ISKÄN MÖKÖTYSMAJA OSA 7 Lattiavasoja ja tuulensuojaa

Pakkasta -12 ja lunta taivaan täydeltä. Hyvä syy mököttää. Jännä homma muuten, ettei tullut kylmä ollenkaan. Oikeesti. Pysty touhaamaan hyvin ilman hanskojakin, ainoastaan kaikki metalliset osat ja työkalut tuntui tietenkin kylmiltä. Nyt sitten illalla, kun tätä kirjoittelen onkin kädet ja naama aikamoista hiekkapaperia. Joutu oikein rasvaamaan.

Alottelin päivän sahaamalla loputkin lattiavasat. Hankalaa vaan kuljettaa ja saada paikoilleen tuommoset 457cm kakkosneloset. Mutta aikani kun kikkailin, niin siitähän tuli komia rivi. Vatupassin ja poikittaisen kakkosnelosen kanssa hain linjaa, ja ihme ja kumma, tämän kanssa ei tarvinnut juurikaan kikkailla, komiasti tulivat vaateriin. Ihan riittävän suoraan mökötysmajaan, ei meillä tuvassakaan varmaan ole mikään lattia noin suorassa.

Nättiä, nättiä!

"Betonipäätyyn" laitoin 2X4 pätkät nostamaan linjan kohalleen, passi tykkäsi. Koska valu ei ole millintarkka, jouduin korottamaan muutamia laittamalla bitumihuovan palasia korokepalan alle. Samanmoiset palikat laitoin myös noin puoliväliin betoniosaa.

"Rossipäädyn" kiinnityksen hoidin noilla palkkikengillä. Appiukko vinkkasi mulle tommosista ja hainkin niitä sitten Biltemasta n.1,5€:n kappalehintaan, ei todellakaan paha, sillä nämä olivat kyllä käteviä. Tajusin asentaessani, että oho, olin ostanut vahingossa 2X5 kenkiä, kuten kuvasta näkee. Mutta ei tämä onneksi tähän kaadu. Rungon päälle tulee vielä ristikkäiskoolaus 2X2, niin sinnepähän jäävät piiloon. Nuo eivät ole kiinni toistaiseksi kuin muutamilla ruuveilla ja nauloilla. Kiinnitän nuo vielä kunnon täkkipulteilla, kunhan löydän räikkäni jostain. Lenkkiavaimella oli vähän tuskasta ja hidasta hommaa. 

Palkkikengät.

Mietin tuota tuulensuojalevyjen asentamista. Vaihtoehtoja oli kaksi. Joko ryömiä tuolla alla kaikessa paskassa ja naputtaa levyt kiinni, tai naputtaa alle harvalaudoitus ja pudottaa leikatut levyt yläkautta. Päädyn ekaan vaihtoehtoon. Tuskin on mikään niin mukavaa, kuin ryömiä selällään hiekassa, lumessa, puruissa ja kissankusessa ottaen vielä huomioon myyräkuumeen riski. Siellä kun makoili, ja yritti leikiä akrobaattia pitämällä levystä kiinni jaloilla ja toisella kädellä ja vapaalla kädellä naulata levyä, niin se oli kyllä kokemus sekin. Itepähän halusin. Enkä edes mököttänyt.

En muuten tiedä, että mikä ihme tuolle liiketunnistimella varustetulle halogeenille oikein tuli. Välillä kun sen piti syttyä, niin se vaan räpsähti kerran ja hyytyi. Teki samaa myös eilen. Siksi nuo kuvat on on noin pimeitä ja sumeita, täytyy huomenna napsia parempia.

Eka levy paikallaan.

Sain 3/4 levytettyä. Huomisellekin jäi vielä tuota ihanuutta jäljelle. Huomiselle on veikkailtu lähes kahenkympin pakkasta, jee jee. Sitten käyn vielä kerran ryömimässä ja naputtelen muutamat laudat tuonne kannattelemaan varmuuden vuoksi noita levyjä. Vuosien saatossa kun saattavat painua, siitäkin huolimatta että huopanauloja en kyllä säästellyt. Niitä on tuolla ja paljon. Lisäksi pitää leikellä semmosia pikkusoiroja, joilla saan paikkailtua noita rakoja joita jäi väkisin, sillä kun rakentaa "vanhoille pohjille" niin ei niitä saa laitettua niinkuin uudessa, se on selvä se. Ja urtsia sitten liitoksiin, talvilaatua tarttui kans Biltemasta mukaan.

On se vaan hienoa, kun syntyy jotain valmista, eikä aina vaan purkua. Vielä kun muistaa ettei nuo kestä kävelyä, niin hyvä. Mitenköhän nuo pikkupojat saisi tuon asian vielä ymmärtämään, ei varmaan mitenkään. Kerran kun astuvat läpi ja kolauttavat kulkuset oikein huolella, niin ehkä sitten, tai sitten ei. Täytyy katella jotain levyjä tai lautoja tuohon väliaikaisesti, että pääsee itekin jatkamaan seinän rungon rakentamista vähän turvallisemmin. Oihan tietty voinut eka tehdä rungon lattiasta katoon ja levyttää sitten vasta, mutta tälleen saa paikasta pikkusen mukavemman, kun pahin veto ja tuisku vähenee.

Huomenna tosiaan varmaan sitten jatkan tuon lattian levytyksen loppuun ja sitten levyjä seinille. Laskeskelin, että levyjä pitäisi jäädä vielä jokunen ylikin. Jos jää, niin laitan yläpohjaan muutaman poikittaispuun ja nostan levyt sinne. Ehkä sitten mehupullokaan ei jäätyisi umpijäähän, kuten tähän asti.

Kissinkestävä. Pikkusen oli muuten ihmeissään, kun maisema oli muuttunut.