Kaapista ulos
Blogini on vapaa-ajan blogi,
poliittisesti vapaa ja muutenkin päiväkirjamainen. Tällaiseksi sen
ajattelinkin ja tälläinenhan se on ollutkin. Nyt ajattelin
kuitenkin kirjoittaa yhden vakavamman puoleisen kirjoituksen, olen pohtinut sitä jo pitkään, mutta nyt tuntui olevan sopiva hetki.
Ajattelin tulla julkisesti ”kaapista
ulos”. Monet julkisuudenhenkilöt ovat myös näin tehneet ja
antaneet jollekin aiheelle kasvot. Itse en ole julkisuudenhenkilö,
mutta haluan tehdä sen silti. OLEN SAIRAS. SAIRASTAN MASENNUSTA. Kas
noin, nyt se on tehty.
Miksi haluan kertoa asiasta? Siksi,
koska kaltaisiani on tässä(kin) maassa todella paljon. Itse olen
kertonut tästä sairaudesta läheisilleni ja luottokavereilleni, nyt
kaikille. Monet häpeilevät ja piilottelevat sairauttaan;
masennusta, ahdistushäiriöitä jne. Näin olen tehnyt myös jossain
määrin itsekin. Minulla on ollut sellainen mielikuva, että koska
sairastan masennusta, olen jotenkin heikko ja huono ihminen, joka ei
kestä maailman menoa, aina edes tavallista arkea. Olen miettinyt
näitä asioita paljon ja monelta kantilta. Olisinko heikko ja huono
ihminen, jos olisin sairastunut syöpään, lihasrappeumatautiin tai
vaikkapa diabetekseen? Niinpä. Voin vaikuttaa oman
mielenterveysongelman puhkeamiseen yhtä paljon kuin em. sairauksiin.
Ei se ole minun vikani. Näin olen asiaa pohtinut.
Olen sairastanut masennusta ja
erilaisia ahdistushäiriötä jo vuosia. Olen kokeillut muutamia
erilaisia lääkkeitä ja käynyt mielenterveystoimistolla
psykiatrin, psykologin ja debressiohoitajan juttusilla. Viimeistä
käynnistäni on lähes vuosi. Nyt on mennyt pitkään melko
mukavasti, pienellä lääkeannoksella. Kunnes tuli syksy, pimeys,
kaamos ja.....masennus.
Ihmettelinkin jo kun on mennyt niin
pitkään hyvin, aikalailla tasapainoisesti ja suurimmaksi osaksi
olen elänyt onnellista elämää. Nyt viime viikot ovat olleet taas
täyttä paskaa. Nukahtamisvaikeuksia, kesken yön herätätyksiä,
pelkotiloja, ahdistusta, itkuisuutta, tuskaisuutta, arvottomuuden ja
syyllisyyden tunteita. Ja se VÄSY. Se on ihan järjetön. Ihan sama
nukunko kolme vai kolmetoista tuntia, niin sillä ei ole mitään
merkitystä. Ei mitään. Ensimmäisenä kun saa silmänsä auki ja
noustua ylös, onkin pakko mennä jatkamaan uniaan vielä uudelleen.
Raivostuttavaa.
Tänään koin jonkin ahaa-elämyksen,
kun aloin miettimään masennushistoriaani. Välillä se iskee,
välillä on todella pitkiä aikoja täysin oireetonta elämää,
sitä oikeaa elämää. Tänään oivalsin, että voisiko kyseessä
olla tavallisen masennuksen lisäksi KAAMOSMASENNUS. Uskaltaisin
väittää, että KYLLÄ.
Kaamosmasennustilassa esiintyy
masennustiloissa ilmeneviä tavanomaisia oireita, kuten surullisuus,
alentunut mieliala, ahdistuneisuus, ärtyneisyys, mielihyvän ja
mielenkiinnon kokemisen menettäminen sekä arvottomuuden,
syyllisyyden ja toivottomuuden tunteet. Oirekuvalle on ominaista
unentarpeen lisääntyminen, fyysisen aktiivisuuden väheneminen,
väsymys, seksuaalisten halujen heikentyminen, ruokahalun kasvu ja
etenkin hiilihydraatti- tai tärkkelyspitoisten ruokien syöminen ja
painon lisääntyminen.
Kaamosmasennuksen oireet toistuvat
vuosittain samaan aikaan talvisin. Oireet alkavat ilmetä yleensä
lokakuussa, ovat voimakkaammillaan marraskuusta tammikuuhun ja
lievittyvät helmimaaliskuun aikana. Kesällä oireet häviävät.
Noin 1 % väestöstä kärsii talvisin toistuvista
kaamosmasennusjaksoista.
On erittäin todennäköistä, että
mulla on niin paska tuuri, että kuulun juurikin tuohon yhteen
prosenttiin. Aion kokeilla tuota kirkasvalohoitoa, sillä mummo toi
sellaisen lampun mukanaan tänään, kun tuli lapsenlapsiaan
katsomaan. Toivottavasti tästä on apua. Nykytutkimusten mukaan:
Kaamosmasennuksen ja kaamosoireilun tehokkain hoito on
talvikuukausien aikana otettu valohoito. Noin neljä viidestä
kaamosmasennuksesta kärsivästä toipuu oireista, jos valohoito
toteutetaan oikein. LÄHDE: Lääkärikirja Duodecim, psykiatrianerikoislääkäri Matti Huttunen
Joo, tosiaan. Mietin tuota mun
historiaani. Viime vuonna tähän aikaan olin työssä eräässä
paikassa. Jouduin jäämään sairaslomalle em. syistä. Olin
koeajalla ja arvatkaapas jatkettiinko työsopimusta? Kaksi vuotta
sitten olin keikkatöissä eräässä toisessa työpaikassa. Jäin
sairaslomalle myös em. syistä. Arvatkaapas soiteltiinko vielä
keikoille? Muutamia vuosia sitten olin töissä eräässä paikassa
ja jäin sairaslomalle em. syistä. En jaksa muistaa miten silloin
kävi työn kanssa, mutta muista että lääkärissä minulta
otettiin ainakin verikokeet ja suljettiin pois kilpirauhasen
vajaatoiminnan mahdolluisuus. Kilppari oli kunnossa. Kerrottakoon,
nyt vielä että muuten sairastelen todella vähän, eikä
poissaoloja työpaikoilla ole ollut juurikaan. Ehkä flunssa kerran
kahteen vuoteen meiningillä on menty.
Masennusja ahdistushäiriöt ovat vakavia sairauksia. Ne eivät ole leikinasioita.
Korkeintaan sen verran voin laskea leikkiä, että mt-ongelmat
johtuvat korvienvälistä, heh heh. Tää on ihan paskaa. Tää on
välillä todella perseestä. Todella syvältä. Moneltakin kantilta
katsottuna.
Yritäpäs selittää esim. jollekin
vanhemmalle henkilölle, joka on aloittanut työuransa jo 7-vuotiaana
jossain rankametässä ja ollut sodassa, et tajuutsä, kun mun niinqu
vähän masentaa eikä oikein huvittais mennä töihin. En edes
viitsisi vaivautua.
Löysin tänä syksynä autoa
siivoillesani rypistyneen paperilapun. Yksi poiminta tuosta
paperista: - Haluaisin kuihtua pois. Se oli minun muistilappuni
debressiohoitajan juttusille, johon olin ranskalaisilla viivoilla
kirjoittanut sen hetkisiä tuntemuksiani ja ajatuksiani. Olin
kirjoitellut ne viime keväänä, sairauden ollessa taas
pahimmillaan. Minun oli lähes mahdoton tunnistaa niistä itseäni,
mutta niin se vain oli, että olin ne lauseet sinne kirjoittanut.
Minä, vaikea uskoa. Kerrottakoon nyt tässä vaiheessa vielä, että
kaikesta huolimatta minulla ei ole KOSKAAN ollut itsetuhoisia
ajatuksia tai aikeita. Sen verran syvällä en ole käynyt, enkä
toivottavasti tule koskaan käymään.
Lopuksi
En kirjoita tätä siksi, että
kaipaisin sääliä tms. Vaan siksi, koska masennus ja muut
mt-ongelmat ovat vielä 2010-luvullakin jossain määrin tabu ja
häpeän aihe. Minua ei haittaa mitä kukakin minusta ajattelee tämän "kaapista ulos tulemisen jälkeen". Halusin antaa tälle sairaudelle ”kasvot”, kertoa
oman näkemykseni siitä mitä masennuksen sairastaminen on. Se on
ihan oikea sairaus.