Kauden avaus Nokisella

Siitä on melkein vuosi aikaa, kun viimeksi oon koskella käynyt. Semmosta se vaan on välillä, ettei syystä tai toisesta tule käytyä. Nyt otin itteeni niskasta kiinni ja ajattelin, että pakko sinne on lähteä, tai sitten viimeistään talvella harmittaa, jos jää väliin koko touhu.

Mato-ongella ollaan perheen kanssa käyty muutamia kertoja ja päästy ihan savupönttöäkin kuumentamaan ja pannulla paistelemaan. Pieniä ahvenia, just ja just semmosia mitä on viittinyt ottaa mukaan, jotain nyt kuitenkin.

Ekana piti käydä kurkkimassa varaston kaapeilla, että missähän mallissa kalavehkeet on. No sieltähän löytyi kaikki tarpeellinen. ONNEKSI on vuosien saatossa tullut tehtyä uistimia reilusti. Valmiita uistimia oli kymmeniä, jos ei satoja ja osittain valmitakin enemmän kuin reilusti.

Tilipäivän kunniaksi maksoin mmm.fi sivujen kautta valtion kalastuksenhoitomaksun sekä lääniluvan. Tämän lisäksi sitten tietysti vielä koskiluvan.

Hyppäsin sitruunaan kuuden aikoihin ja lähdin ajelemaan kohti Nokisenkoskea. Mieli olisi kovasti tehnyt ajella Laukaan suuntaan, Kuusaalle kuhia pyytämään, mutta kun ovat nostaneet luvat niin sikamaisiin hintoihin, niin ei sitten. Titta på här, min wanha plokaus. Muutkin kalastajat ovat karttaneet Kuusaata kiitettävästi. Tai sanotaan nyt vaikka niin, että tilaa löytyy. Toivottavasti tämä pakottaa hintoja tulevaisuudessa alaspäin. Toivotaan toivotaan, sillä ikävä on.

12h 34€ ja 24h 54€

Saavuin Nokiselle iltaseiskan aikoihin. Jonkin aikaa ehdin heitellä ja tunsin vavassa napakan iskun, ei tärppiä, mutta kuitenkin varma merkki kalasta. Lajista ei mitään hajua, mutta kala kuitenkin, se piristää aina ja lisää uskoa touhuun. Jokunen heitto lisää ja kiinni oli. Tunsi heti, ettei kyseessä ole mikään mörkö, mutta jotain kuitenkin. Affenahan se siellä. Pappia päähän ja takaisin paiskimaan Komiaa. Muutama heitto ja taas oli ahven kiinni, mutta karkuunhan se pääsi rantavedessä.

Jonkin aikaa vielä jatkettuani saman paikan pommitusta käveli rannassa minua kohti mies. Tämä mies esittäytyi luvantarkastajaksi. Luvat oli kunnossa tottakai. Tarkastaja pyysi vielä saada katsoa uistimeni koukut, sillä Nokisella on kalastettava väkäsettömillä-, tai sellaisilla koukuilla joista väkäset on puristettu kasaan. Kaikki ok ja kalastus sai jatkua.

Keli oli sitä samaa paskaa, mitä se nyt koko kesän oli ollut. Reilut kymmenen astetta lämmintä kylmää, tuuli ja vesisade. Sade nyt alkoi vasta puolenyön aikaan, mutta kuitenkin. Kalamiehen kannalta keli ei siis ollut kiva, mutta kerrankin on sellainen kesä, joka on varmasti taimenien mieleen. Liian lämpimät vedet kun ovat taneille myrkkyä ja suut pysyvät kiinni.

Kovin oli hiljaista kalojen suhteen, mutta olihan tuo taas ihan mukavaa touhua pitkästä aikaa. Kiertelin pitkään kosken tuttuja ja hyväksi havaitsemiani ottimestoja, ilman tärppiäkään. Yhtä hiljaista oli ollut myös muilla kalastajilla. Nälkäkin rupesi vaivaamaan puolenyön aikoihin, joten makkaratulille ja termaritsufeelle mars.

Ottipelejä.

Freedom.

 

 

Evästauon jälkeen läksin taas paiskimaan uistinta. Alkoi satamaan. Ajattelin, että nakkelen hetken ja jos ei mitään kuulu, niin kohtahan sitä joutaa kotia fällyjen alle täältä palelemasta. Uittelin Roudari-vaappuani siten kuten usein teen, eli heittämällä virtaan ja antamalla virran viedä vaapun tosi kauas. Sitten tärähti. Vaappua vietiin oikein kunnolla ja joutui oikein väsyttelemään kalaa. Pettymys oli valtava, kun kala näyttäytyi yön pimeydessä ja osoittautuikin 2,5-3 kiloiseksi haueksi. Kh, koskihauki, vihernieriä, ei hirveesti naurata kun tuollainen tulee säikäyttämään. Väkäsettömistä koukuista huolimatta, oli kh onnistunut takertumaan koukkuihin pahasti ja irroittaminen otti oman aikansa. C&r.

Sade yltyi. Päätin, että heittelen vielä hetken ja sitten kotia kohti. Kokeilen kalastella yhtä tuttua kohtaa, ensin vaapulla ja lopuksi violetti-hopea Komialla. Sieltä se sitten tärähti, vaikka olin pommittanut samaa kohtaa ties miten monta kertaa tällä reissulla. 51cm eväleikattu nätti taimen. Oli vähän ristiriitaiset fiilikset vapauttaa tämä. Mutta koska uudet säännöt ja alamittarajat näin velvoittavat, niin irroitus ja pikainen valokuvaus, hapettaminen ja se on moro. Tulihan se taimen sieltä!

Pari heittoa lisää ja samasta kohtaa iski samaiseen uistimeen affen, joten ei tarvinnut tyhjin käsin lähteä kotimatkalle. Mukaan lähti kolme mukavan kokoista ahventa sekä kivoja muistoja.

Kissat haistelemassa.

Savustettuina.