ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 28 Gyprocia seinälle, varasto valmistuu

Jatkoin rakentelua taas pitkähkön tauon jälkeen. Kyllähän sitä rakentelisi vaikka joka päivä, jos ei tarvisi käydä töissä ja ennen kaikkea jos olisi hilloa millä ostella. No nyt pystyi taas nippanappa irroittamaan jonkun setelin. Ihan ekana kävin hakemassa kaksi pakettia 50mm villaa ja sain asenneltua ne paikoilleen. Nyt on varaston puoli sitten villoitettu vihdoin ja viimein.

Varaston vasen päätyseineä, sekä pitkäseinä oukki ja doukki

Myös oikea pääty villoitettu.

Sitten piti taas hätyytellä appiukkoa, kun noi gyprocit ei mahdu sitten millään Sitikkaan. Mutta Hiaceen mahtui, kun ajeli takaovi auki. Oon muistaakseni aina ostanut vain ja ainoastaan EK-levyjä, mutta tällä kertaa päädyin ihan normipaksuiseen. Ostin 12 levyä. Reilu 50€ halvempia, kuin jos olisin ostanu ek-levyjä. Mittalin karkeesti, että 11 pitäisi riittää ja yks varooks, kun leikkaan kuitenkin väärin. Enkä muuten edes leikannut, kaksi levyä jäi vielä yli. Niillä pääsee sitten alkuun varsinaisen möksiksen puolella.

Oikeanpuoleinen väliseinä.

Vasemman puoleinen väliseinä.

Viimeistä palaa vaille. Homma stoppasi, kun piti käydä isoolla kirkolla hakemassa ilmanvaihtoputki.

Väliseinät ja oviaukko varastosta päin kuvattuna.

Luulin, että pohjat on hyvät ja eikun levyä vaan seinälle. Kaikkee mä kans luulen. En ole näköjään vieläkään sisäistänyt, että vaikka miten yrittää, niin aina vähä kusee. Hirveitä rakoja ja temppuilua. Mietin noin satakuuskytkaheksan kertaa, että mikäköhän tässä nyt taas kusee, mutten tullut sen viisaammaksi. Onko lattia, seinä vai katto vino, vai kaikki salmiakilla? Onko vika mitassa, mittaajassa vai vatupassissa?

Joskus mä vielä kokeilen yhtä juttua mitä on tehnyt mieli kokeilla jo pitkään. MILTÄKÖHÄN MAHTAISI TUNTUA RAKENTAA JOKIN RAKENNUS AIVAN NOLLASTA? Ei vanhan purku, ei oikomisia ja koolauksen koolauksia. Saisinko kaiken menemään suoraan, millilleen? Silloin ei voisi syyttää ketään muuta kuin itseään.

Tämä ei ole vielä edes pahin.

Mutta onneksi rakentajalla on myös ystäviä, niitä kutsutaan nimellä lista. Sen minkä mitta heittää, sen lista peittää. Ja kauppaan ostamaan, paskat, mähän teen ne ite. Koolauksesta oli jäänyt yli eri mittaisia kakkoskakkosia, eikä niitä nyt hukkaankaan heitetä. Sahailin käätöpöytäsirkkelillä 2x2 neljään osaan. Siinäpä listat ja komiat.

En tiä mitä elämästä tulisi, jos en tuollaista sirkkeliä omistaisi. Tai tiedänpäs. Ei mitään. Ei sitten yhtään mitään. Sain tuon sirkkelin muistaakseni 30-v lahjaksi. On muuten ollut kovassa käytössä. Tommonen sirkkeli pitäisi kyllä jollain lailla ja asetuksella säätää pakolliseksi jokaiseen rintsikkaan. Talon myyjän olisi ostettava sirkkeli talon ostajalle. Hallitus, vink vink.

Jotain seinämaalin jämiä pintaan.

 Piti tosiaan käydä Jykylässä Biltemassa. Mukaan tarttui ilmastointiputki härpäkkeineen sekä seinämaalia.

Teippitiivistys. En tiä tehäänkö se noin, mutta tulipahan tehtyä.

Viimeinen gyprocci seinään ja sisäritilä paikoilleen.

Tämä nurkka tulee lattiasta kattoon pahvilaatikoita. Rakentelen hyllyn, kuhan saan eka seinät maalattua.

Ja tähän nurkkaan tulee vaatetangot.

Halvin maali minkä löysin. Halvinhan tapaa olla aina paras. Ensin ajattelin, etten maalaa millään, mutta päädyin sittenkin maalaamaan, jospa se antaisi pikkusen suojaa naarmuille ja kolhuille. Mut en nyt sentään pakkeloimaan ryhtynyt! Sävy oli joku Shamppanja, ooh, trendikästä. Ajattelin, että se sopii kivasti tuulensuojalevyistä askartelemani sisäkaton sävyyn, ihquu.

En viitti laittaa enempää kuvia, sillä koska seinät on maalattu vain kertaalleen, on jälki sen mukaista. 2,5l pönttö riitti, mutta ei nyt sentään kahteen kertaan. Täytyy ootella, jos vaikka mamma toisi toisen samanlaisen jokupäivä ( huomenna, kiitos!) töistä tullessaan, niin saisi huitastua toiseen kertaan. Sitten vaan listat paikoilleen, pahvilaatikkohyllykön rakentaminen ja se olis sitten siinä. Siis varaston puoli. Mökön rakentelu saa varmaan jäädä vähäksi aikaa tauolle. Jos kävis vaikka kalassa välillä?

Toukokuun menoa ja meininkiä

Viime plokauksesta on taas vierähtänyt jokunen viikko. Nyt ajattelin plokailla tämmösen sekalaisen jutun, että mitä mun ja meidän maailmaan on mahtunut viimeaikoina.

Talvi on taas voitettu, vaikka kyllä otti taas välillä koville. Kyllä sen pakkasen ja lumen kanssa jotenkin pärjäilee, mutta se pimeys, se on kyllä just sieltä, minne aurinkokaan ei paista, perseestä. Mun kesä alkaa periaatteessa jo maaliskuun lopulla. Kun päivät pitenee vauhdilla ja illallakin on vielä valoisaa. Kevään tulo jaksaa silti aina ihmetyttää joka kerta. Muutama viikko sitten oli vielä lunta ja esim. eilen kaivoin varastosta lasten uima-altaan esiin. Uimaan eivät vielä kuitenkaan päässeet, sillä altaassa oli reikä, jonka sitten paikkasin aquasurella , aineella joka on tarkoitettu kahluuhousujen paikkaamiseen. Toivottavasti paikkaus pitää.

Mutta joo, koska tänä keväänä emme saaneet tukkia tai muuta puuta pihaan, oli etsittävä muita vaihtoehtoja. Facebookin kautta sitten vastattiin huutoomme ja eräs tuttu mies vinkkasi, että hänellä olisi tarjolla rankaa. Vaikka olemme tehneet ite puumme jo vuosia, oli aito rankamettä vielä kokematta. No, nyt on kokeiltu sitäkin lajia.

Tämä rankamettä on noin kahden hehtaarin kokoinen ryteikkö. Puu on pääosin leppää ja jokunen koivukin löytyy. Mettä oli harvennettu viime kesänä/syksynä, joten puut olivat kaadettu ns. rasiin. Ja olivatkin muuten kuivia. Nuo kun halkasee, niin takuuvarmasti ovat rutikuivia ens talvea varten. Ylivoimaisesti haastellisinta ja ärsyttävintä tuossa hommassa oli se, että raivaussahan jäljiltä puut olivat ristiin ja rastiin. Hankala kaivaa, etenkin jos yritti haalia vain suurimmat.

Tauko 5.

Mammakin oli kerran mukana. Pojat ei oikein viihtyneet, ymmärrän.

Husky nukkuu rankojen alla.

Tommosia pinoja on sitten odottamassa traktoria.

Ekan kerran kun olin, niin en oikein tiennyt kumpi olisi parempi: Moottorisaha vai vesuri? Molemmissa on puolensa. Konesaha on kyllä kätevä, mutta toi mun saha on aivan liian järeä noihin hommiin. Tommosta monen kilon (entinen kilpasaha) mötikkää kun kantaa turvasaappaat ja -housut jaloissa, kypärä päässä, näillä narukäsillä, niin huh huh! 

Vesurin kanssa kun touhuaa, niin voin antaa ilmaisen vinkin: Kannattaa pitää hanskoja! Mut kyllä toi vesuri on kätevämpi noissa hommissa. Saha on varooksi mukana ja tarpeellinen isompien puiden kanssa.

Sisarhentovalkoisen kädet + vesuri + rankamettä = 5kpl rakkoja.

Sain sitten toisenkin plantaasin. Tässä paikassa puuta ei ollut kuin murto-osa, verrattuna tuohon lepikkoon, mutta etuna oli taas se, että mesta oli ihan talomme vieressä. Pystyi olemaan ranka"metässä" samaan aikaan, kun lapset leikki kotipihassa. Puut ovat nurin johtuen siitä, että ne raivattiin viime syksynä pois maakaapelin reitin alta. Meille tuleekin nyt sähköt oikeen maakaapelia pitkin, ei tarvi aina panikoida ukkosen kanssa. Kai? Toivottavasti.

Ilmaista lämpöä. Paitti tietty jos laskee työlle arvoa, mut eihän sitä ny voi laskea. Mukavaa kuntoilua.

Kaffepaus.

Simo Silmu tuli kylään meillepäin 7.5.2013

Tukkirekka.

Sahapukki. Ihan ite tein.

Ja ei ku suoraan saunan pesään vaan. Sihisivät jonninverran. Loppukesästä varmasti kuivia.

Kevään eka. Vaipui ikiuneen Varustelekan vihreän t-paidan päällä.

Käytiin kylpylähotelli Rauhalahdessa Kuopiossa uimassa, syömässä ja keilaamassa. On muuten mahtavat ruuat seisovassa pöydässä, aivan huikeeta.

Pikkupojat istuttelivat joskus helmi-maaliskuussa taimia ikkunalaudalle. Hernettä, maissia ja kesäkurpitsaa. Annettiin meidän pikkupikku perunamaa jannujen käyttöön. Saapahan nähdä miten käy, riittääkö innostusta kastelemaan ja kitkemään koko kesäksi? Mä vähän epäilen =) Mut väliäkö tuolla, pääasia että on innostusta ja mielekästä tekemistä.

Vasemmalla rajapuu. Molemmilla omat puolensa. Kolhoosi-periaate ei oikein passaa.

Viime keväänä innostuin korvasienistä. Juttua löytyy täältä. Olen muutaman kerran käynyt jo kurkkimassa, mutta ei mitään elonmerkkiä. Toissapäivänä olivat sitten nousseet. Kyllä olikin jo ikävä. Viime kevään sato on syöty pakkasesta jo ajat sitten. Meidän perheestä kaksi ymmärtää näiden päälle, minä ja nuorempi poikamme. Ja tämä poika onkin innokas sienestäjä. Aina kyselemässä, että koska mennään.
Sienet olivat kyllä vielä pieniä, eikä löytynyt kuin muutamia, mutta kyllä niistä kastikkeen sai ja osan paistelin semmosenaan voissa. No joo,o. Ryöppäsin eka tietty. 2 x 10min.Täytyy käydä lähipäivinä kattelemassa löytyisikö lisää. Nämä on siitä huonoja, etteivät ilmesty samoille mestoille vuodesta toiseen, kuten monet muut sienet. Tälleen ainakin olen ymmärtänyt, kun olet ettinyt tietoa netistä.

Appiukko kurvas yllättäen Hiacella tällä viikolla pihaan ja sanoi, että alahan purkamaan kuormaa. Toi mukanaan metristä koivuhalkoa, karkeesti arvioiden 1-1,5m2. Otettiin sitten pikkupojan kanssa urakka, isompi kun lusmuili koulussa. Kolme tuntia ja 781 klapia. Muuten vaan laskettiin. Aina kun oli tietty määrä tehty ja heitelty latoon, esim. 100 tai 200, niin sai hakea pakkasesta jätskin. Mukavaa isä-poika hommaa. No, on niitä tietenkin muitakin, enemmän lapsia kiinnostavia, mutta tässä on sitä jotain.

Kukkulan kuningas.

Lopuksi. Ei plokausta ilman möksistä. Mökötysmajan rakentelukin etenee, mutta plokailen siitä sitten erikseen, kun siltä tuntuu. Sen verran voin kertoa, että varastonpuoli on nyt vihdoin villoitettu loppuun ja gyprocit haettu, osa jopa jo asennettunakin. Vaikka rakentelutahti onkin hidastunut, niin mökö on ollut kyllä kovassa käytössä. Ei vain siksi, että niin mököttää, vaan siellä on niin komia nukkua ennen ja jälkeen yövuorojen, kuten eilen ja tänään, muutaman tunnin päästä, kun vapaus koittaa hetkeksi yövuorosta.

Ja toinen juttu. Tarkoitus on myös plokailla jossain vaiheessa "tutkimuksestani". Olen selvittelemässä semmosta juttua, että voiko meidän nelihenkinen perhe selvitä 400€/kk, eli 100€/ viikko ruokaostoksista keskittämällä ostokset Liiterin, eli natsisivaan, eli Lidliin. Ja tämä tietenkin ruuanlaadusta tinkimättä, sillä ruoka ja etenkin hyvä ruoka on rock!

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 27 Sisäkatto tuulensuojalevystä

Soittelin sisutusarkkitehti Marko Paanaselle ja kyselin kevään trendivärejä ja materiaaleja mökötysmajojen varastojen sisäkattojen suhteen. No, Make vinkkas että kuuminta hottia mökötysmajojen varastojen sisäkatoissa on kuulemma tuulensuojalevyt. Maailmalla suositaan tuulensuojalevyn ulkopintaa, eli retrovihreää, mutta viimeaikaiset trendituulahdukset Euroopan metropoleista ovatkin kääntymässä kohti ruskeita sävyjä, joten:

Koolaus.

Eka paikoillaan.

Seiniin tulee gyprocit. Toi seinälevy on vaan fiilistelyä varten.

Tuli kyllä nätti ja halapa. Oli sopivasti vielä jäänyt noita ylimääräiseksi, niin ei tarvinut ostaa.

Hyvä minä,
hyvä me,
hyvä meidän joukkue.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA osa 26 Seinäpaperia, Super Marioa, vaakakoolausta, rappusia ja Reilukerhoa.

Keskiviikkona tein sitten sen, mikä olisi pitänyt tehä ihan aluksi, kun alottelin koko homman joskus kuukausia sitten. Rappuset. On muuten ollut hankalaa könytä edestakaisin-Varsinkin, kun on kuskannut lattialevyjä tai muuta. No ny on raput. Ei todellakaan mitkään komiat, mutta asiansa ajavat. On muuten kätevää.

Mittoja ottamassa,

Ei niin komiat, mutta väliäkö sillä.

Ja sitten taas rautakauppaan. Kyselin eilin höyrynsulkupaperia, jossa ei ole kalvoa. Tarkoitus oli siis asentaa tuo vanhoille seinille, missä oli puru sisällä. Joku plokini lukija vinkkas kerran tästä. Kiitoksia vaan, kuka ikinä oletkin! Eli en uskaltanut laittaa muovia tai muovipintaista paperia noille puruseinille, ettei vaan tule mitään kaksoisrakennetta jossa kaksi tiivistä pintaa muodostavat pussin. Se mitä olen vähän repinyt noita sormipaneeleita, niin sieltä on paljastunut vaikka mitä. Pinkopahvia, tervapaperia ja vaikka mitä. Aattelin kuiteskin paprun laittaa, jotta se estäisi mahdollisen vedon tunteen sekä pitää purut, pölyt ja ötökät ulkopuolella.

Kävin tiistaina kysymässä paperia. Olihan sitä, mutta jäi hyllyyn. Olis varmasti ollut hyvää. Vähän liiankin hyvää. Hintalappu oli vaan aiva väärä minun makuun. Säikähdin niin, etten edes muista tarkkaa hintaa, mutta jotain seittemänkympin ja satasen väliltä. Satanen seinäpaperista, ei kiitos.

No keskiviikon kuormassa tuli sitten mulle sopivaa paperia. Ihan vaan tommosta suojapaprua. Kympin rulla. Kuulosti jo paremmalta.

Ängry pöörts.

Ja Super Marioo mallista.

Tää on hiano!

Pojat piirteli ja mä iskin puuta seinälle. Hahmottelin noilla laminaatin paloilla, et miltä toi seinä tulee näyttämään. Joskus on pakko kokeilla miten mielikuvat vastaavat todellisuutta. Kyl siitä on tulossa semmonen, mikä oli tarkoituskin. Tohon nurkkaukseen tulee iso ja karu hyllykkö, joka tulee täyteen paffilaatikoita.

Toiselta puolelta. Väliseinä tulee tohon oikeanpuoleiseen tolppaan asti.

Päätyseinäkin rupes näyttämään mukavalta. Tossa on nyt sitä kalvotonta paperia tuosta tolpan tasalta asti. Muuttui kyl mageesti ilme. Tuohon(kin) sitten aikanaan 50mm villat ja gyprocit päälle. Niin ja tietty tapetit.

Ja sitten oli tauon paikka. Laminaateista on moneksi. Tälläkertaa ne saivat toimia suojina nuolisodassa.

Reilukerhosta päivää. Toisella jannulla oli nuolirynkky ja toisella KK, panosvyö ja kaikkee...

...Ja mulle ne antoivat tommosen kämäsen pislarin. Epistä.

 Ja hommat jatkui. Ihmettelin ja mittailin, että mikäs tässä nyt oikein kusee. No toi vanha seinä ei nyt sitten suureksi yllätyksekseni ollutkaan suora. Yleensähän kaikki on millilleen, vanhassa rakennuksessa.

Kauhia rakohan se siinä!

 Sahailin kääntöpöytäsirkkelillä sitten suiruja, joiden avulla oikaisin koolauksen. Siinä ei ihan minuutti tai kaksi riitä, kun yritän näillä aivoilla pähkäillä, että mihinköhän väliin näitä nyt pitää tunkea. Varmaan tunti meni tossakin hommassa, mutta eipä silläkään ole niin väliä. Kiirusta kun ei ole. Radio Suomi soi ja kaffia naamariin, kännyllä feispuukkailua ja kaikkee. Terapiaa.

Varastonpuoli alkais olemaan sitten villoja ja levyjä vaille. Ei välttis oo asennettuna pariin päivään, viikkoon, kuukauteen. Paitti jos ei joku nyt halua tukea mököttäjää projektissaan, voin laittaa tilinumeron.

Toinen juttu mitä jäin miettimään edelleenkin. Tuo lattian pintamateriaali. Laminaatti vai muovimatto. Aloin jo vähän kallistumaan laminaatin puolelle, mutta tänään huomasin taas sen laminaatin ikävämmän puolen. Se on ihan järjettömän kylmä jalalle. Sukkasillaan kun tuolla touhailee, niin ero on ihan järkyttävä jos seisoo lastulevyn tai laminaatin päällä. Ei sitä usko ennekö kokeilee ja vertaa. Semmostakin mietin, että jos laittais tonne varaston puolelle halppis laminaatin ja mökötyspuolelle muovimaton. Tai sitten laminaatit koko mökkiin ja mattoja lattialle. En tiijjä. Pitää miettiä. Mutta yksi juttu on varma. Neljääsataa euroa mökötysmajan lattiamatosta en maksa. Piste.