KUUSAA osa I
Pitkään aikaan tullu taas plokailtua mitään, jospa sitä nyt vetäisi yhteen pari reissua. Ennen ja jälkeen elinkautisen. Aika tarkkaan pari viikkoa sitten kävin parin Vaasan kaverin kanssa taas Kuusaalla. Kiertelin eka vähän siellä ja täällä, koska ykkösmesta oli varattu. Kun huomasin sen olevan tyhjillään kävin pommitamassa paikkaa. UL-Komia kiinni ja heitto hotspottiin ja taimen oli huijattu. Ekalla heitolla. Oikeesti. Vastus siiman päässä tuntui ihan mukavan kokoiselta. Väsyttelyt ja sainkin rantaan muistaakseni 43cm taimenen. Väsyttelyn aikana kalakamunikin saapui rantaan ja kuvasi sekä väsytyksen että vapautuksen GoPro:lla, muttei ole vieläkään lähettänyt pätkää mulle. No okei, en tiedä olisiko se mukavaa julkaistakaan. Vaikka käytössä oli tietenkin VÄKÄSETTÖMÄT KOUKUT, niin kala sai aika pahasti siipeensä ja vuosi verta rumasti. Pitkän aikaa sai elvytellä virtavedessä ennen kuin lähti takaisin uimaan. No, se on semmosta välillä.
Alku oli siis lupaava. Ei muuta kuin jatkamaan saman kohdan piiskausta. Muutama heitto lisää ja taas mentiin. Tälläkin kertaa vastus tuntui mukavan kokoiselta. Väsyttelyn jälkeen rannalle nousikin 47 taimen. Ei mikään pullukka, muttei mikään luikkukaan. Ihan perus tane. Rasvaevän tai siis sen puuttumisen tarkistus, pappia ja verestys. Oli aika hieno fiilis. Oikein herkisti. Vaikka olimme emännän kanssa sopineet, ettei meidän avioliittoaikeista ( pari päivää tämän jälkeen ) hiiskutaka kenellekään, niin oli pakko lipsauttaa kaverille. Oli kertakaikkiaan niin hieno fiilis. Maailman parhaat polttarit.
Seuraavaksi sitten kuhia kiusaamaan. Ei aikaakaan, kun tunsin epämääräisen tärpin ja koska taisteluhalukkuus oli niin olematon, arvelin että pieni kuhahan se siellä. Joo-o, hieno kuha, taisi olla istari kun kyljessäkin luki Canon =)
 |
| Canon-kuha |
Kuhat ovat olleet pikkusen hukassa tänä vuonna, enkä nyt sinänsä ihmettele kyllä ollenkaan. Jotkut aikuiset on kertoneet kuhien olevan lämpimien ilmojen ja etenkin lämpimien vesien kala. VETTÄ TULEE JOKA PÄIVÄ ja ukkonen on tuttu kaveri! Rupeis jo riittäämään, mut minkäs teet. En osaa poutatanssia, enkä kyllä tanssi muutenkaan. Terve mies ei tanssi. No, loppupelissä kuhia nousi muutamia kappaleita ja mukaan lähti muistaakseni mulle 2 ja kaverille 2.
Taas joutuu toteamaan saman ja taivastelemaan. On se kuha vaan hieno ruokakala. Vetäsin kuhat fileiksi ja paistelin pannulla oikeessa voissa, ripaus suolaa ja se on siinä. Muita mausteita ei tarvi.
Taimen meni pakkaseen ja muutaman päivän kuluttua naatiskelimme taas kulinaristia herkkuja. Loimulohi. En tiä saako kalasta valmistettua parempaa herkkua kuin loimulohi. Jos joku haluaa rautalangasta väännetyn, kuva-kuvalta blogauksen lohen loimuttamisesta, niin heittäkää tonne kommettiosioon toive. Joo, tosiaan loimulohta tai siis -taimenta, oman maan uudetperunat ja kermaviili-tillikastike. Paremmasta en tiedä.
KUUSAA osa II
Pääsimmääviäläkikalaan! Ei siitä emosta tullutkaan pirttihirmua, ainakaan vielä. Olin aamupäivällä ollut perheen kanssa mustikkametässä ja muutenkin touhaillut kaikenlaista. Väsytti. Väsytti kovaa. Väsy ja ikiaikainen saalistusvietti tappeli, ikiaikainen saalistusvietti voitti. Soitto Varjolantilalle ja tilaa oli, joten varasin luvan sinne. Kattelin sadetutkasta, että saattaa tulla vesi- ja ukkoskuuroja, rankkojakin sellaisia. Niinpä tietysti, niitä kun ei tänä kesänä ole ollutkaan kuin joka ikinen päivä!
Saavuin Kuusaalle pikkusen ennen iltakuutta ja lunastin luvat. Kurikset päälle ja menoksi. Ekat sadepisarat tipahtelivat ja ukkonen jyrisi. Voi hevosen nännipiha! Odottelin pahimman kuuron yli ja arvuuttelin, uskaltaisiko tuonne mennä sekaan. Onneksi koski pauhaa niin kovaa, ettei jokaista ukkosen murahdusta kuule. Firetiger-ärsyvärinen UL-komia kiinni ja reilusti alle kymmenen heittoa ja taimen iski. Samassa iski myös salama. Tai ei siinä ainakaan montaa sekunnin kymmenystä ollut välissä. Tuli muuten kiire. Jarrua tiukalle ja hirveellä kelauksella kala rantaan. Hienosti pysyi kiinni ja kovaa taisteli, mutta hävisi loppupelissä tappelun. Rasvaevä oli leikattu, oli lähtenyt kasvamaan (taas) takaisin mutta 100% varmuudella leikattu. Mittaa tällä taimenella oli myös saman verran kuin edellis reissullakin saamallani, eli n.47cm. Pappia, verestys ja äkkiä sateen ja ukkosen suojaan. Räpsin parit kuvat, jotka ovat kyllä tosi suttaisia ja perkasin kalan. Odottelin ukkoskuuron väistymistä ja vein kalan kylmälaukkuun.
 |
| Neljäseiska |
Jos ois tienny, niin olis ollut viisainta pakata kamppeet ja suunnistaa takaisin mamman viereen. Kymmenen minuutin kalastus ei nyt kuitenkaan ollut se mitä lähti hakemaan. Loppu ilta ja yö menikin sitten taivaan rantaa tuijotellen, välillä laavulla ja välillä autolla istuen ja termarikaffia juoden. Pimeetä oli ku mörön perseessä.
 |
| Reinpou. |
Ei tarvi olla kummonenkaan pekkapouta, ennustaessaan säätä tämän näköisistä pilvistä. Valokuvahan ei kerro totuutta ja etenkin kännykameralla on vaikea vangita oikenlaista tunnelmaa. Muutaman kerran Kuusaan ylle ilmestyi kuin tyhjästä ukkospilvet. Niinkuin alla olevissa kuvissakin.
 |
| Pelottavaa. |
 |
| Aurinko sammuu. |
 |
| Vettä tuli kuin Esterin sieltä. |
 |
| Sataa sataa ropisee. |
|
|
Kalastus tosiaan jatkui aina pahimpien sateiden tauottua. Kuhaa yritin, mutten osannut. Yritin monta kertaa ja monenmoisilla uistimilla, mutta ei. Muutama pieni ahven, kylki säyne ja yksi taimenen karkuutus. Vasta puolenyön jälkeen sain ekan ja viimeisen kuhan ylös. Tämä noin 38cm kuparikylki pääsi takaisin kasvamaan.
Joskus ennen yhtä jo ajattelin, että eiköhän tämä ollut tässä ja kuoriuduin läpimäristä vaatteista ja lähdin ajelemaan hissuksiin yön pimeydessä ja kaatosateessa kotia kohti.
Tänään vetäsin tanen fileiksi ja laitoin graavautumaan. Oli muuten taas tosi hyvän värinen liha, nätin punainen. Juuri nyt olen töissä ja vilkuilen kelloa. 3 tuntia ja 20 minuuttia ja pääsisi kotia nukkumaan.
 |
| Merisuolaa, sokeria ja tilliä. |
