Punikkitatti-jauhelihamureke

Punikkitatteja.

 

Sadepäivä. Operaatio Puolukka alkaa kohta olemaan takana päin. Maanantaina paukahti 300 litran raja, joista 250litraa on viety mummoille ja muille pitkin Hankasalmea. Vielä pitäisi keräillä 2-10 ämpäriä, lähinnä siksi, että jotkut haluavat vielä toisenkin tai kolmannen ämpärillisen. Ilmeistesti hinta/laatusuhde on ollut kohillaan.

Ajattelin kokeilla myös sienestystä pikkusen enemmän kuin aikaisimpina vuosina. Tässä ajattelin kuitenkin pysyä kohtuudessa ja kerätäkin vain omaan käyttöön, mikäli sattuu nyt edes jotain löytymään.

Takana on vasta pari-kolme puolentunnin pikapistoa metikön puolelle. Mukaan on lähtenyt kanttarelleja pari litraa ja viereisessä kuvassa olevia koivun- ja männynpunikkitatteja, joista koivuversiot päätyivät tänään ruokapöytään.

Valakiat hellas, notta oikee.

Tuli taas leikittyä "ennenwanhaan juttuja" Koska on syksy ja ulkona sataa vettä, on myös sisällä pikkusen koleaa. Siispä päätinkin valmistaa ruokaa puuhellalla, lämpiää tupakin samalla eikä Suur-Savon Sähkö saa riistettyä meitä enempää.

Puuhellassa on jotenkin tunnelmaa ja siinä kokkailu on kyllä mukavaa. Meinas vaan tulla kuuma. Puoltoista tuntia kun piti hellassa tulia, niin oli pakko jo avata ikkuna.

Tein ruuaksi jauhelihamureketta jonne lisäsin mukaan pari viipaloitua ja esikeitettyä tattia. Punikit pitää kuulemma kiehauttaa, nottei tuu maha kipeeksi. Jos seuraavaa blogausta ei kuulu muutamaan viikkoon, niin ne ei sitten vissiin olleetkaan tatteja...

Jauheliha-tattimureke  


800g jauhelihaa
2 mulukkua 
2dl korppujauhoa
2 punikkitattia


mausteet:
-jauheliha
-pippurisekotus
-paprika
-yrttisekotus
-suola


Kaikki vaan sekasin ja uuniin parisataa astetta ja tunnin verran, niin se olis siinä. Riippuu tietty uunista jne. Mä laitoin tämän tosiaankin puuhellan uuniin ja pidin sopivia tulia reilun tunnin verran.

Oli muuten hyvän makusta. Sienet antoivat semmosen jännän säväyksen. Tähän astiset omakohtaiset kokemukset kun ovat rajoittuneet kanttareilleihin ja kaupan purkkituotteisiin, niin olihan tämä mukavaa vaihtelua. Murekkeen ja perunoiden lisäksi tein tietty kunnon ruskeaakastiketta ja sulattelin pakkasesta herneitä joiden päälle laitoin voin palan sulamaan ja makua antamaan.


Arvasin miten tulee käymään. Taju pois tunniksi. Ei myrkkysienten vuoksi vaan ihan vaan hyvän olon kuolaköllöö soffalla.

Ei taas liity otsikkoon millään tavalla, mutta silti täs ois pari kuvaa eiliseltä. Oli harvinaisen komia sateenkaari. Aarretta ei löytynyt.

SETA käyny terrorisoimassa logonsa meidänkin kylään. Ihguu.

Aarretta ei löytynyt. Paitsi että muuten.. tarkemmin kun miettii, niin kaari osuu aika lähelle yhtä kanttarelli paikkaa.

Puolukkametässä osa II ja kauppa käy.

Jään koukkuun kaikkeen, jopa puolukan poimimiseen. Emmää oikein tiä mikä siinäkin viehättää, mutta eipä sen väliä. Yleensä olen / olemme poimineet syksyisin 2-4 ämpärillistä puolukkaa omaan käyttöön. Nyt sain jostain kuningasajatuksen, notta keräänpäs oikein kunnolla myyntiin asti.

Laitoin ilmoituksen paikallislehteen, semmosen olemattoman pienen, ostetaan/myydään palstalle. Arvelin, että etenkin vanhemmat ihmiset saattavat pirauttaa tai sitten eivät. Kerrankin mainokseni upposi! Toiminimeäni kun olen mainostellut, niin ei ole pahemmin tarvinnut persettään soffalta nostaa puhelinsoittojen vuoksi.

Mummot, jotka eivät enää itse metsään uskaltaudu tai kykene olivat palvelustani innoissaan. Puhdistettua puolukkaa KOTIIN KULJETETTUNA. Uskon, että juuri tuo kotiinkuljetus oli SE juttu mikä sai puhelimeni pirisemään. Saahan marjoja toriltakin, mutta siinäkin on vaivansa ja saattaa sekin tulla hintoihinsa, etenkin jos joutuu ajelmaan mittariautolla.

Peräkontissa ahdasta.

Omaan käyttöön keräsin 60litraa, josta valmistimme puolukkajuomaa. Valmista tiivistettä tuli noin 25 litraa, jotka ovat pullotettuina pakkasessa.

Tähän päivään mennessä olen myynyt marjoja n.200litraa ja ainakin 100 litran edestä olisi vielä tilauksia. Nyt on vain pari hidastavaa tekijää. Koko perhe on flunssan kourissa ja "kylillä kertoivat" tänän flunssan kestävän parikin viikkoa. Lisäksi hommaa hidastaa perjaihin asti kestävä sadejakso, näin ainakin Ilmatieteenlaitos arpoo. Notta semmosta.

Pikkupojatkin on olleet pari-kolme kertaa mukana keräämässä. Ja haluan korostaa tässä kohtaa, että olen heille moneen kertaan sanonut, ettei ole mikään pakko. Raha näköjään motivoi, ei mitkään kilikoli kolikot vaan oikein SETELIRAHA. Viiden litran pikkuämpärin kun kerää, niin kympin seteli on tosiasia. 7 vee onkin tienannut jo 25€ ja pian 4 vee 15€. Toivottavasti vähän oppivat mistä raha tulee ja mitä sen eteen joutuu tekemään. Saas nähä malttavatko sijoittaa Tanskalaiseen muoviin.  
 Voi kun oisit viisaampi kuin isäs milloinkaan, kunpa oppisit ajattelemaan... -Yö-Yhtye / Ihmisen poika.

Jokainen on varmaan kuullut tarinoita vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan, miten olivat joskus aikoinaan tienanneet ekat omat rahansa marjastamalla tai sienestämällä ja ostaneet sitten television, polkupyörän tms.
Ajattelin kokeilla samaa ja ostella näillä rahoilla jotain mukavaa itelle ja perheelle. Olisi synti laittaa nämä rahat johonkin sähkö- tai vakuutusmaksuun.

Niinpä sijottelin rahojani tänään mm. tämmöseen käsi GPSsään. Nyt on komiaa olla mettäs. Uskaltaa vähä mennä autoltakin kauemmaksi. Lisätietoja löytyy täältä. En nyt jaksa ruveta kirjottelemaan tästä sen enempää

"Käsikepsi" Magee lelu.

Sekä tämmöseen. Toivottavasti poika tykkää, elkää kertoko kuitenkaan vielä pienelle mitään, sillä tämä fillari laitetaan pakettiin ja synttärisankari saa sen viikonloppuna 4-vee lahjaksi.

Munamankeli.

Lisäksi on on ollut pakko laittaa joku euro ruokakauppaan ja bensatankkiin. Jotenkin katkeraa hommaa laittaa tommoset tienistit pakollisiin. No onneksi on tilauksia siihen malliin, että voi vielä törsätä lisää kaikkeen kivaan.

Puolukkametässä.

1h 40min.

En ole mies, vaan marjanpoimija. Olen pikkutytöstä lähtien tykännyt ihan hirveesti luonnossa liikkumisesta, kalastuksesta ja marjastuksesta. Sienestys on jäänyt vähemmälle, lähinnä kantarellien ja rouskujen satunnaiseen keräilyyn.

Marjastukseen liittyy monia mukavia muistoja aina lapsuudesta asti. Muistan, miten edesmennyt mummoni aina perkasi ulkona pihakeinussa keräämiämme marjoja ja oli aina iloinen kun pikkupojat tuli metästä isompi tai pienempi astia täynnä luonnonantimia.

Mustikan kerääminen käsin on ihan tolkuttoman hidasta puuhaa ja hyttysetkin yleensä ovat vielä kiusana. Yleensä kerään koneella, mutta se siivoaminen onkin sitten syvältä. Koneella kerätessä osa mustikoista murskaantuu ja perkaaminen on ihan hirveetä. Mustikkaa ei tulekaan poimittua kuin korkeintaan ämpäri tai kaksi. 

Ykkösmarjani onkin puolukka. Sen kerääminen on oikein nautinto. Hyttysiä ei näy ja metsä on mukavan syksyisen raikas. Hyvälle paikalle osuessa koneellinen täyttyy minuutissa ja ämpäri alle puolessa tunnissa. En ole mikään hirveä puolukkahillon ystävä, vaan valmistamme 95% puolukoistamme mehuksi. Ohje löytyy täältä: http://www.vaasalaisia.info/index.php?/archives/294-Jaakkoon-puolukkajuoma.html. Aivan järjettömän hyvää janojuomaa jonka säilömme muovipulloihin ja pakastamme. Sitä tulee sitten juotua pitkin talvea, todella raikasta ja kaikinpuolin hyvää. Pieni osa mehuista käytetään sitten vispipuuron valmistamiseen.

Mulla on näin paljon, paljo sulla o?

No nyt on taas se aika vuodesta jolloin puolukka alkaa kypsymään. Ei muuta kun eväsvoileivät reppuun ja menoksi. Maalla asumisen etuihin kuuluu mm. se että marjapaikat löytyvät ihan vierestä, muutaman sadan metrin päästä. Ei mene rahaa bensoihin ja voi kun ämpärit on täynnä tai pikkupojat väsähtää on kotiinlähtö helppoa. Nyt minun vuoroni jatkaa sitä kulttuuriperinnettä lapsillemme, mistä itekin on saanut pikkutyttönä nauttia. 

Mikähän siinä on, kun leivät maistuvat aina luonnossa paljon paremmalta , kuin kotona?

Metsässä kulkiessamme oli isojakin alueita missä ei ollut marjan marjaa. Sitten oli jonkin verran semmosta lääniä, missä oli puolukkaa sen verran että keräämisen mielekkyys oli vähän niin ja näin. Ohitimmekin tämmöset paikat suosiolla ja marssimme pellonreunaan, jonne aurinko oli päässyt paistamaan oikein kunnolla. Sieltä löytyikin oikein kuningaspaikat. Puolukkaa joka paikka ihan täynnä. Piti oikein varoa minne astui ja yrittää kerätä mahollisimman tarkasti aina yksi kohta, ennen kuin siirtyi taas metrin eteenpäin.

Kuningaspaikka.

Ojan reunat olivatkin sitten oikein megakuningaspaikkoja ja niistä oli mukava poimia kun sai kerätä selkä suorana. Pikkujannutkin oikein innostuivat keräämään. Välillä nimittäin iski motivaatiopula ja kivet ja kepit kiinnostivat enemmän kuin puolukat. Ymmärtäähän tuon, lapsia kun ovat.

Kolmen parin tunnin reissun jälkeen saaviin oli kertynyt noin 70 litraan puhdasta marjaa.

Tänään tuli kävästyä aamupäivällä pikanen tunnin, puolentoista reissu. Pidempäänkin olisi viihtynyt mutta kun koneesta irtosi kahva, taas! Jo toinen kone kahteen päivään. Saattaa johtua siitä, että keruutyylini on aikalailla repivä. Täytyy porata reijät laittaa jotkut pultit tai popniitit, niin pääsee huomenissa jatkamaan marjastusta.

Saalis ja rikkoontunut kone.

Naps, poikki, rikki, paskana.

MYYTÄVÄNÄ!
PUHDASTA KOTIMAISTA PUHDISTETTUA PUOLUKKAA.
HANKASALMEN SEUDULLE 20€/ÄMPÄRI, KOTIINKULJETETTUNA!
Kauemmaksikin onnistuu, mikäli hinnasta sovitaan.

Hunajalohi

Mietin mitä sitä oikein keksisi kirjopossusta tehä, kun eilen otin 2,5kg:n kalan pakkasesta sulamaan. Ei aina jaksa savustaa, loimuttaa tai paistaa. Päädyin uuniloheen, Suomalaisten sunnuntairuokien klassikkoon... Yritin kokeilla jotain uutta ja googlettelin kaikenlaisia ohjeita ja hunaja pisti silmään useammassakin ohjeessa ja päätin kokeilla.

Ja kokeilu kannatti. Hunaja ja lohikala = todella hyvä yhdistelmä!

Tässä ohje lyhyesti kaikille jotka haluavat reseptiä kokeilla ja itelle muistiin tiätty. Voi tehä sitten toisenkin kerran vaikkapa vieraille. Oli kyllä sen verran hyvää, että kehtaa tarjota muillekin.

- 1-1,5kg lohi/taimen/kirjo filee. Fileoi ruodot ja evät pois ja nypi pihdeillä pystypiikit.
- Laita kala uunivuokaan ja kaada päälle kaksi purkkia ruokakermaa. ( yht.4dl)
- Ripottele päälle suolaa makutottumuksen mukaan.
- Ripottele myös reilusti tilliä ja ruohosipulisilppua.
- Tiputtele teelusikoilla hunajaa, oiskohan jotain 0,5-1dl.
- Sitten vaan kala uunin keskitasolle noin tunniksi ja 200 asteeseen.
- Kypsymisen aikana kannattaa valella kalaa kermalla. Tasaa makua eikä kala pääse kuivamaan.
- Heleppoa ku mikä ja todella hyvää!

Esivalmistelut tehty, uuni odottaa.

Valmis.

Tein lisäksi perunamuusin. Perunamuusiin on muuten semmonen hyvä niksi joka antaa sille mukavasti kuohkeutta ja ehkäpä makuakin. Kun perunat on vatkannut sekaisin ja lisännyt maidon ja suolan, kannattaa mukaan rikkoa yksi raaka kananmuka ja vatkailla vielä hetki, toimii.

Sulattelin myös mikrossa satsin herneitä. Herneiden päälle kun laittaa pienen palan oikeata voita ja antaa sen sulaa ja sekoitaa, niin aika hyviä on nekin lisukkeina.

Paistelin myös muutaman kanttarellin, jotka löytyivät sattumalta eilen puolukan poimimisen yhteydessä.

Pukuhuone- ja eteisremppa

Jos mulle annettais uuden Kastellin piirrustukset kouraan ja sanottas, notta tees poka tosta taloo, nii ei tulis mitään. Ei yhtään mitään, kai?! Mutta kun asustelee tämmösessä vanhassa rintsikassa, niin saa ja joutuu soveltamaan, kikkailemaan ja tekemään akuankkoja.

Idea oli siis se, että 1. talvipakkasilla tuolta pukkarin puolelta, elintasosiivestä, käy välillä semmonen arktinen tuulahdus. No, ei se nyt mikään ihan älytön ole, mutta kun olkkarin lattialla touhailee, niin kyllä sen tuntee vaikkei mikää rinsessa oliskaan. 2. Voisi pitää siipiosan tarkotuksella viileänpänä talvella, mitä sitä turhaan yli +15 asteen pitää. 3. Saa tohon pikkueteisen ahtauteen jotain tolkkua. 4. Saisi tuon pukkarin sen näköseksi, ettei tarvi hävetä, kun vieraita käy. Kalakaverit varmaan tietää millanen sotkupesäke se on ollut.

Näistä lähtökohdista ja kohtuu selkeästä visiostani päässäni sitten hommiin.

Visio.

Tämmönen oli siis tämä murheenkryyni ja ei muuta ku tavarat kantoon ja pölyrättiheilumaan.

Ex- pukkari.

Eikö olekin siistin ja kätevän oloinen viritelmä. Toi pukkarin oviaukko on kyllä ollut niin turha ja pieni, kuin olla ja voi. Saunapuidenkin kanssa on pitänyt kulkea poikittain.

Eteisestä päin kuvattuna. Toi vasemman puoleinen siis tukkoon.

Tyhjä.

Sitten vaan kaivelemaan kaikki gyprokin palat mitä löytyi ja vähä villaa sisuksiin. Niin ja uusi ovikin ilmestyi tohon pikkueteisen ja pukkarin välille.

Emmää keksi mitää kuvatekstiä.

Pakkelia melkein yhtä paljon kuin "Tuksulla" naamassa.

Mut niin se vaan siihen tasottu ku aikansa temppuili, pakkeloi ja oikein pohjamaalitkin rykäsin. Toi kalanruotokuvioinen lasikuitutapetti on kyllä siitä hyvää, että vaikka sinne jäis kissa nukkumaan alle, niin sitä ei kyllä huomaisi. On niin paksua ja peittävää tapetttia.

Maalia vaille.

Parikiloo kun oli työntänyt pakkelia sinne ja tänne, niin uskalsi ruveta leikkailemaan ja liimailemaan lasikuituja paikoilleen. Piti sen verran oikoa seiniä ja peittää pahimpia saumoja jne. kun tämä lasikuitutapetti oli huomattavasti kalanruotoa ohuempaa tavaraa. Semmosta missä on jotain pikkusia pystyviivoja.

Semmosta.

Ihan järjettömän hidasta aina rempata vanhaa taloa. Joka kerta se yllättää. Tällä kertaa, ihme ja kumma, ei tarvinnut tapella vinojen seinien kanssa!!! Mutta on se hidasta leikellä ja kierrellä patterit, putket ja kaikki. Jonnekin se aika aina katoaa. Onneksi muut perheestä tajusivat välillä lähteä soppailemaan, niin sain rauhassa askarrella ja kuunnella mm-kisoja radiosta.

Lasikuidut seinässä.

Kaks päivää siinä sitten meni ja valamista tuli. Paitsi lattialistat, koska pitäs malttaa ostaa eka uusi muovimatto. Lopputulos on ihan ok, mut ei mikään täyspotti. Vähän ristiriitaset tunteet, en tiijjä. Ihan ok tai jtn.

Seinistä tuli tommoset kaakaonruskeet. Heinäseivästäkin yllättäen löytyy, tälläkertaa kattolistoina. Ai niin, maalasin mä katonkin, mutta unohdin ottaa kuvia. Oli se aika vaan kellastanut entisen katon. Hankala ottaa kuvia pienestä tilasta. Uskallan väittää, että kuvat valehtelevat nyt jonnin verran. On se oikeesti vähä komiempi...

Tein tommosen naulakkosysteemin heinäseipää puolikkaasta.

Ovi. Taas.

Seiväslistat.

Ja vielä eteisestä päin. Naulakot muuttivat samalla uudelle seinälle. Tuli vähä tilaa samalla pikkueteiseen.

Eteinen.

Koskikalastus-luonto-fiilistely-video

Joskus on parempi olla sanomatta mitään ja antaa kuvien puhua puolestaan.

1. Keitä kaffit tai korkkaa pilsneri.
2. Laita volume kohtalaiselle, ei täysille.
3. Ota hyvä asento.
4. Nauti.

Musiikki: Project Divinity -Forever and Ever


Kalastusta. Ystävyyttä. Kaveruutta. Naatiskelua. Suomen kaunista kesää!

Tulisija rosvopaistille & loimulohelle

Pitänyt jo pidemmän aikaa rakennella joku kunnollinen rosvo- ja loimumesta. Yleensä olen loimutellut talvisin sekä rosvoillut talon päädyssä olevassa hiekkakasassa. On niin hyvän ruuanlaiton antifiilistelyä, notta!

Loimuteltua tulee muutaman kerran vuodessa ja rosvoiltua kerran kesässä. Yleensä rallien aikaan, mutta tänä vuonna homma myöhästyy, mutta ei se mitään. Nyt onkin sitten komiaa rosvoilla ja fiilistellä oikein kunnolla.

Siitä se ajatus sitten lähti.

Meillä on takapihalla tommonen iso kivi jonka juureen aattelin tulipaikan tehdä. Oikeastaan homma käynnistyi jo viime kesänä, jolloin kaivoin maata pois useamman kottikärryllisen ja kärräsin hiekkaa tilalle. Olisin voinut kaivaa kuopan ja tehdä tiilistä valmiin uunin, mutta ei siinä ole oikein hohtoa minun makuuni. Tykkään enemmän semmosesta luomumontusta, jossa on luonnonkiviä. Blogailen sitten uusiksi toisen kerran kun on rovopaistin vuoro.

Ex-kanto.

Kiven vieressä on joskus ollut ihan tolokuttoman kokonen kuusi. Meidän aikanamme paikalla oli vain iso kanto joka oli lahoamassa rumasti ja johon kasvoi jotain ällöttäviä lahottajasieniä syksyisin. Mietittiin pitkään, että millä ton tosta oikein saisi hävitettyä, kunnes kerran sain semmosen ahaa-elämyksen. Moottorisahaan vanha huono ketju ja sahaamaan paloiksi. Muutaman, ihan vaan muutaman kerran sai terotella ketjua, ennenkuin urakka oli valmis.

Kivimuurin hahmottelua.

Mulla oli selkeä visio, miltä tulipaikka tulisi näyttämään. Luonnonkiviä ja laastia väliin. Mulla oli jäänyt sanikkaa (saneerauslaastia) puolisäkkiä yli saunarempasta, joten sillä aattelin lähteä testailemaan. Urakan päätyttyä rautakauppias vinkkasi, että sanikka on ihan jees, mutta kiinnityslaasti olisi ollut vielä parempi. Se on vissiin tarkotettu enemmän ulkomuurauksiin.

Ekat kerrokset muurattu.

Sanikka loppu ja kauppaan hakemaan lisää. 26€/säkki. -Öö, tota olisko mitään halvempaa sanikkaa. Ei ole meillä, mutta voihan kokeilla muurauslaastilla. -No, mitä se kustantaa ovh. -6e. -Okei, otan säkin ja kokeilen sillä. No eihän se sillä pysynyt. Kivien olisi pitänyt olla huokosempia, kuten tiilet. No, ei se mitään. 6€ ei ole paha menetys tässä konkurssissa.

Toinen kerros muurauslaastilla.

Puolivälissä ollaan.

Muuraaminen oli muuten aika hidasta hommaa. Koko projektiin meni noin 5-6 iltaa. Aina muutama tunti kerrallaan. Hitauden syy oli se, että piti aina odotella edellisten mäskien kuivumista. Mikäli muurista olisi tehnyt paksumman, tai käyttänyt isompia kiviä, olisi rakentelu ollut ehkä nopeampaa.

Täydellinen blogikuva, kuin sisustuslehdestä. Ei yhtään mitään ylimääräistä törkyä, vain tulipaikka.

Läheltä katsottuna, ei mikään maailman komein, mutta ei ollut tarkoituskaan.

Ei puuttuisi paljoakaan enää.

Laitoin tommoset ohjurilangat, että muurista tulisi suunnilleen yhtä korkea joka paikasta.

Valmis. Ekat tulet.

Neljä kiloa Norjalaisia.

Ja ei kun loimuttelemaan. Ohje lyhyesti: Fileistä kylkiruodot pois fileerausveittellä. Sitten pystyruodot n.30kpl pihdeillä nyppimällä. Kuivaus talouspaperiin ja merisuolaan reilusti pariksi tunniksi. Herrasmiehet kuulemma naulaa fileet kiinni lautaan puunauloilla ja olen mäkin sitä kokeillut, mut menee kikkailutn ja hifistelyn puolelle. Puhtaat pakasta vedetyt rautanaulat ajavat saman asian. Ei yhtä näyttävää, mut mulle riitti kikkailut. Loimulaudat semmoselle etäisyydelle tulesta, että siinä pystyy just kättä pitämään hetken. Vaikea neuvoa, mutta sen oppii vain kokeilemalla. Tunnin verran kun loimuttelee, niin valmista pitäis tulla.

Ja ei kun syömään.

Mikään ei sovi loimulohen kanssa yhtä hyvin, kuin hiillosperunat ja kermaviili-sitruuna-tilli-kastike. Eli hiillosperunoiden ohje lyhyesti: Pese ja kuivaa perunat. tee puukolla perunaan risti, kypsyy paremmin sisältä, vähän niin kuin makkarakin. Tee kippoon seos, jossa on kylmäpuristettua ruokaöljyä, yrttimausteita, basilikaa ja aromat-suolaa. Perunat kippoon ja pyörittele niin, että kaikki saavat öljypinnan. Sitten vaan perunat kaksinkertaiseen folioon.

Ota notskista sivuun hiillosta ja nosta perunat hiiloksen päälle. Hiiliä voi nostella myös perunoiden päälle ja väliin. Hiillosaika on noin 40-50 min. Riipuen varmaan hiilloksen määrästä ja perunoiden koosta. Kannattaa käännellä välillä ja lopuksi maistella kypsyyttä. Maku on kyllä ihan huikea. Vähän kuin uuniperuna, mutta parempi. Rapsakka pinta ja jotain mitä ei pysty sanoin selittämään.

Vielä yksi juttu. Kannattaa olla erityisen varovainen käännellessä perunoita, puita lisätessä tai loimulautojen paikkoja vaihdellessa ettei vaan pössäytä tuhkaa tai hiekkaa ilmoille. Ei tunnu hauskalta hampaissa syödessä.