keskiviikko 23. tammikuuta 2013

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 23 miinus 16 / plus 17

Ei oo tullut muutamaan päivään mökötettyä, kun on tullut touhattua kaikkea muuta. Ei mitään ihmeellistä, mutta ei kai sitä nyt aina jaksa möksöttää. Tänään kuitenkin kävin jatkamassa hommia. Siivoilin tilan siihen kuntoon, että kehtaa raahata patjan ja peitot sisään. Vaikken mä nyt ihan prinsessa olekaan, niin jotain rotia. Ei sitä patjaa nyt ihan työkalujen ja laudanpätkien päälle viitti laittaa. Keräilin työkalut kasaan, poltettavat ja muut roskat erikseen jne.

Sitten kävin rosvoretkellä tuvan puolella ja konnasin tommosen koristesähkötakan makkarista. Ei tuo yks öljypatteri yksinkertaisesti vaan jaksa lämmittää kämppää riittävästi. Tuon takan saa myös lämmittämään. Tehoja löytyy kaksi. 600 ja 1200w. Tarkoitus oli ottaa takka käyttöön vasta sisustusvaiheessa, mutta nyt oli melkein pakko ottaa varaslähtö. Alkais taas kolmen yön putki ja ajattelin nukkua kunnolla. Saa sitten muu perhe elellä samalla rauhassa omaa elämäänsä ilman hyssyttelyä. Tämähän se yksi koko rakennusprojektin ideoista olikin.

Kyllä mullon sisustussilimää!
Samalla kun seurailin lämpömittarin elohopean kohoamista, jatkoin rakentelua. Ruuvailin yläpohjaan villojenkannatuslaudat/aluspuut kattopinnalle. Ärsyttävää hommaa. Raskasta touhata pitkien lautojen kanssa itestään ja taiteilla jakkaran ja akkuporakoneen kanssa. Pikkusen jäi vielä kesken tuo homma. Kattomateriaaliksi ajattelin laittaa ihan vaikka kovalevyn tai jotain muuta halppista. Tuo on kuitenkin vaan varastonpuoli, ei sen enempää.



Noi viisteet on kyl jotenkin noloot. En hokannut seinarunkoa tehdessäni ottaa kaikkea huomioon, joten vähän oli vaikeaa noita kiinnitellä. Sinänsä kuitenkin yks ja sama, kuhan nyt jotenkin saa juntattua kiinni ja levy päälle, mutta turhautti tuo kuitenkin. Täytyy varmaan laittaa vaakakoolausvaiheessa yksi vaaka 2x2 tohon alle, ettei nyt putoa koko viritys.


Ja eikun patjaa lattialle! Huomenna iltapäivästä tuossa saa sitten nukkua ja keräillä voimia yövuoroon.

Oikeen kukkakuvioinen peitto ja kaikkee, niii

No ny o mattokin laattialla. Niin kodikasta notta oikee!
Kokoajan kun tuolla mökälässä on touhannut, on ollut pelko persiissä, että mitäs jos tätä ei saakkaan lämpimäksi, niin mitäs si? No saihan sen! Takka kun posotti pari tuntia, niin johan rupes tarkenemaan. Mittari näytti peräti +17 astetta huh huh! Täytyy huomenna käydä laittamassa tuo mylly pyörimään paria tuntia aikaisemmin ennenkuin menee köllimään. Sammutin takan klo 17 aikoihin ja jätin patterin päälle. Illalla, kun kävin kattomassa, niin lämmöt oli +10, samalla kun ulkona paukkui -18 pakkasta. Hyvältä näyttää. Alin lämpötila missä olen tuolla nukkunut on ollut +4. Se oli kyllä jo vähän turhan extremee, myönnetään.


Kyllä nyt on tunnelmaa. Makkaranpaisto ei vaan taida onnistua...

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 22 Aina sattuu ja tapahtuu, varsinkin sattuu.

Yöt on nyt lusittu ja uusi kunnanvaltuustokin on järjestäytynyt, joten oli taas aika jatkaa hommia. Jatkoin siitä mihin viimeksi jäin, eli yläpohjan eristyshommilla. Kikkailin itteni villojen yli purupuolelle avatakseni päädyssä olevana luukun, notta tulis valoa. Avasinkin ja ei siinä mitään. Takaisin tullessani.....viuh... en kerinnyt reagoida mitään. En sitten yhtään mitään. Kesti varmaan useamman sekunin, ennenkuin tajusin mitä oli tapahtunut. Putosin sitten yläpohjassa olevasta, entisestä savupiipun reijästä läpi. En kuitenkaan ihan kokonaan, sillä ilmeisesti refleksinomaisesti kerkesin sen verran levittää käsiä, että jäin niiden varaan roikkumaan. Sattuiko? Joo. Mut semmosta se vaan on. Välillä sattuu ja tapahtuu. Kiukutti niin kovaa ja joka paikkaa kolotti, ettei tullut edes otettua kuvia. Kuvat napsin vasta kun olin taas korjannut vahingot.


Komia mustelma.
Tänään oli aamulla kyl paikat hellinä ja vaikeeta nousta sängystä. Mutta sitten kun lähti touhaamaan, niin kyl se siitä taas alkoi elämä voittamaan.

Sain napsuteltua loput höyrynsulut seiniin.

Ja tuli taas kannatettua paikallista rautakauppaa neljän lastulevyn, höyrynsulkupaperin ja nitojan niittien verran. Oleskelupuolen lattia olis sitten muovimattoa ja listoja vaille valmis. Matto saa kyllä odottaa vielä pitkään, sillä sen ajattelin loogisesti tehä viimeseksi, ettei ole heti rikki ja maalissa jne.


Tarvittiin taas loogista ajattelukykyä, jotta sain mitattua ja sahattua oikean kokoisen palan tolppa huomioiden. Ei se ihan just mennyt, mutta riittävän hyvin kuitenkin. Lisäsin vielä toisenkin levyn, joten tuo puoli on on kohta valmis.

Kissi tuli ihmettelemään touhuja.
Toiselle puolelle olikin helppo sahata, sillä tolpat eivät haitanneet. Harmitti vaan sahailla neljäsosa levystä hukkaan. Sillä pätkällä kun ei tee juuri mitään, jos ei sitten keksi jotain muuta käyttöä.


Pojat kävivät tapetoimassa, kunnes lensivät pihalle. Mököttää saa, mutta ei tapella. Ekasta tappelusta pihalle. Näin se vaan menee. Viipyivät varmaan vartin.


Ja sitten katon kimppuun. Sainkin napsuteltua paperit paikalleen. Toisesta päästä ovat vielä auki, sillä juurikin noiden väliseinätolppien kanssa joutuu vähän taas kikkailemaan ja yksi sähköjohtokin pitäisi irroittaa. Se johto, johon sahasin moottorisahalla... 



Seurailen edelleenkin tiukkaan tuota lämpömittaria. Lämmöt vaihtelevat +3- +12 asteen välissä, riippuen ulkolämpötilasta ja vissiin Kuun ja Jupiterin välisestä suhteestakin. Pääosin elohopea pysyttelee n. +8 asteessa. Mielenkiinnolla odotan huomista ja ylihuomista, jolloin pakkasta pitäisi ennusteiden mukaan olla pahimmillaan -23 astetta. Jos möksis pysyy plussan puolella, niin hyvä, se riittää. Kun kaikki on valmista ja pattereita kaksi tai kolme, niin pelkkä plussan puolella pysyminen ei riitä. Toivon ja uskon, että lämmöt ovat sitten reilusti plussan puolella.




Moro!


lauantai 12. tammikuuta 2013

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 21 Ekat unet

Eilen tuskailin, kun piti mennä taas nukkumaan, että jaksaa valvoa töissä. Noi iltapäiväunet on kyllä välillä tosi inhottavia. Päikkärit on pop, mutta kun tarkoituksella menee nukkumaan ja tietää että on pakko nukahtaa ja nukkua, niin se hauskuus loppuu siihen.

Pidin pikkupojille taas kovan saarnan UKK-menetelmää (Uhkaus, Kiristys ja Katteettomat lupaukset)  hyväksi käyttäen. Oli taas aika vahva fengsui, että nukkumisesta ei kyllä tule mitään. Yleensä nukun kyllä ihan mukavasti, mutta näiden pakollisten yövuoroa edeltävien aikana herään kyllä pienimpiin risauksiin ja rasauksiinkin. Ja voi kun olisivatkin vain tuommosia pieniä ääniä. Liian usein herään lasten leikkeihin, veljesrakkaudesta johtuviin kahinoinin, wc-pöntön ja kaapinovien paukahduksiin jne jne. Eihän ne jannut sitä tahallaan tee, muistamattomuuttaan ja ymmärtämättömyyttään, (kai?)

No, sainpas sitten yhtäkkiä idean, että hei, mullahan on möksis! Ei muuta kun patjaa ja peittoja kattelemaan ja saman tien toteuttamaan suunnitelmaa. Mökälässä oli kaikki kuusi lämpöastetta, kun lakaisin enimmät roskat pois lastulevyjen päältä ja heitin patjan lattialle. Valot pois patteri täysille, pipo päähän ja kahden peiton alle ajattelemaan synkkiä ajatuksia ja itkemään itsensä uneen.

Oli aika jännä fiilis. Ajattelin, että jos tästä ei tule mitään, niin käytän varasuunnitelmaa ja lähden maitojunalla kotiin. Lämminhän siellä fällyjen alla oli. Ainoastaan päähän ja niskaan tuo +6 tuntui vähän viileältä. Niin vaan vierähti makoisasti 3,5 tuntia untenmailla. Ihminenhän nukkuu paremmin viileässä, kuin kuumassa. Vauvatkin nukutetaan pakkasilla lastenvaunuissa, kunhan on vaan kunnolla topattu päälle. Herätessäni lämpömittari oli noussut jo huimaan +8 asteeseen. Ulkolämpotila oli -10, joten mielummin möksälässä, kuin taivasalla. Mamma ja pojatkin olivat tyytyväisiä, kun olivat saaneet touhata tuvassa mitä lystää. On muuten hienoa olla nyt yövuorossa, kun on kunnon unet alla. Tästä on hyvä jatkaa.


torstai 10. tammikuuta 2013

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 20 Yläpohja. Purua, villaa ja suunnittelua.

Nyt kun hommat rupee olemaan jo kohtuu hyvällä mallilla ja pitäisi käydä välillä oikeissakin töissä, niin päätin käydä parantamassa yläpohjan eristystä. Alla olevat kuvat on kyllä luokattoman huonolaatuisia, mutta kyllä niistä nit idean tajuu. Minä ainaki, ja se riittää.

Tasapainoilin itteni tuonne ylös ja otin haravan mukaan. Tasottelin haravalla purut silleen, että joka paikassa olisi suunnilleen yhtä paljon. Ei sattunut mittaa mukaan, mutta veikkaisin että parikymmentä senttiä löytyy, sekä noista nurkkaviisteistä sitten vielä paksumpi kerros.

Tuulettumisen kanssa ei ainakaan tule ongelmia, koko yläpohja on tilava, räystäiden alla on tuuletusraot, sekä päädyssä vielä luukku. Lisäksi täytyy muistaa, että 2/3 aitasta on vielä rakentamatonta kylmää tilaa. Sanoin "vielä", sillä mulla on vähän kaikenlaisia suunnitelmia tulevaisuudessa...


Päädystä löytyy myös tommonen luukku, josta on ehkä aikoinaan purut nosteltu yläpohjaan.


Alla olevasta kuvasta näkyy tuo purun ja villan raja, sekä tasoitetut purut.


Noi viistopoterot ajattelin eristää silleen, että laitan vaakaan 50mm villalevyn ja lopun täytän sitten selluvillalla, niin saa tiiviisti eristettyä ja kunnolla paksuutta.


Oli taas aika jännät paikat touhailla tuolla. Pikkuhiljaa alkaa kyllästyttämään tuo rimojen, koolausten ja runkojen päällä tasapainoilu. Parista kohtaa sain pudotettua villat alas. Mukava lämmin ilma nousi päin naamaa. Kävin sitten ruuvaamaassa parit tukilaudat alle, etteivät enää putoa.


Haettiin pikkupojan kanssa taas kolme pakettia 50mm villaa. Tykkään enemmän tosta viiskymppisestä, kuin satasesta. Jotenkin mukavampi käsitellä, leikata ja asentaa. Vetäsin sitten vaakaan kerroksen, eli nyt yläpohjassa on 150mm villaa. Loppui taas aika kesken ja piti lähteä muuta touhaamaan. Seuraavaksi laitan vielä yhden kerroksen 50mm, eli kokonaispaksuus tulee olemaan 200mm. Jos ei riitä, niin laittaa sitten lisää. Uskoisin tuon kuitenkin olevan aika hyvä määrä. Niin ja noihin sivupoteroihin tulee sitä selluvillaa vielä. Nyt vaan heittelin sinne parit palat väliaikaisesti. Pitää melkein joku lamppu ottaa tonne mukaan, tai odotella aurinkoista päivää, niin näkee paremmin asennella.


Tualla veispuukin puolella on kyselty, notta mites noi lämmöt on nousseet. Tässä vaiheesa rakennusprojektia lämmöt ovat vakiintuneet yhdellä pienellä öljypatterilla noin 10 asteeseen( ulkolämpötila viitisen astetta), joka onkin tavoite. Nukkumistarkoitukseen lämmöt on kuitenkin saatava nousemaan vielä viitisen astetta lisää. Uskon että tämä kyllä onnistuu, kun homma etenee.


Istuskelin eilen tuolla itestäni Radio Suomen kanssa ja pohdin tuota lattian ja seinän sulkujen limitystä. Koska pelkän teipin varaan ei viittis millään jättää, niin sain älynväläyksen ja lamppu syttyi. Isken laudan (n.25mm) seinän pystyrunkoon kiinni ja nostan lattiapaperin siihen kiinni. Nitojalla nips naps ja sitten ajan kääntöpöytäsirkkelillä sen paksuisen riman, että yhteispaksuudeksi tulee 50mm ja puristan paperin tuonne väliin. Nerokasta?!


tiistai 8. tammikuuta 2013

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 19 Kätvöökki

Rakensin sitten oman kätvöökin, eli Lontooksi catwalkin. Ajattelin keimailla tuossa sitten apaattinen ilme kasvoillani, hipsterit tai tangat jaloissani ja rautalangasta, roudarinteipistä ja höyhenistä tehdyissä enkelinsiivissäni.


Joo, sain tosiaan tänään rossinpuoleisen lattiankin suljettua kokonaan. Sitten mittailin ja arvoin, että kuinkahan pitkäksi nuo lastulevyt pitäisi oikein sahata, kun siinä on se ponttikin. Normaali remottireiskalle tämä on varmaan helppoa kauraa, mutta mun aivoja ei ole kyllä suunniteltu tällaisia mittauksia varten edelleenkään. Aikani kun pähkäilin, niin rykäisin Huskyn käyntiin ja annoin palaa. Eihän noi ole kuin reilun kympin zipale. Ihme ja kumma, sain kun sainkin levyt oikeaan mittaan. Kätvöökki oli valmis.


Tää höyrynsulun kanssa touhaaminen ei ole kyllä mitään herkkua. Koko ajan kun touhaa, niin on pelko perseessä, että mitenköhän tässä käy. No, ompahan ainakin yritetty. Aika näyttää miten käy. Homehtuuko möksälä vai noup. Paskat se mitään homehdu, hyvä siitä tulee.
 

Noi tolpat on vähän haasteelliset. Pitäis saada tiiviisti, mutta miten. Joku, jolla aivot raksuttaa, olisi ehkä saanut leikeltyä tuon paperin silleen nätisti, että olisi saanut nostelle suikaleet ylös ja napsutella tolppaan kiinni, mutta mä en. Todellakaan. Vedin sitten wäkevät teippaukset. Teipin ongelma on vaan se, että sen liimojen kesto on vissiin jotain 10 vuoden luokkaa. Pitää nyt kattoo, jos joku keksisi tuohon vielä jonkun konstin. Saa tonne kommenttiosiionkin heittää jotain jos jollain on ideoita. Jos nyt vuosien päästä asia rupee vaivaamaan, niin tässä on se hyvä puoli, että nuo teippaukset tulevat väliseinien sisään. Sitten vaan gyprogeista ruuvit auki ja kurkkaa mitä sinne kuuluu.


Tänään tuli taas touhattua vain puoliteholla, sillä on mulla, onneksi, muutakin elämää. Kerkesin napsutella muutaman koolausvälin umpeen. Jostain luin, että limityksen olisi hyvä olla aina 20cm. Harvemmin on tullut niin paljoa, mutta muuten olen kyllä yrittänyt tehdä tämä(kin) homman äärimmäisen huolellisesti. Niittejä on kulunut ja paljon. En tiedä ohjeistusta, miten tiukkaan niitä pitäisi napsia, mutta tosi tiheeseen oon niitä laittanut. 


Jätin tuon sulkujen liitoksen vielä auki. Tässäkin pitäisi vielä keksiä joku kuningasidea, miten nuo paperit saisi mahdollisimman tiiviisti. Olis hyvä, jos saisi puristettua vaakakoolauspuun avulla jotenkin, ettei jäisi vain teippauksen varaan. Täytyy miettiä.


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 18 Pikamökötystä ja piirtelyä.

Sunnuntai. Ei oikein jaksanut mököttää koko päivää. Käytiin toukkien kanssa pulkkamäessäkin. No, en mä nyt koko päivää pystynyt olemaan poissa pajalta. Parin tunnin pikamökötys. Vähän lisää vaakakoolauksia ja villoja. Pojat taitelilivat lattiaan terveisiä seuraavalla purkajalle, joka toivottavasti en kuitenkaan ole minä ite. Mä pääsin oikein sisustelemaankin. Toin kämppään tuolin ja kitaran, mitä muuta sitä ihminen tarviikaan. Enempää en nyt jaksa tarinoida, vaan lyödään sitten kuvia senkin edestä.














lauantai 5. tammikuuta 2013

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 17 Höyrynsulkua, lattiaa ja rapuja

Kuten eilen plokailinkin, pidin tänään yhen miehen avajaiset ja söin lattialla rapuja.


Päivä alkoi höyrynsulkupaperin asennuksella. Aika tuskasta hommaa kikkailla noiden koolausten päällä 125cm leveän paperin kanssa ja napsutella nitojalla niittejä rikkomatta samalla paperia. Yhen kerran horjahdinkin läpi. Ekaa kertaa koko projektissa. Mammahan näyttikin jo miten astutaan tuulesuojalevyn läpi. Klik Saa nyt sitten nähä miten käy, homehtuuko tupa vai noup. Tutkiskelin tuota paperia ja sen rakennetta. Paperihan on hyvin ohutta ja huokoisen oloista. Toiselle puolella paprua on erittäin ohut muovikalvo, vähän kuin kelmu, jota laitetaan ruoka-astioiden päälle, kun ruuat laitetaan jääkaappiin. Onko se sitten hyvä juttu? Emmä tiä, mä vaan rakennan.



Paperin asennuksen jälkeen piti käydä taas hakemassa muutama levy lisää. Asentaminen olikin tosi helppo ja nopea homma, kunnes... huomasin että lattiahan kanittaa 10mm! Ja tämä taas vain ja ainostaan sen vuoksi, että ennenwanhaan vatupassina on toiminut ilmeisesti pöytäviinapullo ja koita nyt sitten taas ottaa jostain mittoja minkä mukaan aloittaa.

Siinä se nyt on. Plaattia oikeen notta.
Mulla loppu järki. En jaksanut enää miettiä yksin, vaan soittelin emännän velipoijjaalle, notta tuunny vähä jeesaamaan. Olisin mä varmaan saanut ton itekin ajan kanssa jotenkin kikkailtua, tai sitten ei. No, jokatapauksessa saimme levyt millilleen suoraan. Ne on nyt kyllä just, eikä melekee. Homman pelastus oli se, että levyjä pystyi ottamaan irti seinästä reilusti ja tasata se reuna, josta levytys jatkuu. Levyt saisi seinästä irti periaatteessa vaikka 50mm, sillä seiniinhän tulee vielä koolaus, joka peitää raon. 



Niin joo, niistä napupellenä syödyistä ravuista, joista kirjoittelin eilen. Klik  Oli hyviä rapuja. Ja mä muuten oli tuolla vaateiden alla IHAN ALASTI!

Yhden miehen rapujuhlat.