lauantai 10. elokuuta 2013

3 x Kuusaa

Nyt ottaa päähän. Ai mikä? No se, kun en oo päivitellyt plokia ajallaan. Ja nyt pitäis sitten muistella, että miten kaikki meni, mitä tuli, montako karkasi ja kaikkee. Ku ei meinaa muistaa! Onneksi kuvissa on päivämäärät ja facen puolelta löytyi jotain tietoja. Juttua tulee siis nyt vähemmän, mutta laitetaan kuvia sitten reilummin. Kokeillaas mitä muistuu mieleen...

Kävin kesäkuun puolivälissä, ennen juhannusta Kuusaalla. Viime vuosilta on paikasta sen verran mukavia muistoja, että kun koskista pitää valita, niin aika usein päädyn Kuusaaseen. Kalaa on aina ja lajikirjoa löytyy, sekä pääsee harrastamaan kunnolla kuhan koskikalastusta.

Jonkin aikaa kalasteltuani ja eri uistimia vaihdeltuani onnistuin huijaamaan yhden 40cm taimenen, joka pääsi luonnollisestikin jatkamaan vapauttaan ja kasvamaan. Tämä tane iski kiinni sitomaani KH-liitsiin.


Ronkin pohjia, kuten aina. Uistintappioita tuli jonkisen verran. Yhden kerran "kala iski kiinni". Tämä kala olikin siimasotku, jonka mukana sain sitten uistimen, kuvassa olevan Toby-lusikan. Muuten ihan kiva juttu, mutta tarkemmin uistinta tutkiessani huomasin, että siinähän on koukuissa väkäset puristamatta. Soo soo, sinulle joka väkäsellisillä koukuilla olet onkinut.



Kuhat loistivat poissaolollaan, joten joskus ennen puolta yötä oli tauon paikka.




No rupeshan niitä kuhia kuulumaan, kun ilta hämärtyi kunnolla. Tapahtumia alkoi tulemaan, tärppejä ja karkuutuksia. Liian moni karkasi. Kuha on kyl älyttömän mielenkiintoinen kalastettava. Jos laskettelee siimaa virrassa kauas, etenkin jos käyttää monofiiliä, on kuhatärpin havaitseminen usein aika hankalaa. Vähän aikaa joutuu aina raksuttamaan, että onko uistin jossain rehussa vai onko siellä kuha. No, tuli niitä onnistumisiakin. Mukaan lähti yhteensä kolme mitan täyttävää kuhaa.


Koska koskella ei ollut muita kalamiehiä, sain vapaasti kierrellä pelipaikoilla. Aamusella, vähän ennen kotiin lähtöä, sain vaapulla vielä toisen taimenen. Tällä kalalla mittaa oli kertynyt 43cm, joten sekin pääsi takaisin kasvamaan.


Päivällä vetäsin kuhat fileiksi. On ne nättejä ja puhtaan vaaleita. Tuo lautasen yläreunassa oleva setti on sitä lihaa, mitä oli vielä jäänyt selkärankoihin fileroinnin jäljiltä. Sen verran harvinaista herkkua noi kuhat meidän taloudessa, että kaikki piti ottaa talteen.


Paistetut uudetperunat, rehuja ja voi-öljy-seoksessa paistettua kuhafilettä, ihan jebajee.




Kesäkuun loppupuolella oli sitten vuorossa odottamani ja jo perinteeksi muodostunut kalareissu Vaasan kaverin kanssa. Nämä reissut on aina niitä mun kalastusmaailmani parhaita hetkiä. Harmittaa kyllä edelleenkin, etten plokaillut heti reissun jälkeen. Yritetääs muistella tätäkin.

Läksin ajelemaan taas Kuusaan suuntaan. Kaverilla oli sama osoite, mutta toisesta suunnasta. Minä idästä ja kamu lännestä. Kaveri tuli taas asuntoautolla ja ajattelin ajella omalla turpodiisselilläni suoraan kohteeseen, ettei hänen tarvitsisi koukata meidän kautta. Keli oli komian kesäinen, mutta vähän turhankin komia taimenien suhteen, mutta taas toisaalta kuhien suhteen varmaan ihan passeli. Sitikan mittari hipoi jo plus kolmenkympin lukemia.


Koska mulla on turpodiisseli, kakslitranen, =) , olin koskella jo hyvissä ajoin. Kerrankin. Usein lähtö viivästyy ja kiire virpomaan on kova. Napsin ootellessa muutamat kuvat kosken kuohuista.




Lupien lunastus ja kalavehkeiden viritystä & sotasuunnitelmaa. Kaveri lähti tuttuun tapaansa kahden vavan taktiikalla, perho ja virveli. Mä jatkoin ja jatkan edelleenkin vain ja ainoastaan virvelimiehenä.


Kiertelimme tuttuja paikko ja saimme huijatuksi muutaman pikku kuhan sekä ahvenia. Kuhat pääsivät takaisin. Taimenia ei näkynyt.


Ja sitten oli päivällisen vuoro. Kyl tommonen asuntoauto on vaan ameriikkaa, ei siitä pääse mihinkään. Mun on kyllä joskus ihan pakko ostaa joku muutaman tonnin rutku, mut ei nyt just satu olemaan muutamaa tonnia. Mut joku päivä otan lainan tai jotain, kuhan ny saa eka edellisiä lainoja lyhennettyä.

No kuiteskin. Ei ollut lainat tai muutkaan raha-asiat mielessä, kun pääsi valmiiseen pöytään. Jauhelihakeittoa ja graavilohi-ruisleipää.


Ja oikein jälkkärikaffit, kera hillomunkin ja suklaakeksin =)


Ruokapaussin jälkeen jatkui kalastus. Kiertelimme monia paikkoja, eikä uistintappioiltakaan voitu välttyä. Kaloja tuli mukavaan tahtiin, mutta taimenet loistivat poissaolollaan, lukuunottamatta kaverin n.30 rimpulaa. Lajikirjo oli ihan kiva: Kuha, ahven, säyne, kh, kirjopossu.

Valetaimen, eli säyne.
Rupes niitä kuhiakin nousemaan ja jopa kosken niskalta. En ole koskaan aiemmin saanut niskalta kuhaa ja nyt niitä nousi muistaakseni kaksi kappaletta.



Kaverilla oli useamman kerran kiinni isompia, mutta katkoivat aina siimat. Ensin toiveajattelimme, että kyseessä olisi isompi kuha, mutta totuus taisi olla se, että maastopukuiset ne vaan meitä kiusasivat. Ehkä? Eihän sitä koskaan tiä.


Joskus yöllä sain niskalta hyvän tällin. Jonkin aikaa väsyteltyä kala suostui antautumaan ja osoittautui kirjopossuksi. Mittaa tälle possulle oli kertynyt 43 senttiä, joten myös tämä lähti takaisin kasvamaan.


C & R

Perhostelua.

Perhostelua II


Kahlailua.
Tulihan se lopulta se vähän isompikin kuha. Heti tunsi vavassa, että nyt on ainakin mitallinen. Harmikseni en muista tästäkään kalasta väsyttelystä juurikaan enempää, enkä edes ottipeliä?! Mutta pituus jäi mieleen. 59cm ja oma enkkakuha. Vaakaa ei ollut mukana, mutta veikkaisin lähemmäs kaksi kiloista.

59cm ennätyskuha. (Perattuna)

Ei paljo ahista, veikkaisin.
Niin joo, meinas taas unohtua. Päätimme olla toisenkin yön kuusaalla. Mietimme vaihtoehtoja, mutta koska keli oli niin älyttömän kuuma, emme viittineet lähteä toisille koskille, vaan päätimme keskittyä kuhanpyytiin. Käytiin päivällä ajelemassa jykylässä täydentämässä ruoka, juoma ja uistinvarastoja. Seuraava yö taas kalasteltiin, jauhettiin paskaa ja ennenkaikkea nautiskeltiin elämästä!

Kalakamun kuha.