perjantai 20. syyskuuta 2013

Kesälomareissu lappiin osa 1 Hankasalmi-Rovaniemi

Taas venyi kirjoitustauko turhan pitkäksi. Yritän ryhdistäytyä. En tiä miksei ole tullut runoiltua, no ihan sama, väliäkö sillä. Väsyttää häjyysti. Yövuoro kohta puolessa välissä, niin piti keksiä jotain millä pysytellä hereillä. Aloitetaas....



Prologi tai joku sen tapanen

Mietittiin joskus talvisena lauantai-iltana, että mitä kaikkea tehtäisiin kesällä. Listattiin paperille kaikenlaisia toiveita ja suunnitelmia, sellaisia jotka eivät maksa mitään ja sellaisia mitkä maksavat. Koska rahatilanne on mitä on, niin päädyimme siihen, että teemme yhden isomman matkan ja sen lisäksi sitten huvipuistot ym. Ja se matka suuntautuisi kohti pohjoista, Suomen lappia, kultaa huuhtomaan!

Jokainen voi yrittää asettua 6- ja 9-vuotiaiden asemaan ja kuvitella heidän ajatuksensa... Lappiin..Kultaa...Musta tulee rikas... Tällaisia ajatuksia oli ainakin vanhemmalla veljeksistä ja no okei, vähän mullakin. Ton rikastumisen toiveen kun ottaa pois, niin kyllä voi sanoa että odotukseni olivat kovat. Olisi kiva kokeilla millaista kullanhuuhdonta käytännössä on, kuhan ny vähä ees pääsis koittamaan, niin se riittäisi. Ite odotin reissulta myös paljon muuta. Millaista olisi reissata lasten kanssa noin pitkä reissu, kyselisikö takapenkki koko ajan milloin ollaan perillä. Ajatuksissani oli myös että näkisimme poroja, hienoja maisemia jne.


Sitkan katto aamukasteessa, lähtöaamuna klo 04:17

Lyhyesti alkuvalmisteluista

Sovimme, tai siis en mä mitään kysellyt vaan määräsin ja komensin. Vaimo saisi toimia reissun vaate- ja varustevastaavana ja minä hoitaisin ruokapuolen. Eli periaatteessa sama työnjako kuin kotonakin. Joo tosiaan, kaikki maksaa ja rahaa oli rajoitetusti, kuten aina. Ruokamajurina päätin, että valmistamme osan ruuasta itse, eli ostamme mahollisimman paljon kuivaruokaa jo kotoa ja otamme mukaan Trangian. Se toisi reissuun lisää eksotiikkaa, vaihtelua ja ennenkaikkea säästöä. Miettikää ny, perinteinen bensa-asema tauko menee suunnilleen näin: 2x kahvi á 2,5€, 2x pillimehu á 1€, 2x sämpylä á 4-6€, 2xkarkki,sipsit,pulla tms. Nii-i. Siinä kakskymppinen on aika kevyttä. Kun miettii, että reissu on mennen tullen vajaat 2000km, niin kalliiksi tulee. Niin, ja tossa oli vasta kaffipaussin hinnat.

Torstai 25.7

Isoveli.

Pikkuveli.
Menin edellisenä iltana poikkeuksellisesti hyvissä ajoin nukkumaan, muistaakseni jo kymmenen aikoihin. Turhaan. Se yö oli ihan hanurista. Siitä ei tullut yhtään mitään. Mulla oli neljän yön putki takana, siis työputki ja jetlag-painoi päälle eikä rytmi meinannut kääntyä. Koko yö meni pyöriessä ja hyöriessä, kun ei nukuta niin ei nukuta. Kello ku herätti 04:00, niin kyllä sitte olis nukuttanut, kuinkas muutenkaan. Pakattiin loput tavarat autoon ja heräteltiin pojat siksi aikaa että siirtyivät autoon, jossa saivat jatkaa uniaan. Sitruuna starttasi pihasta muistaakseni 04:40.

On the road.
Vaikka väsytti rajusti, otin minä ekan ajovuoron. Uskalsin ajaa, sillä tunnen itseni ja tiedän rajani. Arvokkaan lastin kanssa ei parane liikenteessä leikkiä, eikä kyllä liikenteessä leikkiminen muutenkaan ole kovin tervettä touhua. Mamma oli juttuseurana vähän aikaa, kunnes simahti. Takapenkilläkin oli hiljaista ja hyvä näin. Mulla oli Radio Suomi seuranani, se riitti. Ajeltuamme noin 250kilsaa oli aika herätellä matkustajat, sillä mulle iski kauhea nälkä ja kaffituttikin. Tauko pidettiin jossain lähellä Kärsämäkeä.



Trangia toi kyllä kivaa tunnelmaa. Sinolin palosta tuleva tuttu tuoksu ja muutenkin, en mä osaa selittää. Aamupalaksi keittelimme puuroa, kaffia, kaakaota ja karjalanpiirakoita metukoilla. Keittelimme kaffia myös termospulloon, niin sai sitten juoda myöhemminkin. Ai miksi mä kirjoitan näin tarkasti? No siks, ku tää on mun ploki ja päiväkirja. Jos ei kiinnosta lukea, niin ole lukematta. Kirjottelen nyt, kun vielä muistan jotain. Itseasiassa muistan aika hyvinkin parinkuukauden takaisen matkamme, mutta miten on sitten vaikka kahden vuoden päästä, jaa-a. 

Sitten oli kuskin vaihdon aika. Olin niin töttöröö, kuin ihminen nyt vaan voi olla. Mutta kuten arvasinkin, ei uni tullut vaikka miten yritti. Yliväsy tai jotain. No, makoilu etupenkillä silmät kiinni friskaa aina pikkuusen kuitenkin.


Matka jatkui ja takapenkkiläisetkin olivat tyytyväisiä, ruikutusta ei kuulunut. Kyselivät kuitenkin aina, että missä mennään ja joko ollaan lapissa. Joskus yhentoistamaissa saavuimme Meri-Lappiin. Piti oikein Wikipediasta käydän tarkistamassa, että onko tuo alue "merilappia" vai mitä, oli vaan semmonen mielikuva, että oon tommosen sanan joskus kuullut. Oli se. Noi tuulivoimalat on kyllä hienoja! En pysty millään ymmärtämään miksi jotkut, ymmärtääkseni aika suurikin osa ihmisitä, rutajaa notta ku ne on niin rumia. Linnutkin lentää niihin ja kualoo. Meidän naapuriin saa minun puolestani rakentaa koska vaan tommosia.


Ku kerran reissuun on lähäretty, niin käytiin sitten oikeen ulukomailla asti. Kävästiin kurkkaamassa miltä ruottissa näytti ja siellä oli niin rumaa, että käännyttiin melkein samantien takaisin. Eli paikkakunta oli luonnollisestikin haaparanta / haparanda. En muistanut juurikaan räpsiä kuvia.

Tornionjoki. ( Muistaakseni)
Haaparannan ja Tornion jälkeen matka jatkui kohti Rovaniemeä, joka olikin ekan päivän tavoite. Ai niin. Se piti vielä kertoa, että ennen Torniota oli komea ja leveä moottoritie sadankahenkympinrajoituksineen. Joo. Siitä tosiaan sitten Jäämerentielle ja kohti Rovaniemeä.

Lappia ei näkynyt vieläkään. Jotain pieniä nyppylöitä siellä täällä, muttei kunnon Lappia. Takapenkki alkoi olemaan jo huolestunut. Ennen Rovaniemeä tuli taas näläkä. Veettiin sitruuna parkkiin jonnekin Kemijoen itäpuolentien levikkeelle ja laitettiin Trangia laulamaan.


Mamma oli tehnyt kotona makaronilaatikkoa ja pakastanut sen. Säilyy hyvin kylmälaukussa, jossa on 3kpl kahen litran jäädytettyä vesipulloa. Ai miten maistuikin hyvältä. Kunnon ruokaa, eikä mitään riistohinnoiteltua hampurilais-mössöä.



Kemijogee.

Vesivoimala.

.

Meilloli hotelli, tai oikeestaan mökki varattuna Rovaniemeltä, Napapiiriltä, tarkemmin sanottuna Santa Claus Holiday Villagesta. Koska tämä oli päivän päätepiste ja kello oli vasta iltapäivä jotain 13-14, ei meillä ollut mitään kiirusta. Ruuan jälkeen päätimme käydä kattelemassa Hiidenkirnuja, kuten jo kotona suunnittelimmekin. Sinne siis. Ei kun joo. Tossa taukopaikan vieressä oli joku järvi tai ehkäpä jopa ite Keminjoki. Käytiin eka vähän rannassa lutraamassa, pikkuveli jopa uimassa, ei tarkoituksella, vaan koska horjahti rantakivillä.


Kuuklettelin joskus kesällä, että missä sitä voisi matkan varrella pysähdellä. Löysin semmosen mielenkiintoisen paikan, kuin hiidenkirnut. Paikka oli noin 22 kilsaa enenen Roita, juurikin tuolla Kemijoen itäisellä puolella. Tarkemmat tiedot ja ajo-ohjeet löytyy täältä.


Oli kyllä hieno paikka ja näkemisen & kokemisen arvoinen, eikä maksanut mitään. En mä noista oikein hirveesti osaa mitään kertoa, kuvat puhukoon puolestaan.





Iso kives, pienet ihmiset.

Jännää tommosta reikästä höttökalliota jotain jääkausistydeemii.


Kirnujen jälkeen oli enää lyhyt matka ajella napapiirille. Takapenkki muuten kyseli, että mikä se napapiiri oikein o. Öö, tota, hetki... Känsällä nettiin ja kuuklettamaan: Ne ovat kauimpana navoista sijaitsevat leveyspiirit, joilta katsottuna auringon keskipiste on kerran vuodessa, kesäpäivänseisauksena, horisontin yläpuolella ympäri vuorokauden, mutta talvipäivänseisauksena ei lainkaan. Kyllä kato iskä tietää, ja Wikipedia tiäsi mokoma saman, Klik.

Saavuimme Napapiirille joskus ennen kolmea, siis viittätoista. Auto parkkiin ja ihmettelemään. Ajattelin, että se on semmonen turistirysä ja matkamuistomesta. No sitähän se oli. Vaikka tavaraa oli vaikka kuinka ja paljon, ei kaikki ollut kuitenkaan mitenkään riistohintaista tai krääsää. Toki sellaistakin oli, muttei kaikki.


Heti ekana käytiin tapaamassa Joulupukkia, ei tuota Lego-versiota, vaan ihka aitoa. Tilanne oli jotenkin huvittava. Ensinnäkin siksi, että koko matkan oli ollut mahoton helle, lähempänä kolmeekymppiä ja auton ilmastointi huusi koko matkan. Toisekseen. Pukki bongasi meidät ja pyysii viereen istumaan, kyseli kuulumisia ja kaikki perinteiset. Tämän jälkeen tonttu nappasi kuvan. Vähän rupesi epäilyttämään. Arvasin. Iso kuva 30 ja pieni kuva 20€, tai jotain sinnepäin. Heh heh. Jäi photot lunastamatta. Kierreltiin myymälöissä ja osteltiin jotain pientä, kivaa oli.

Käytiin respassa kirjaamassa ittemme sisään ja saatiin mökin avain. Mökki oli aivan uusi. Se oli semmonen mökkikylä, joka oli vielä rakenteilla. Työkoneet pörräsivät pihassa. Tavarat mökkiin ja vähäksi aikaa pötkölleen. Veettiin tunnin kuolaköllöt, sain vihdoin ja viimein nukuttua, kyllä teki hyvää. Tämän jälkeen ajeltiin takaisin Roin keskustaan ja käytiin Liiterissä =). Ostettiin vähän ruokaa, sipsejä ja muita herkkuja. Illalla saunottiin, nautittiin terassilla lähes yöttömästä yöstä ja käytiin nukkumaan. Aamulla herätessämme oli jo duunarit saapuneet työkoneineen. Olo ja mieli olivat hyviä. Hotelliaamiaisen jälkeen jatkoimme matkaa kohti OIKEAA LAPPIA.

Ai niin. Pari juttua viä. Keräsimme joku viikko ennen reissua mustikoita, joksa sitten myimme ihmisille, emme välittäjille tietenkään. Näillä rahoilla saimme sitten maksettua yön mökissä sekä koko matkan diisselit. Ei paha ollenkaan.

Toinen juttu. Pikkusen rupes naurattamaan tuo alla oleva kuva, joka oli mökin kansiossa.


Eli. Tuolta olisi saanut varattua retken. Mustikanpoimintaretken. Olis päässyt kokeilemaan millaista on mustikanpoiminta ja tehä sitten ite kerätyistä marjoista vaikka hilloa tai piirakan. Meidän porukalta tuo neljän tunnin retki ois maksanut vain 240€. No joo joo. Ei tämä nyt ollut varmaan suomalaisille suunniteltukaan. Eri asia, jos jostain Kiinan suurkaupungin savusumusta tulee joku megaporvari suomeen ja lappiin, niin voihan toi olla aika eksoottista ja jos kerran rahaa on, niin mikä jottei.

(Jatkan tarinaa lisää toisella kertaa, johan tässä tulikin taas runoiltua pitkät pätkät.)