lauantai 23. heinäkuuta 2011

Kuhaa paistettuna ja keitossa

Vaihteeksi taas nousi ukkosrintama pelottelemaan. Ajatelin blogailla aikani kuluksi ja ootella, toi kesän pilaaja, perseenreikä, pelottelija ja puunkaataja menisi ohi ja pääsisi jatkamaan päivää normaalisti. Johdot on otettu seinistä ja pääkatkaisijasta virrat pois. Sitten itte aiheeseen.

Viime koskireissulta mukaan lähti taas pirtsakoita 40-48 cm kuhia. Kuha on minulle edelleenkin melko harvinaista saalista ja -herkkua, kuten olen tainnut ennenkin mainita. Osa syy taitaa olla siinä etten ole koskaan kuhia vartavasten kalastellut, vaan ne ovat tulleet ns. sivutuotteina.


Olen kyllä päättänyt, että panostan vastaisuudessa enemmän tämän kuparikyljen kalastukseen ja saloihin. On se niin hieno ruokakala!

Vetäsin pari kalaa fileiksi ja palottelin sopiviin annospaloihin. Tutkailin kallisarvoisia jämäpaloja ja yritin ottaa niistä kaikki maun ja lihan irti. Niinpä terottelin fileerauspuukkoni uudelleen ja otin kaiken mahollisen lihan irti niin tarkasti kuin ikinä vaan osasin. Otin talteen myös poskilihat, joiden olemassa olosta en olisi tiennyt mitään, ellei kalakaverini olisi vinkannut. Aattelinpas tehä kalakeiton. Olen usein tehnyt samettisen pehmeän keiton kirjopossusta ja taimenesta, mutten koskaan kuhasta. Nyt oli aika astua taas pieni kulinaristinen askel. Kalaa soppaan tuli tietty liian vähän ja kuhaa sai yrittää onkia toiseen kertaan perunoitten seasta.


Näin paljon irtosi vielä lihaa.   





Keitin ruodoista, evistä ym. liemen jonka siivilöin n.20 min kiehumisen jälkeen.
Kuva on vähä pimiä ja sottanen, mutta kuva kuitenkin.

Oman maan perunat, suoraan pellota pesun kautta kattilaan.


Kalakeiton ohjeeni lyhyesti.

1. Kuori kymmenkunta perunaa ja pilko ne. Ite tykkään jättää palat isoiksi.
2. Vettä kattilaan ja kiehumaan.
3. Kuori muutama porkkana ja sipuli. Palottele ishokoiksi paloiksi ja heitä kattilaan.
4. Lisää suolaa ja muutama maustepippuri.
5. Kun perunat alkaa olla melkein kypsiä, al dente, tai jotain sinnepäin, kaada puolet vedestä pois.
6. Pienennä lämpöä jonnekin kolmoselle tai neloselle.
7. Lisää tilalle oikeeta kermaa, jos ei oo, niin kasvisrasvakermaa, jos ei sitäkään niin maitoa sitte.
8. Lisää kalan palat varovasti kattilaan. Varovasti siksi etteivät mene ihan mössöksi.
9. Lisää tilliä, suolaa ja wäkevä pala oikeeta voita, sekä lisää maustepippureita jotka lipsahtivat viemäriin kaataessasi vesiä pois kohdassa 5.
10. Kun soppa kiehahtaa, niin se olis vähän niinkuin siinä. Tarkista suola ja lisää. Merisuolakin antaa kivan maun.

Kermainen kuhakeitto.


 Fileet valmistin hyvin yksinkertaisella tavalla. Tykkään maustaa yleensä ruokiani reilusti, mutta tämä herrojen herkku ei vaatinut kuin suolan.

Vehnäjauhossa leivitettyjä fileen palasia.

Hieno pinta tuli paistaessa voissa, kohtuullisella lämmöllä.

Valmis setti. Eihän isoo miäs tuallaasesta täyty, mutta santsikierros helpotti.
Ukkonenkin muuten pyyhkäsi jo ohi ja jäi onneksi vaisuksi. Tuuli oli kylläkin sitä luokkaa, että pari päivää sitten myrskyssä vinoon jääneet puut ovat varmaan kaatuneet, lähdempäs kattelemaan...