Mutta mutta... pari sanaa tulevasta vuodesta ilman mitään lupauksia. On hyvin paljon mahdollista, että saan tammikuussa KUPARIA ja pääsen takomaan!!! On ollutkin jo ikävä. Oli muuten lähellä, etten olisi saanut sitä jo eilen. Kävin ajelulla Jykylän ja Muuramen välissä olevalla Kuusakosken romiksella. Sieltä oon yleensä ostellut, silloin kun vaan siellä on ollut. Ja nyt muuten oli kuparia ja paljon. Hienoja jämäpaloja. mm. semmosia, jossa oli hopeoitu/kromattu toinen puoli. No hamstrasin niitä sitten kolme kiloa, niin eiköhän joku duunari tule vinkkaamaan: Me ei enää myydä yksityisasiakkaille, marraskuussa loppu myyminen... No voihan nyt *##%&¤""* , ei oo taas helppoa. Mutta aikansa kyseli eri foorumeilta, niin nyt saattaa olla niin että tärppäsi.
Liitsejäkin on tullut sidottua, mutta kun loppui koukut. Motonetin hyllyissä näytti oli jigipäitä, mutta kaikki liian isoja. Honkkarissa pitäis vielä käydä kattelees.
Seuraava blogaus tulee koskemaan todennäkösesti viime juhannusta. Koin silloin yhden elämäni vaikuttavimmista ja koskettavimmista asioista joka laittoi melkein liikutuksen kyyneleet valumaan. Ja tämä ei liity edes kalastukseen..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti