ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 19 Kätvöökki

Rakensin sitten oman kätvöökin, eli Lontooksi catwalkin. Ajattelin keimailla tuossa sitten apaattinen ilme kasvoillani, hipsterit tai tangat jaloissani ja rautalangasta, roudarinteipistä ja höyhenistä tehdyissä enkelinsiivissäni.

Joo, sain tosiaan tänään rossinpuoleisen lattiankin suljettua kokonaan. Sitten mittailin ja arvoin, että kuinkahan pitkäksi nuo lastulevyt pitäisi oikein sahata, kun siinä on se ponttikin. Normaali remottireiskalle tämä on varmaan helppoa kauraa, mutta mun aivoja ei ole kyllä suunniteltu tällaisia mittauksia varten edelleenkään. Aikani kun pähkäilin, niin rykäisin Huskyn käyntiin ja annoin palaa. Eihän noi ole kuin reilun kympin zipale. Ihme ja kumma, sain kun sainkin levyt oikeaan mittaan. Kätvöökki oli valmis.

Tää höyrynsulun kanssa touhaaminen ei ole kyllä mitään herkkua. Koko ajan kun touhaa, niin on pelko perseessä, että mitenköhän tässä käy. No, ompahan ainakin yritetty. Aika näyttää miten käy. Homehtuuko möksälä vai noup. Paskat se mitään homehdu, hyvä siitä tulee.
 

Noi tolpat on vähän haasteelliset. Pitäis saada tiiviisti, mutta miten. Joku, jolla aivot raksuttaa, olisi ehkä saanut leikeltyä tuon paperin silleen nätisti, että olisi saanut nostelle suikaleet ylös ja napsutella tolppaan kiinni, mutta mä en. Todellakaan. Vedin sitten wäkevät teippaukset. Teipin ongelma on vaan se, että sen liimojen kesto on vissiin jotain 10 vuoden luokkaa. Pitää nyt kattoo, jos joku keksisi tuohon vielä jonkun konstin. Saa tonne kommenttiosiionkin heittää jotain jos jollain on ideoita. Jos nyt vuosien päästä asia rupee vaivaamaan, niin tässä on se hyvä puoli, että nuo teippaukset tulevat väliseinien sisään. Sitten vaan gyprogeista ruuvit auki ja kurkkaa mitä sinne kuuluu.

Tänään tuli taas touhattua vain puoliteholla, sillä on mulla, onneksi, muutakin elämää. Kerkesin napsutella muutaman koolausvälin umpeen. Jostain luin, että limityksen olisi hyvä olla aina 20cm. Harvemmin on tullut niin paljoa, mutta muuten olen kyllä yrittänyt tehdä tämä(kin) homman äärimmäisen huolellisesti. Niittejä on kulunut ja paljon. En tiedä ohjeistusta, miten tiukkaan niitä pitäisi napsia, mutta tosi tiheeseen oon niitä laittanut. 

Jätin tuon sulkujen liitoksen vielä auki. Tässäkin pitäisi vielä keksiä joku kuningasidea, miten nuo paperit saisi mahdollisimman tiiviisti. Olis hyvä, jos saisi puristettua vaakakoolauspuun avulla jotenkin, ettei jäisi vain teippauksen varaan. Täytyy miettiä.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 18 Pikamökötystä ja piirtelyä.

Sunnuntai. Ei oikein jaksanut mököttää koko päivää. Käytiin toukkien kanssa pulkkamäessäkin. No, en mä nyt koko päivää pystynyt olemaan poissa pajalta. Parin tunnin pikamökötys. Vähän lisää vaakakoolauksia ja villoja. Pojat taitelilivat lattiaan terveisiä seuraavalla purkajalle, joka toivottavasti en kuitenkaan ole minä ite. Mä pääsin oikein sisustelemaankin. Toin kämppään tuolin ja kitaran, mitä muuta sitä ihminen tarviikaan. Enempää en nyt jaksa tarinoida, vaan lyödään sitten kuvia senkin edestä.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 17 Höyrynsulkua, lattiaa ja rapuja

Kuten eilen plokailinkin, pidin tänään yhen miehen avajaiset ja söin lattialla rapuja.

Päivä alkoi höyrynsulkupaperin asennuksella. Aika tuskasta hommaa kikkailla noiden koolausten päällä 125cm leveän paperin kanssa ja napsutella nitojalla niittejä rikkomatta samalla paperia. Yhen kerran horjahdinkin läpi. Ekaa kertaa koko projektissa. Mammahan näyttikin jo miten astutaan tuulesuojalevyn läpi. Klik Saa nyt sitten nähä miten käy, homehtuuko tupa vai noup. Tutkiskelin tuota paperia ja sen rakennetta. Paperihan on hyvin ohutta ja huokoisen oloista. Toiselle puolella paprua on erittäin ohut muovikalvo, vähän kuin kelmu, jota laitetaan ruoka-astioiden päälle, kun ruuat laitetaan jääkaappiin. Onko se sitten hyvä juttu? Emmä tiä, mä vaan rakennan.

Paperin asennuksen jälkeen piti käydä taas hakemassa muutama levy lisää. Asentaminen olikin tosi helppo ja nopea homma, kunnes... huomasin että lattiahan kanittaa 10mm! Ja tämä taas vain ja ainostaan sen vuoksi, että ennenwanhaan vatupassina on toiminut ilmeisesti pöytäviinapullo ja koita nyt sitten taas ottaa jostain mittoja minkä mukaan aloittaa.

Siinä se nyt on. Plaattia oikeen notta.

Mulla loppu järki. En jaksanut enää miettiä yksin, vaan soittelin emännän velipoijjaalle, notta tuunny vähä jeesaamaan. Olisin mä varmaan saanut ton itekin ajan kanssa jotenkin kikkailtua, tai sitten ei. No, jokatapauksessa saimme levyt millilleen suoraan. Ne on nyt kyllä just, eikä melekee. Homman pelastus oli se, että levyjä pystyi ottamaan irti seinästä reilusti ja tasata se reuna, josta levytys jatkuu. Levyt saisi seinästä irti periaatteessa vaikka 50mm, sillä seiniinhän tulee vielä koolaus, joka peitää raon. 

Niin joo, niistä napupellenä syödyistä ravuista, joista kirjoittelin eilen. Klik  Oli hyviä rapuja. Ja mä muuten oli tuolla vaateiden alla IHAN ALASTI!

Yhden miehen rapujuhlat.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 16 Lattia hahmottumassa

Mammalla oli tänään vapaapäivä, joten ei liene vaikeaa arvata minne karkasin. Ei siksi, että emäntä olisi niin pirttihirmu, vaan koska sain käyttää melkein koko päivän rakenteluun. Eilen suunnittelin myös ihan vakavissani, että pitäisiköhän kaivaa kalavehkeet esiin ja käydä koskella, todella todella pitkästä aikaa. Möksis voitti tällä(kin) kertaa. Aloittelin päivän eristämällä loppuun kesken jääneen lattiarunkovilloituksen. Siivoilinkin taas. Oli pakko.

Toisestakin suunnasta kuva. Tuo ovi on siis kämpän ainut ovi.

Tämän jälkeen aloin hahmottelemaan vaaka- tai poikittaiskoolausta, ihan miten vaan. Sovitaan vaikka vaaka. Jossain asioissa oon kyllä niin huono, ettei mitää rajaa. Muutamia esimerkkejä. Peräkärryn kanssa peruuttamisessa, rumpujen soittamisessa ja kaikenlaisessa geometrisessa hahmottamisessa, kuten nytkin. Muutaman kerran kun laulattaa Makitaa puolen metrin ruuvien kanssa ja huomaakin, että kaikki on päin persettä, niin jippii ja jee. Niitä kun ruuvaili auki, niin kylläpä oli taas hauskaa. Aika moni asia pitää kyllä tehä vaikeimman kautta ennekö oppii. Niin raksahommissa kuin muutenkin. Ai niin. Nythän mä muistinkin. Mähän rakennan mökötysmajaa. Tämähän on just oikea paikka noille elämyksille! Tarpeeksi kauan kun haki ja kokeili, niin kyllä se oikea jako sieltä löytyi. Suurimman ongelman aiheutti jälleen kerran "vanhat pohjat." Se on AINA sama juttu, kun rintamamiestalon tai jonkun muun vastaavan kanssa touhaa. Kun ei saa mistään kiinni. Tarkoitan siis, kun ei ole suoraa seinää, lattiaa, ei mitään, mistä saisi jonkun, minkä mukaan alkaisi jatkamaan.

No ny o suorassa, linjassa ja jako oikea. Kai?

Tämän jälkeen Sitruunan keula taas kohti rautakauppaa. Onneksi matkaa ei ole edes viittä kilometriä. Ystävällisesti olisivat lainanneet peräkärryäkin, mutta mitäs mä just tossa ylempänä kirjoitin...
Sitruunasta penkit nurin ja lasti kyytiin, täs mitää kärryä tartte. Hyvin mahtui kaksi kappaletta 2400mm x 600mm lastulevyä ja kolme paalia villaa tilaihmesitruunan kyytiin. Olis mahtunut enemmänkin, mutta tämä riitti. Huomenna sitten lisää.  

Joo-o, hyvin näin oikeastakin klasista. Eikä se täällä maalla ole niin justiinsa.

Ja eikun hommiin vaan.

Villoja vailla. No joo joo, nostelin mä noi painuneet villat tohon yläreunaan, ennenkö laitoin vaakavillat.

Vaakavilloitus kävikin joutuisasti kun oli millilleen sopivat koloset. Ei tarvinnut puukkoa näyttää juurikaan. Tuli kyllä just sen näkönen ku pitikin. Tuli oikein hyvä miäli, vaikkei sais. Pitäisi vaan pitää suupieleä alaspäin ja leukaa tiukasti rinnassa, sillä ei täs edelleenkään mitään HopLopia tehä.

Sitten pitikin kokeilla, että miten ne lattialevyt tuonne oikein istuu. Oli se poijjaat hiano tunne. Aivan mahtava. Tuolla kun on tasapainoillut ja kikkaillut lattiavasojen ja laudanpätkien päällä. Vähän kuin olisi ollut kuukauden merellä ja astunut maihin. Tuossa sitä tulikin istuskeltua ja mm. tutustuttua kunnanvaltuuston tuoreeseen esityslistaan, jonka posti tänään toi. Tuo valkonen kirjekuori tuossa vasaran ja akkuporakoneen vieressä ;)

Huomenna onkin sitten edessä homma, jolla voin pilata koko paskan. HERRA HÖYRYNSULKU. Oon miettinyt tätä tosi paljon ja tullut tulokseen, että matkaan tarvitaan sekä taitoa & onnea, etenkin onnea. Koska Suomen huippuinsinööritkin saavat koulut ja muutkin rakennukset homeeseen, niin ei auta kuin luottaa vaistoonsa ja toivoa parasta.  Päädyin sitten kompromissiin ja ostin höyrynsulkupaperin, jossa on muovia. Saas nähä miten käy. Ongelmana on vieläpä se, etten voi laittaa paperia koko kämppään, sillä puolethan on jo valmiiksi eristetty purulla ja siellä rakenteissa on vaikka mitä sulkua.

Ja vielä yksi juttu. Koska toivon mukaan saan huomenna höyrynsulu osittain vedetyksi ja lattiaa editymään, niin päätin että vietän huomenna Mökötysmajani avajaisia. Kutsun sinne vain itseni. Ajattelin juhlan kunniaksi syödä alasti rapuja ihan oikean lattian päälle. Nakupellenä rapujen syöntihän lattian valmistuessa on wanha ruotsalainen perinne, jonka juuret johtavat aina 1600- luvulle. Kaikkihan tietävät, että Kaarle IX, perusti Mustasaaren kaupungin 2.lokakuuta 1606 vanhalle kauppa- ja satamapaikalle Mustasaaren kirkonkylään, nykyiseen Vanhaan Vaasaan. Mutta poijjaat grillillä kertoivat eilen, että samassa yhteydessä Kaarle toi Ruotsista mukanaan myös nakupetterinä rapujen syönti lattian valmistuessa-kulttuurin tänne karuun jääkarhujen maahan. Tätä kuninkaallista traditiota on juhlava jatkaa.

Ihan törkeen hyvä Kanasalaatti

Kyselin tuolla veispuukissa eilen, notta mitäköhän uutta sitä keksisi tehdä kanankoivista. Yleensä oon vaan heittänyt sitruunapippuria päälle ja uuniin. Tykkään ihan hirveesti ruuanlaitosta ja kaikenlaisesta kokeiluista, mutta kanankoipien kanssa en ole kyl keksinyt mitään ihmeempää. Otin sitten vähän kavereiden vinkeistä ideoita, etenkin tuo pannulla esipaistaminen / ruskistaminen oli uutta kanankoivissa.

Paistelin koivet eilen ja tänään sitten aloin suunnittelemaan ja soveltamaan. Kana on vain yksi pikkuinen osanen tätä settiä, mutta kuiteskin. Oli aikalailla työläs valmistaa, mutta makuelämys kyllä palkitsi. Ihan järjettömän hyvää! Huomattavasti helpompi olisi ollut tehdä salaatti fileesuikaleista, mutta tällä kertaa näin.

Kylmä kanasalaatti

- Paistinpannu kuumaksi ja loraus kylmäpuristettua ruokaöljyä. Pari minuuttia per puoli.
- Kanat uunivuokaan. Mausteeksi reilusti curryä ja sitruunapippuria. 30min 200´ + 60min 150`
- Keitä kymmenkunta (mielellään kiinteälaatuista) perunaa ja jäähdytä ne. Voi tietty käyttää esimerkiksi eilisiä jämiäkin, kuten myös kanat voivat olla esim. fileesuikaleita.
- Keitä 6kpl kananmunia. Säikäytä ne, esim. huutamalla että: Teidän äitimuori ja anoppi on just uunissa!!!, tai sitten ihan vaan normaalisti kylmässä vedessä. Pilko mulukut neljään- kuuteen osaan.
- Irroita lihat. Lämpimästä lähtee luonnollisestikin helpommin. Itse valitsin vaikeamman tien. Paista/kuullota lihoja kuumalla pannulla reilussa lorauksessa kylmäpuristettua öljyä, niin että saavat kunnolla färiä.
- Pilko perunat parin sokerinpalan kokoisiksi.
- Pilko kokonainen kurkku, paprika ja punasipuli pieneksi silpuksi.
- Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita sekaan kaksi purkkia kermaviiliä sekä erittäin reilusti valkoviinietikkaa.  Tämä valkoviinietikka on oikeastaan koko salaatin ratkaisevin tekijä. Se antaa salaatille mukavasti kirpeyttä ja raikkautta.
- Sit se olis niinkuin siinä. Kai sen koko pläjäyksen voisi laittaa jääkaappiin vetäytymään, ennen tarjoilua, jos haluaa.
- Syö ja nauti.

Kuva nyt ei ole kyllä edukseen. Oli niin näläkä ja kiirus syömään, ettei joutanut räpsiä parempaa.

Tarvikkeet:
-6kpl kanankoipia
-6 kananmunaa
-2 prk kermaviiliä
-n.0,5dl valkoviinietikkaa
-1 kurkku
-1 paprika
-1 punasipuli
-kylmäpuristettua oliiviöljyä paistamiseen.

ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 15 Hommat etenee, lämmöt nousee

Vuosi vaihtui, mutta samat hommat jatkuvat. Erona vaan edellisvuoteen on se, että nyt tarkenee mököttää! Tänään oli aamupäivällä kaikenlaista pakollista touhua, joten siirtyminen möksälandiaan tapahtui vasta pimeän tullen, joten kovin paljoa ei kerinnyt touhata, mutta jälki oli sitäkin mukavampaa.

Kaivelin toisesta varastosta vanhan romuimurin ja imuroin koko kämpän puruista ja muusta moskasta. Oli muuten kova homma, kun imuri oli jatkuvasti tukossa, kun putkeen eksyi isompia villan, puun tai urtsin palasia. Mutta kyllä tuolla on nyt hianoo ollamöllöttää.

Saatuani imuroitua ekan kulmauksen vedin uretaanit tuonne betonin ja seinän väliseen koloseen. Ihme ja kumma, niin sieltä ei juurikaan vetoa edes tullut, mutta onpahan nyt sitten sekin tukittu kuitenkin. Tämän jälkeen pääsivät kaikki 50mm hukkapalat joita olin säästellyt purkutöistä, hyötykäyttöön. Koska jouduin nostattamaan lattiavasoja 5cm irti laatasta, niin tuonnehan nuo viiskymppiset kävivät kuin isä äitin selekähän.

Aikamoista palapeliähän tuo on, mutta väliäkö sillä. On mulla vielä kaksi korkkaamatonta 50mm paalia tuossa odottelemassa huomista.

Viiskymppisten päälle asensin sitten "varsinaiset villat" eli 100mm Parocit koolinkiväleihin. Mukavaa vaan laittaa suoraan paketista leikkelemättä, kun jako on suurimmassa osassa 600. Kaikkia välejä en kuitenkaan saanut just tuohon optimimittaan, wanhoille pohjille kun edelleenkin nikkaroin. Niin ja tuon päällehän tulee vielä vaakakoolaus + 50m villaa. Luulis tarkenevan?! Oommää kyl joskus ennenkin luullut vaikka mitä ja huomannut olevani väärässä, mutten kyllä yhtään muista koska.

Samalla kun siivoilin, niin heitin yhteen nurkkaan kaikki vähänkin järkevämmän kokoiset palaset. On sitten paikkoofärkkiä.

Pävän iloisin näkymä oli kuitenkin tää alla oleva kuva! +14 astetta Celsiusta! Oli se Ameriikka se. Piti oikein kääntää patterista lämmöt puoliteholle, kun selekä kastui. Oli kiva duunailla, kun sai olla ilman takkia ja pipoa. Lämpöjä nosti varmasti tunnin-puolentoista imurointi tuolla paskalla imurilla, joka puhalsi melko lämmintä =) Itse kyhätty HEPA-hiukkassuojatin nostatti imurin lämpöjä sen verran, että se sammuili välillä, kun joku ylikuumenemis-suoja laukesi. Sitten vaan johto irti seinästä vartiksi ja radion töpseli tilalle, niin sai kuunnella Radio Suomea odottelun ajan. Tuo HEPA suodatin on muuten Biltemasta ostettu, käytetty autonpesusieni =) Raikas tuoksu ja puhdas koti samalla kertaa. Ajattelin hakea sille patenttia. Huomenna tarkoitus on jatkaa villoitushommia heti aamusta.

Uudenvuodenlupaus

Lupaan kautta kiven ja kannon: Etten vuonna 2013 hiihdä alasti vesisuksilla norjaisen supikoiranaaraan nännipihalla, kuunnellen samalla Frontside Ollieta c-kasetilta korvalappusteroista, kuin korkeintaan kerran tai pari.