittäisiä pikku ukkoskuuroja lasketa. Onneksi kesää on vielä piiiitkälti jäljellä ja syksy vasta edessä.

Huvipuistoissa tuli käytyä Saarijärven Puuhapuisto Veijarissa , Nokkakivellä sekä Särkänniemessä.

Nokkakiveltä.

Loimulohi, hiillosperunat & kermaviili-tilli kastike. Sen parempaa kesäruokaa ei ole. Tästä tulikin mieleen, että kesän rosvopaisti on vielä tekemättä.

Särkänniemeen särkänniemeen...

Mustikkasato on täällä päin, tai ainakin omissa mestoissani, sysipaska. Se on niin turhauttavaa touhua yrittää kerätä metästä, jossa on mustikka siellä toinen täällä ja joku parempi puska siellä-täällä. Täytyy toivoa, että ens kesänä ois parempi mustikkavuosi. Väkisin sain raavittua viitisentoista litraa omaan pakkaseen ja yhden, siis vaan yhden ämpärillisen myyntiin. Ostajia ois vaikka kuin, mut ku ei oo mitä myyrä.

Yksi suomen hienoimmista paikoista missä oon käynyt on Fäbodan uimarannat Pietarsaaressa. Kannattaa käydä ihmettelemässä, jos siellä päin kuljette.

D-vitamiinia.

Siinäpä niitä kesätouhuja. Paljon tuli kerrottua ja muisteltua ja paljon jäi vielä kertomatta. Se mikä eniten harmittaa on lapin kultareissun peruuntuminen tältä kesältä. Tähän on syynsä, mutten nyt kirjoita siitä sen enempää. Ei mitään suurta dramatiikkaa, vaan enemmänkin käytännön järjestelyt eivät vaan onnistuneet. Toivottavasti ens kesänä sitten.
Kesä, ihmisen parasta aikaa.

Mustatorvisieni- Salaliittoteoria.

Harrastan sienestystä. Olen harrastanut jo vuosia. Viimeiset 3-4 vuotta hyvinkin aktiivisesti. Keräilen, tai oikeastaan perheemme keräilee pääasiassa kanttarelleja, suppilovahveroita, korvasieniä ja rouskuja, sekä satunnaisesti haperoita ja tatteja.

Mamma metässä piste vi.

Kanttiksen nyt tuntee kaikki. Se on helppo tunnistaa ja löytää. Keltainen väri hohkaa kauas. Joskus bongaan kanttiksen jo kymmenien metrien päästä, toisinaan vasta ihan jaloista, sillä kirkkaasta väristä huolimatta, ne osaavaat piiloutua sammaleeseen. Tänä kesänä kanttiksia on ollut ihan älyttömästi. Joka kerralla lähtee monta litraa mukaan.

Siänikeisari.

Rouskuista mukaan lähtee pääasiassa kangas- ja haaparouskuja. Tänä vuonnakin olen kerännyt sen verran, että eiköhän niistä saa sienisalaattiainekset vuodeksi. Sienisalaattia kun ei meillä juurikaan muut syö.

Korvasieneen tutustuin pari vuotta sitten ja tuttavuus olikin mukava. On ihan älyttömän mukavaa kevällä, kun lumet ovat sulaneet ja luonto vihertää, lähteä pitkästä aikaa tallustelemaan metsään. Korvasienen maku on myös erittäin hieno ja aromikas, ulkonäkö saattaa hämätä.

Piilossa.

Suppiksista innostuimme jokunen vuosi sitten. Kauan sai kierrellä ja ettiä, ennenkuin löysin ensimmäisen. Kun oli kokenut sen ahaa-elämyksen, on loppu helppoa. Suppilovahvero kun on kanttiksien tapaan paikkauskollinen, on homma helppoa ja todella mukavaa. Nykyään bongaan suppiksetkin jo useamman metrin päästä. Kaikin puolin hyvin miellyttävä sieni, niin keräämisen, säilömisen, kuin ruuanvalmistuksenkin suhteen.

Eli metässä on siis tullut pörrättyä aika paljon. Sekä sienestämässä että marjastamassa. Olen etsinyt ja etsinyt. Hiipinyt hiljaa ja tihrustellut silmillä. Tutkinut kaikki mustat ja harmaat asiat, mitä nyt ikinä vaan eteen on sattunut. Useimmiten nämä epämääräiset löydöt ovat osoittautuneet pilaantuneiksi/mädäntyneiksi sieniksi, kuusenkävyiksi ja vaikka miksi.

Olen päätynyt lopputulokseen, että Mustatorvisieniä ei ole olemassakaan. Legenda mustatorvisienistä täytyy olla Marttaliiton, Suomen hallituksen, FBI:n ja Kim Jong-Ilin yhdessä muodostama suuri kusetus. Mitään muuta selitystä tälle ei ole. Kuvat sienikirjoissa ja netissä ovatkin todellisuudessa mustalla maalilla maalattuja kanttarelleja. Mustatorvisieniä ei ole olemassakaan. Kyä näi o.

Hirveen pahaa ja kitkerää kastiketta.

Puolukkaa Kanadaan?!

Kerronpas tässä nyt erään puolukkatarinan.

Eivät arvanneet nämä puolukat millaiselle matkalle pääsevät.

 Juttu alkoi sillä tavalla, että pörrään muutamilla netin keskustelualueilla. No, eräällä sivustolla oli sitten marjastus aiheinen ketju, jossa voi jutustella saaliistaa, marjapaikoistaan, neuvoa ja kysellä. Kerroin siellä sivuilla, että olen kerännyt ja myynyt mustikkaa ja puolukkaa mummoille. Hetken kuluttua eräs nimeltä mainitsematon henkilö kirjoitti, että hän voisi maksaa vaikka 200€ jos saisi ämpärillisen puolukkaa. Henkilö on suomalainen, joka oli joskus muuttanut Kanadaan.

Makutesti.

Päätin heti, että vaikkei mulle jäisi tästä touhusta penninjeniä, niin toteutan sen. Oli kuitenkin niin hauska jo juttunakin, puolukkaa Kanadaan...

Fiilistelyä.

Sanottakoon nyt vielä tähän väliin, että tämä kyseinen henkilö, mies tai nainen, halusi ehdottomasti säilyttää anonyymisyydensä, joten sen mukaan edetään. Ja takaisin asiaan. No mä sitten vastasin hänelle, että kyllä mä sulle puolukat lähetän, jos maksat postit. Ei mennyt kuin hetki ja sain yksityisviestin, jossa henkilö vakuutti olevansa tosissaan ja antoi yhteystietonsa ja pyysi tilinumeroani. Heti kun rahat tulivat tilille aloitin toiminnan.

 

Tai oikeastaan en aloittanut heti, vaan kävin keräämässä puolukat eräänä sunnuntaina ja laitoin paketin postiin maanantaina, ettei paketti jäisi viikonlopuksi makaamaan postiin. Vaikka puolukka onkin erinomainen säilymään, halusi tilaaja että lähetän paketin pikana. Normi lähetys olisi maksanut hieman alle 60€ ja pikana tämä lysti maksoi sitten 100€. 

Pakkasin marjat kahteen kannelliseen ämpäriin jotka vielä teippasin varmuudeksi. Toisen ämpäreistä jätin varmuudenvuoksi pikkusen vajaaksi, ettei 10kg:n painoraja ylittyisi. Vajaaseen tilaan laitoin sitten pari pakasterasiaa. Toiseen kuivatettuja suppiksia ja kanttiksia ja toiseen kuivatettuja mustikoita.

Marjat ja muut pakattuina.

Sienet ja mustikat.

Luin postin sivuilta ohjeita ja kieltoja lähettämisen suhteen. Kaikki tuotteet oli punnittava ja lueteltava suomeksi sekä englanniksi. Joutu vähän käyttämään sanakirjaa, ei tullut nyt ihan ekana esim. suppilovahveron englanninkielinen nimi mieleen. Ja tarkkana piti olla muutenkin. Eri mailla kun on erilaiset käytännöt, lait ja asetukset. No luonnollisestikaan mitään myrkkyjä tai aseita ei saa lähettää, mutta Kanadan säännöissä kiellettiin mm. maataoustuotteet. Onneksi nämä tuotteet olivatkin metsästä.

Uskokaa tai älkää, niin meidän perheessä ei ole ainuttakaan puolukkaa, vaan ne odottavat vielä metsässä...

Puolukoiden matka maapallon toiselle puolelle, kesti tasan viikon. Olisi ollut mielenkiintoista tietää, monellako eri koneella tai laivalla marjat matkustivat. Pikaisesti tämä Suomen pää ainakin toimi. Reilu 13 tuntia postissa asioinnista oli paketti jo poistunut maasta. Sain vielä myöhemmin tilaajalta viestin, että perille olivat tulleet ja hyvässä kunnossa.

Tuosta alta voi seurata paketin kulkua. Semmonen tarina tällä kertaa.

Lähetys on vastaanotettu kuljetettavaksi. Rekisteröinti: 17.9.2012 klo 14:17:43 Paikka: HANKASALMI 41520 Lähetys on lajiteltu. Rekisteröinti: 17.9.2012 klo 20:19:36 Paikka: JYVÄSKYLÄ 40000 Lähetys on otettu käsittelyyn ulkomaanterminaalissa. Rekisteröinti: 18.9.2012 klo 03:36:11 Paikka: HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI 01000 Lähetys lähtenyt maasta. Rekisteröinti: 18.9.2012 klo 03:42:27 Paikka: HKI VANTAA, ULKOMAANTERMINAALI 01000 Toimitettu tulliin kohdemaassa. Rekisteröinti: 20.9.2012 klo 16:04:00 Paikka: Ulkomaa/Foreign country 01000 Lähetys on saapunut kohdemaahan. Rekisteröinti: 20.9.2012 klo 16:04:00 Paikka: Ulkomaa/Foreign country 01000 Lähetystä on yritetty luovuttaa, mutta vastaanottajaa ei tavoitettu. Rekisteröinti: 24.9.2012 klo 08:50:00 Paikka: Ulkomaa/Foreign country 01000
Lähetys on luovutettu vastaanottajalle. Rekisteröinti: 24.9.2012 klo 09:41:00 Paikka: Ulkomaa/Foreign country 01000

Lähetys on rekisteröity. Rekisteröinti: 25.9.2012 klo 00:00:00 Paikka: Jälkitallennuspiste 00000

Syksyn satoa

Valmiina lähtöön.

3,5 tuntia myöhemmin.

Ohan noita.

Onneksi on iso peräkontti.

Siivottuna.

Suppiksia ja jokunen kanttis & rousku.

Kanttarellit pannulla.

10l suppiksia & litra kanttarelleja.

Se on syksy nyt.