torstai 12. joulukuuta 2013

Liukuhihna-Possunleike arkeen & juhlaan

Plokaillaas välillä taas yhdestä lempiharrastuksestani, ruuanlaitosta. Pääsääntöisesti sitä tulee laitettua ihan tavallista maistuvaa ja mahantäyttävää arkiruokaa, mutta välillä on kiva kokeilla eksoottisempiakin juttuja. Tämä ohje on ihan perussettiä, joka sopii niin arkeen kuin juhlaankin. Liukuhihna-Possunleike. Hyvää ja halapaa.


Mulla on Ääs-Markettia kohtaan vähän semmoset ristiriitaiset fiilikset. Kaikella on aina puolensa. Jos ei pidä yllätyksistä ja on vaille tuttua ja turvallista, keskihintaista kauppaa, niin kannattaa suunnata S-markettiin. Siellä on AINA samat tuotteet, EI KOSKAAN mitään erityisiä tarjouksia tai kampanjoita. Hyvänä puolena on se, ettei mukaan tartu vahingossakaan mitään heräteostosta, koska niitä ei yksinkertaisesti vain ole siellä!! No, ohan siellä ne normi miinus kolkyt prossaa laput, mut niin ne on muuallakin. Mut on siellä myös yksi helmi, mikä hyppää ostoskärryihin miltei aina, kun siellä käyn. Usein käy vielä niin hyvä tuuri, että sen Ääsmarketin helmen kylkeen on lyöty punainen lappu, silloin siitä tuleekin oikein megahelmi. On tota samaa lihaa ja vieläpä samalta valmistajaltakin toki muissakin kaupoissa, muttei kuitenkaan kaikissa, eikä aina. Äässissä on kaikissa ja aina.

Kyseessä on siis tuo kuvissa oleva Atrian porsaan ulkofilee. Siinä on kyllä hintalaatu-suhde kohallaan. Täyttä tavaraa. Jos ton löytää vieläpä punasella lapulla, tai muuten vaan tarjouksesta, niin kilohinta on samaa luokkaa kuin jauhelihalla. Tästä tulee kyllä meidän keittiössä tehtyä vaikka ja mitä. Pihvejä, leikkeitä, patoja, karjalanpaistia, kastikkeita, uunilihaa sekä tietenkin routapaistia, jonka ohje löytyy täältä.


Tällä kertaa tuli pitkästä aikaa tehtyä leikkeitä. Ekana hommana tässä, kuten aina tämän ulkofileen kanssa on leikellä läskit pois. Ja mähän en läskiä syö, enkä muuten piimää enkä viiliä, oikeestaan kaikki muu melkein sitten meneekin. Eiku ei meekkään. Kaikki kaupan valmismarinoidut lihat/kanat/kalat pitäis kieltää laissa. Kaikenmaailman paskalihat ja jännemössöt piilotettu sen "teollisuudenmakuisen ja näköisen" punaisen marinadin alle. Se siitä.

 Yleensä toisella puolella filettä on ohut kerros pläskiä. Samaa valkoista lihaa löytyy aina myös lihan toisesta reunasta ohut kaistale. Läskit lähtee aika nätisti hyvässä terässä olevalla fileerauspuukolla. Toki siinä lihaakin menee pikkusen hukkaan, muttei nyt mahottomasti kuitenkaan. Koska en läskiä pysty, enkä kylläkään edes halua, syödä, niin mun mielestä ne on kaikkein helpointa leikellä tässä vaiheessa pois, ennekö alkaa kaivelemaan niitä lautaselta kastikkeen seasta.


Huomaan muuten, että mua taas pikkusen nukuttaa. Kello on pian neljä aamulla, kai silloin saakin vähän nukuttaa? Huomaan väsymykseni siitä, että lauserakenteet ja pilkkujen paikat on vähän kummallisissa paikoissa. Vähä huonosti ajatus luistaa. Ei anneta sen häiritä. 


Ku läskit o saatu veisteltyä pois, niin sitten vaan puukko heilumaan ja ulkofilee on muuttanut muotoaan ja leikkuulaudalla on 20-30 piffiä. Nyt muuten väsyttää ihan tosisnansa. Kolme tuntia vapauteen + kotimatka + koulutaksinodotus =4,5 tuntia. Jaksaa jaksaa, kestää kestää!


Sen ison pläskin kun saa veisteltyä pois, niin toiseen reunaan jää tosiaankin vielä tommonen pikkubläski. Sen voi veistellä pois tai antaa olla. Voi tehdä myös kompromisseja, ja leikellä tarkasti viiltelemällä ja kaivelemalla vain tuo valkonen pois. Vähän riippuu minkämallinen ulkofilee sattuu olemaan, joskus onnistuu, joskus ei.



Seuraavan vaiheenkin voi tehdä tai jättää tekemättä, eli nuijiminen. Annoin näille pihveille hellästi rystysiä. Tota alla olevaa kuvaa kun kattoo, niin ei siinä hirveesti muuten valkostalihaa näy ja hyvä niin, sillä se tappaa.


Voi kauhia mitä ruuan tuhlausta! Mitä sää nynne läskit leikkasit, olisit syäny vaa! Silloon ku mää olin nuari, niin se oli oikeen suurta herkkua! No enhän mää ny niitä roskiin heittänyt vaan laitoin kippoon ja nelikko: Aivovamma, Tennissukka, Paska-Jaakkoo ja Misu saivat gurmeeta.

Misu ja tennissukka.
Jaa, että mistä nimi Liukuhihna-Possunleike? No tästä:


Eikös toi nyt näytä vähän liukuhihnatyöltä. Jos ei näytä, niin kokeile. Kolomisenkymmentä pihviä kun pyörität ton läpi, niin tiijjät. Eli homma menee näin:Varaa neljä lautasta. Ekaan pihvit. Toiseen Vehnäjauho (Älä kysy miks? En tiijjä). Kolmanteen 3-5 munaa jotka vispataan haarukalla rikki. Neljänteen korppujauhot. Sitten siitä vaan pihvi haarukanpiikkeihin ja liukuhihnalla eteenpäin. Kannattaa käännellä ja siirrellä haarukalla tai muulla vastaavalla. Jos touhaa paljain käsin, niin pian on kädet semmosessa tönkkö-smäimä-taikinassa, ettei se lähe pois millään paisi kulumalla. Mistäköhän sitä Kulumaa muuten voi ostaa? Ei ainakaan Ääs-marketista.





Sit vaan pannulle paistumaan. Muutama minuutti molemmin puolin voi-öljy-seoksessa ja keskilämmöllä. Oo tarkkana lämmön kanssa. Liian kuumassa pinta palaa tai ainakin kärhähtää. Meillä ku on semmonen wanha ihan perusmallin hella, niin kolmosen ja nelosen välillä kun veivaa, niin on aika jebajee.

Harmi vaan, että oli toi öljy melkein loppu ja jouduin paistelemaan voi painoitteisesti. Tommonen kuvassa oleva kylmäpuristettu öljy on myös usein ostoslistallamme. Öljyssä paistaminen tekee leikkeen pinnasta oikeanlaisen, semmosen rapsakan-napakan-pehmeän.


Mausteina käytin mustapippuria, paprikamaustetta, jauhelihamaustetta ja tärkeimpänä näistä, kurkumaa. Kurkuma antaa leikkeelle pehmeän maun sekä kivan värin.


Otin pakkasesta sulamaan syksyllä keräämiämme kanttiksia, joista pyöräytin kermaisen kastikkeen. Otin myös pitkästä aikaa parit Habanerot, jotka antoivat kivasti potkua lautasella.


Tää kuva nyt ei ole oikein edukseen. Vissiin salaman valo jotekin sai noi leikkeet näyttämään tommosilta sottasilta, eikä toi pannukaan oikeesti noin järkky ole. Reilusti voita ja öljyä aina ennen uutta satsia ja tarvittaessa myös kääntäessä, jos on lihat o imassu kaikki. Jos rupee pelkäämään veritulppaa ja sepelvaltimotautia, niin sammuta vaikka valot ja lisää rasvoja salaa pimeässä. Voita ja öljyä pitää olla reilusti, muuten kusee koko homma.


Lisukkeeksi paistelin pariisinperunoita, keitin tuorepastaa sekä tein perus-salaatin. Niin ja kanttis-kermakastikkeen. Kyllähän tota söi ja niin muuten syödään huomennakin. Vaikka melko suuriruokainen olenkin/olemmekin, ei tommosta melkein puolentoistakilon lihaa nyt kerralla syyä.


maanantai 2. joulukuuta 2013

Miksi isi on joskus niin kiukkuinen ja väsynyt? - Yötyöläisen ajatuksia


Ja taas tämä kirjoitustauko on venähtänyt turhan pitkäksi. Ei oo vaan huvittanut / kiinnostanut. Kirjoitellaas nyt sitten edes jotain, merkiksi siitä, että elossa ollaan. Laitan mukaan myös kuvia, jotka eivät sinällään liity aiheeseen millään tavoin, mutta olis muuten turhan pitkä ja jäykkää tekstiä ja onhan noita kesäisiä onkikuvia kiva katella, etenkin näin vuoden pimeimpään aikaan.


YÖTYÖLÄISEN VIIKKO

Maanantaina heräsin klo 07:30 ja laitoin pojat koulukuntoon. Menin nukkumaan klo 15:30, kun odottelin eka mammaa töistä kotiin. Nukuin möksiksessä ja puhelin herätti klo 18:50. Lähdin ajelemaan töihin klo 20:00 ja töissä olin klo 20:50-07:10. Siitä sitten kotia kohti ja matkalla soittelin varmistussoitot, ovatko jannut heränneet. Pojat koulukuntoon ja minä menin nukkumaan. Nukuin 08:30-14:50. Koulutaxi toi isomman pojan n. klo 15:15 ja pienempi tuli äitinsä kanssa joskus 15:45. Horroksessa laitoin jotain evästä, söin ja lähdin takaisin nukkumaan Iskän kuninkaalliseen mökötysmajaan. Nukuin klo 17-18:50. Sitten suihku, kaffia ja autoon. 


 Töissä taas klo 20:50-07:10 ja kotona noin klo 07:45. Tajunnan rajamailla pojat taas koulukuntoon ja ite mökölään piupau klo 08:30. Muistin, että nuorempi poika pääsee klo 13, mutta muistinkin väärin, sillä tiistaisin eskari loppuu klo 14. Lievästi sanottuna ketutti, kun hokasin asian. Tunti unta lisää olisi tehnyt kyllä gutaa. No, mä pilkin ja torkuin koomassa soffalla puolisentuntia, kunnes jannu tuli tupaan ja varmistin, että kaikki on oukki ja doukki ja jatkoin vielä soffalla koomailua tunnin verran, kunnes isoveljen taksi tuli klo 15:15. Enempää ei viittinyt nukkua, vaikka kuinka teki mieli, vaan oli pakko sinnitellä iltaan, että saisi illalla nukahdettua ja käännettyä rytmin oikeaan aikaan. Illalla nappasin 3mg melatoniinia naamaan ja nukahdin noin kello 22. Heräsin ekan kerran puolenyön aikoihin, sekä 03 ja 04, sekä tietenkin 07:30, kun piti laittaa jannut taas koulutielle. 



Ke ja to olivat vapaita ja sitten taas leikki alusta. Perjantaina heräsin klo 07:30 ja isompi poika hyppäsi taksiin klo 08:20. Eskarilaisella on perjantait aina vapaita. Mulla kun oli taas yö edessä, niin silloin ei viitti kovin rymytä, vaan ottaa päivä mahollisimman kevyesti, että pääsee iltapäivällä uneen. Laitoin ruuat ja siivoiltiin, sekä kannettiin vähän puita lämpiämään leivinuunin viereen. Mammalla on perjantaisin yleensä lyhyempi päivä, paitsi jos venähtää. Onneksi nyt ei venähtänyt pahemmin. Ruokaa napaan ja möksikseen yrittämään unta. Nukuin noin klo 15-18:50. Sitten taas suihkuun, kaffia ja autoon. Auto starttasi pihasta jälleen noin 19:50 ja takaisin kotona olin 07:45 ja unessa ehkäpä klo 08:30. Nukuin taas klo 15:30 saakka. Emo oli tehnyt ruuat ja kävin syömässä ja kiukuttelemassa tunnin-pari sisällä. Takaisin nukkumaan möksikseen klo 17-18:50 ja siitä sitten taas töihin. Ja sieltä sitten taas kotiin jne. 



Viime yönkin olin töissä valvomassa, mutta kotona olin vasta vähän yli 8. Tämä johtui siitä, että keli oli hirvittävä. Lunta satoi vaakasuoraan ja sitä oli kinostunut inhottavasti paikoitellen. Aura-autotkin olivat varmaan auraamassa isompia teitä, ainakaan minun reitilläni niitä ei näkynyt. Vaikka olikin sunnuntai aamu, niin porukat olivatkin jo hereillä, sillä olihan joulukuun eka ja kalentereiden avaus. Isoveli oli kuulemma valvonut la-su yönä siihen asti, että kello oli 00:00 ja avannut ekat luukut =) Mutta joo, siitä sitten taas pesäkolooni, jossa tajunta himmeni joskus 08:30 aikoihin ja puhelin pirisi perinteiseen tapaan 15:30. Koska mulla on tuolla mökölässä vaan yks patteri, niin siellä on välillä vähän viileä, etenkin jos tuulee siihen malliin kuin tänään. En millään jaksanut hipsiä takaisin kuninkaalliseen mökötysmajaani, vaan söin mamman tekemiä tortilloja ja sammuin sohvalle joskus, josta heräsin ennen klo 19. Emo laittoin vielä leivinuuniin tulet, kun mua niin palelsi. Rintsikka on tuulella vähän vetoisa ja muutenkin olin ilmeisesti semmosessa väsyhorkassa, sillä muita perheenjäseniä ei sen kummemmin paleltanut. Emo oli lämmittänyt myös saunan, jossa tuli käväistyä ottamassa nopeasti löylyt, kaffiteltua ja sitten taas autoon. Lähdin matkaan poikkeuksellisesti jo 19:40, sillä keli oli taas niin häjyy. Nyt sitten ollaan taas täällä. Hiljaista on ja hyvä niin. Kahvi maistuu. Mummot nukkuu - yökkö tykkää. Aamulla vapaus koittaa taas klo 07:10 ja saa lähteä kattelemaan, ovatko aura-autot kerinneet hoitaa teitä kuntoon, toivottavasti.


Tämmöstä on siis yöhoitajan elämä. Tämä oli nyt vähän rajumpi viikko, sillä tein pari ylimääräistä vuoroa. Yleensä teen viikossa 2-3 vuoroa. Työstä en viitsi tai edes saa kertoa kovinkaan tarkasti, sillä vaitiolovelvollisuus velvoittaa pitämään naamansa kiinni. Yleisluotoisesti voin sen verran valaista asiaa, että työskentelen hoivakodissa, jossa on 20 enenmmän tai vähemmän muistisairasta vanhusta. Työ on, onneksi, pääsääntöisesti melko helppoa, sillä asukkaat nukkuvat yleensä hyvin. Ei kuitenkaan aina, ja silloin ei olekaan niin helppoa. 20 vs 1, epistä. Työhöni kuuluu myös vähän pyykkihuoltoa, lääkkeenjakoa, siivousta ja puuronkeittoa jne. Yöhoitajan tärkein tehtävä turvata asukkaille yörauha, tämä on linjaus. Tämä on myös linjaus mistä pidän. Jos kaiket yöt pitäisi vielä riehua ja touhata, niin siitä ei tulisi mitään.


Mutta joo. Tää yötyö on tämmöstä, en valita ollenkaan. Kaikella on puolensa. Mutta toivon, että yötyötä tekemättömän ihmiset ymmärtäisivät tuon viikko-esimerkin kautta edes pikkusen millaista tämä on. Silloin kun ihmiset ovat koulussa, töissä, arjen askareissa, niin silloin mulla on yö ja silloin kun mulla on yö, niin se tarkoittaa sitä, että sitä pitää kunnioittaa. Ei mullakaan ole tapana mennä herättelemään nukkuvia ihmisiä, keskellä yötä. Onneksi oon rakennellut tuota mökötysmajaa ( joka on vielä vaiheessa, mutta kyllä se siitä edistyy taas jossain vaiheessa). Elämästä ei tulis yhtään mitään, jos muun perhee pitäisi olla hyshys kokoajan. 


 En aina jaksa selitellä, miksi en nyt jaksa lähteä jonnekin kyläilemään, valtuuston tai lautakunnan kokouksiin jne. Totean vaan, että olen ollut taas yöputkessa. Yötyö oli syy, miksen ottanut aikanaan vastaan kunnanhallituksen paikkaan, joka minulle olisi äänimääräni perusteella kuulunut. Joku ymmärtää mitä tarkoitan, joku ei. Jollain ei riitä aivokapasiteetti ymmärtämään mitä vuorotyö on ja joku ei vaan halua ymmärtää.
Tässä on vielä semmonenkin juttu, että toi nukkuminen, nukahtaminen tai unessa pysyminen ei olekaan aina niin yksinkertaista. Jos päästää pään sisään ajatuksen, että mun mun on nyt PAKKO nukahtaa, että jaksan valvoa 13 tuntia, niin voin kertoa, ettei ole yhtään hauskaa yrittää nukahtamista ja tämän jälkeen onkin sitten vasta hauskaa yrittää taistella unta vastaan töissä.


Ja vielä joku sana kofeiinista. Juon ennen töihinlähtöä yleensä kaksi muumimukillista kahvia. Töissä keittelen myös sumpit ja sitäkin uppoaa yleensä kaksi mukia. Tämän päälle juon, en aina, vaan silloin kun tuntuu ettei jaksa, energiajuoman. Eli klo 19-02 välisenä aikana kaadan kurkkuuni litran kahvia ja puolilitraa energiajuomaa ja muutaman tunnin päästä sitä pitäisi saada taas unenpäästä kiinni, kuunnellessa kun pumppu hakkaa vähän lisälyöntejä =)


Tämä on vapaa-ajan blogiki. Nyt vähän lipsui. Yritän parantaa tapani. Ja vielä lopuksi lista yötyön terveysriskeistä. Ihquu.

-Verenpainetauti
-Rytmihäiriöt
-Diabetes
-Rintasyöpä
-Sepelvaltimotauti
-Sydäninfarkti
-Metabolinen oireyhtymä
-Vatsahaava
-Veren sakkautuminen.

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Hyvää isänpäivää kaikille kunnon isille. Paskat isät hukkukoon suohon.

Ei oo taas hetkeen tullut plokailtua. Ei ole ollut oikein mitään erityistä, mistä runoilla. Töissä, kotona, pientä korjaus ja remontointi hommaa, tai sanotaanko nyt vaikkapa niin, että talveen valmistautumis-hommia. Mökötysmaja on palvellut hyvin, muttei edistynyt. Hilloa jos olisi, niin edistyisi.

Mutta joo, en oo vissiin ikinä kirjoitellut siitä, että olen myös musiikkimiähii. Siitä ajattelin kertoa vain lyhyesti. Mun juttuni on punk ja punkrock. Löysin 15 vuoden pikku preikin jälkeen taas bändin. Bändillä ei ole vielä toistaiseksi nimeä. Bändin löysin Muusikoiden.net- sivuston Wanted osastolta. Bändin genre ei ole punkrockia, vaan suomirokkia. Tiivistän meiningin neljään sanaan: Ne Jätkät Osaa Soittaa! Ite hoidan laulupuolen ja sanoitukset. Tykkään. Tykkään ihan hirveesti. Laulaminen ja karjuminen on vaan niin hianoo!

Mutta joo, takaisin isänpäivään. Isänpäivänpäivän kunniaksi ajattelin julkaista biisin sanat, jotka kirjoittelin tässä pari kuukautta sitten. Se hetki, jolloin sain nämä ulos, oli sanoinkuvaamattoman tunteikas ja ihmeellinen hetki. Samalla kun naputtelin tekstiä sängyssäni, katsoin vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle, molemmilla puolilla nukkui kaksi pientä jannua. Itkin. Itkin kuin pikkutyttö.

Uuden bändini kanssa sitten ollaan soiteltu tätä reenikämpällä ja biisi toimii erittäin hyvin ja soi hienosti. Nyt vain tuskaista odottelua, että milloin saisimme tämän(kin) purkitettua.

Hyvää isänpäivää kaikille kunnon isille. Paskat isät hukkukoon suohon.



JUURET JA SIIVET


Päivän touhut ohi on, ilta hämärtyy, pimenee

Star Wars lakanoissa, nalle kainalossa, poika kyselee

Isi, miksi joistakin, tulee rosvoja, niin pahoja?

Yritän parhaani mukaan kertoa, vaikee löytää sanoja


Silitän hiuksiasi, odotan, kunnes nukahdat

tv-uutisissa kerrottiin, jostain autopommi-iskusta

Siellä katkesi monen selkäranka, pohja elämältä

Kun samaan aikaan fillariisi, kiinnitin uutta räpätintä



Annan sulle juuret, paksut wäkevät

Rakennan siivet, toivon et ne kestävät

Pysy lujana, kuuntele, mitä juuret sanovat

Sinä päivänä, kun lennät pesästä



Aina vain hullummaksi  menee, millään ei ole väliä

Muista että maailmaan mahtuu myös paljon hyvää

Muistele niitä leikkejä retkiä jotka teimme yhdessä

Älä osta mitään kadulta folionyytistä minigripistä 



Annan sulle juuret, paksut wäkevät

Rakennan siivet, toivon et ne kestävät

Pysy lujana, kuuntele, mitä juuret sanovat

Sinä päivänä, kun lennät pesästä

lauantai 12. lokakuuta 2013

Syksykuvia Kuuhankaveden rannalta

Käytiin viikko sitten lauantaina, eli 5.10.2013 kävelyllä ja räpsimässä kuvia Hankasalmen Kuuhankaveden rannalla. Tykkään tosta paikasta tosi paljon. Tuolla on aina jotenkin niin rauhallinen tunnelma. Vaikken tommosesta muutenvaan kävelystä juurikaan välitä, niin tuolla satamassa ja leirintäalueella teen poikkeuksen. Mun mielestä tosi nättejä kuvia, ottaen huomioon, et ne on räpsitty ihan normi kännyköillä. Tällä kertaa ei tämän enempää teksiä, mutta sitäkin enemmän kuvia.



Tuulee.
Aallonmurtaja.
Aallonmurtajan puolikas.
Meidän perhe.
Pikkuveli.
Isoveli.
Aallot.
Terijoet.
Kaarnaa.
Kaarnaa II
Mä.
Aallot II
Särkkä.

Särkkä valloitettuna.
Mikko Koivu ja Kari Mänty.
Puunhalaaja.
44.
Ranta.
Murtajan silta.
Murtajalla.
Pärskeet.
Rannalla.
Se on syksy nyt.